Päiväkodin uusi hoitaja ottaa päähän!?!

[Hertta Pesonen]

[QUOTE="vieras";28597719]Näin. Monelle vanhemmalle nykyään tuntuu olevan vaikeaa käskeä lasta. Käskyjen sijaan kysytään. Ja nuo kysymykset ovat sellaisia, että niihin on vain yksi vastaus esim "lähdetäänkö päiväkotiin, jotta äiti pääsee töihin?".[/QUOTE]

Jolloin lapsi vastaa kysymykseen "lähdetäänkö päiväkotiin?"

 

["vieras"]

En minäkään. Haluan hoitajana kuulla suoraan jos on asiaa jollakulla vanhemmalla.

Ja mitä sinä kuvittelet sen hoitajan siitä tajuavan, jos vanhempi menee asiasta puhumaan? Joo joo taas yks urpo äiti valittaa kun hän on taitavampi kasvattaja kuin se itse.

 

["jaa-a"]

Oliko tuo nyt yksittäinen tapaus vai onko sinulla antaa muita esimerkkejä hänen toiminnastaan? Minusta tuo nyt ei kuulosta kovin vakavalta, en saisi niskavilloja pystyyn. Jos taas tämä ohjaaminen on ihan päivittäistä, niin tokihan siitä voi kauniisti hänelle sanoa.

 

[Littledeath]

Kannattaisi ajatella miten ne lauseet muodostetaan, eikä se, että lapselle sanoo "nyt otetaan takki pois" tarkoita sitä että aikuinen puhuisi määräävästi.

Niinpä. Ja joissain asioissa aikuisella ON päätösvalta. Ja aikuinen saakin määrätä lasta.

Ei ihme kun tuntuukin kasvavan näitä kurittomia lapsia jotka ei tottele mitään/ketään. Hyvä että päiväkotiin on tullut nuori hoitaja jolla on tuoretta tietoa ja halua puuttua asioihin. Mistäs sen tietää vaikka ap:n lapsella olisi hoidossa pukeutumis/riisuutumisongelmia ja tämä hoitaja päätti heti puuttua asiaan.

 

[Littledeath]

Jolloin lapsi vastaa kysymykseen "lähdetäänkö päiväkotiin?"

Ja mun lapsi todennäkösesti sanois että ei. On siinä iässä että kaikki meinaa olla ei. Yleensä sanonkin vaan reippaasti ja iloisesti että nyt lähtään hoitoon, tai tyyliin laitetaanpa kengät jalkaan ja lähtään hoitoon.

 

[Birgitte]

Ap kertoo vaan hoitajalle, että päiväkoti ei kasvata, vanhemmat kasvattavat, ja päiväkoti tukee vanhempien kasvatustyötä. Päiväkodissa voidaan havaita sellaisia asioita, joita kotona on ollut mahdotonta huomata (esimerkiksi toiminta isossa ryhmässä), päiväkodissa voidaan myös keskustella vanhemman kanssa kasvatuksesta, mutta äidit ja isät tekevät päätökset siitä, miten toimitaan. Tässä lähtökohtana on luonnollisesti se, että vanhemmat oikeasti hoitavat ja kasvattavat lasta. Jos lapsi jätetään heitteille, se on lastensuojelullinen asia.

Mukavaa, että nuoria, innokkaita hoitajia tulee vanhempien tilalle. Kyllä se into siitä tasaantuu, mutta työmotivaatio pysyy aivan varmasti, kunhan päiväkodin henkilökunnalla kemiat pelaa ja me vanhemmatkin muistamme, että olemme osaltamme vaikuttamassa heidän työilmapiiriinsä, vaikka olemmekin siellä vain hetken. Samalla tavalla kuin hoitajatkin vaikutavat meidän työintoomme ja motivaatioomme omalla työpanoksellaan. Jos pitkin päivää tulee pelättyä lapsen voinnin vuoksi tai aamulla saa kuraa osakseen hoitajilta lasta hoitoon viedessä, ei varmasti tee mieli lähteä aamulla töihin.

 

[totuus on...]

Siis todellisuudessahan tässä on kyse siitä, että ap:ta harmittaa kun häntä jouduttiin neuvomaan. Ja varsinkin kun neuvoja oli nuori ja ala-arvoinen päiväkodin hoitaja, jolla on koulutus lastenhoitoon ja kasvatukseen, toisin kuin ap:lla...

 

[valmistunut lähihoitaja]

Tuo kuulostaa niin paljon yhdeltä tuntemaltani hoitajalta päiväkodissa, jossa oli työharjoittelussa. Siis mulla palo käämi siihen monta kertaa päivässä kun tuli koko ajan neuvomaan, vain hänen tapansa oli oikea. Ymmärrän tunteesi hyvin, mielestäni ei tarvitsisi noin asiaa ilmaista. Kyseinen henkilö tosiaan oli lapseton, vuoden itseäni nuorempi (22). Halusi päteä kaikessa...

 

["vieras"]

Siis todellisuudessahan tässä on kyse siitä, että ap:ta harmittaa kun häntä jouduttiin neuvomaan. Ja varsinkin kun neuvoja oli nuori ja ala-arvoinen päiväkodin hoitaja, jolla on koulutus lastenhoitoon ja kasvatukseen, toisin kuin ap:lla...

Ongelma on varmaankin siinä, että hän ei osaa antaa niitä kasvatuksellisia ohjeitaan oikealla tavalla. Pakkosyötöllä ei saa tosiaankaan kuin vanhemman karvat pystyyn. Hänhän voisi pitää vaikka luennon halukkaille lasten kasvatuksesta, tuoda epäkohdat esiin vaikka siellä, eikä lapsen aikana litata vanehmman auktoriteettiä.

 

[vieras/ap]

Niinpä. Ja joissain asioissa aikuisella ON päätösvalta. Ja aikuinen saakin määrätä lasta.

Ei ihme kun tuntuukin kasvavan näitä kurittomia lapsia jotka ei tottele mitään/ketään. Hyvä että päiväkotiin on tullut nuori hoitaja jolla on tuoretta tietoa ja halua puuttua asioihin. Mistäs sen tietää vaikka ap:n lapsella olisi hoidossa pukeutumis/riisuutumisongelmia ja tämä hoitaja päätti heti puuttua asiaan.

aikuisella on päätösvalta, siitä ei ollut kyse. Kysyin lapseltani ohimennen kun menimme sisälle. Lapseni ymmärti minua ja takki otettiin pois, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Ja jos lapseni olisi halunnut vaikka istuakkin siinä 5-10minuuttia takki päällä (mitä ei halunnut), se olisi ollut mulle ok. Onko elämä niin vakavaa? Lapseni tottelevat minua hyvin, kaikki neljä. Ihmíset ovat näköjään todella erilaisia. Minä olen ehkä se lempeämpi äiti. meilläkin on kotona tiukat rajat ja lapsemme tietää sen. Jos aamusta kysyn lapseltani noin ja kaikki menee hyvin, mikä on ongelma? Ja joo, tämä ei ollut yksittäistapaus, todellakaan! Lapsellamme ei ole pukeutumis/riisumisongelmaa. Ainakin muut hoitajat ovat painottaneet, kuinka ensimmäisten joukossa pukee ja riisuu hienosti.

 

["tiptap"]

Niinpä. Ja joissain asioissa aikuisella ON päätösvalta. Ja aikuinen saakin määrätä lasta.

Ei ihme kun tuntuukin kasvavan näitä kurittomia lapsia jotka ei tottele mitään/ketään. Hyvä että päiväkotiin on tullut nuori hoitaja jolla on tuoretta tietoa ja halua puuttua asioihin. Mistäs sen tietää vaikka ap:n lapsella olisi hoidossa pukeutumis/riisuutumisongelmia ja tämä hoitaja päätti heti puuttua asiaan.

No hei, nyt vähän liioitellaan ja kuvitellaan kaikkea yhden kysymyksen takia. Toinen vaan kysäisi lapselta, että otettaisko takki pois. Ja täällä heti arvostellaan ja mollataan. Mitä hittoa?! Tuskin se lapsi tuosta piloille meni?

Itse ainakin saatan lapselta kysellä milloin mitäkin, päiväkotiin viedessäni saatan tosiaan kysäistä ottaisitko kengät pois tai laittaisitko tossut jalkaan. En ajatellut, että nyt lapseni ois kuritta kasvanut.. Ja jos lapsi vastaisi, että en ota, niin sitten äiti ottaa ne pois. Toisaalta ei kyllä ole tarvinnut mun niitä ottaa pois vaan reippaasti tekee niin kuin pyydän tekemään.

 

["kello"]

Niinpä. Ja joissain asioissa aikuisella ON päätösvalta. Ja aikuinen saakin määrätä lasta.

Ei ihme kun tuntuukin kasvavan näitä kurittomia lapsia jotka ei tottele mitään/ketään. Hyvä että päiväkotiin on tullut nuori hoitaja jolla on tuoretta tietoa ja halua puuttua asioihin. Mistäs sen tietää vaikka ap:n lapsella olisi hoidossa pukeutumis/riisuutumisongelmia ja tämä hoitaja päätti heti puuttua asiaan.

No jos jotain ongelmia on niin sen hoitajan pitää puhua asiasta rauhassa sen vanhemman kanssa eikä tulla sinne naulakoille lapsen aikana "ojentamaan" sitä vanhempaa.

Meillä kuopuksen päiväkotiaika päättyi just ja meillä oli yksi lastentarhanopettaja jonka kanssa ei vaan kemiat toimineet. Ei minulla eikä lapsellakaan. Asiallisesti silti pärjättiin ja asiat saatiin toimimaan. Suurin ongelma oli kasvatustavoissa. Meillä kotona lapsia rohkaistaan kyseenalaistamaan asioita ja määräyksiin pitää löytyä aina perustelut ja niitä saa aina kysyä. Noh pk: ssa hermostutaan lapseen joka kyselee paljon ja se aiheutti pientä kitkaa

 

[vieras/ap]

[QUOTE="tiptap";28597775]No hei, nyt vähän liioitellaan ja kuvitellaan kaikkea yhden kysymyksen takia. Toinen vaan kysäisi lapselta, että otettaisko takki pois. Ja täällä heti arvostellaan ja mollataan. Mitä hittoa?! Tuskin se lapsi tuosta piloille meni?

Itse ainakin saatan lapselta kysellä milloin mitäkin, päiväkotiin viedessäni saatan tosiaan kysäistä ottaisitko kengät pois tai laittaisitko tossut jalkaan. En ajatellut, että nyt lapseni ois kuritta kasvanut.. Ja jos lapsi vastaisi, että en ota, niin sitten äiti ottaa ne pois. Toisaalta ei kyllä ole tarvinnut mun niitä ottaa pois vaan reippaasti tekee niin kuin pyydän tekemään.[/QUOTE]

Näinpä.

 

[Pirkko Pasanen]

Hmm...Hertta Pesoselle ja muille "kirjan avulla kasvattaville" pohdintaa.

Jos sanoisitkin epähuomioissa että "Lähdetäänkös päiväkotiin?", johon lapsi vastaa "Ei." Eikös tässä vaiheessa vanhempi saa mahdollisuuden vähän utsia että miksi lapsi ei halua päiväkotiin. Vanhempi ja lapsi saa luotua aikaan keskusteluyhteyden, jolloin lapsikin kokee tulleensa välitetyksi. Saattaapi tullakin ilmi että lapsi ei tykkää uudesta tädistä päiväkodissa, koska hän on aina kiukkuinen ja ei anna leikkiä rauhassa. Näin siis kävi meillä.
Tai että: "Riisutaankos takki?". "Ei." "No miksi ei, eikös olisi kiva päästä leikkimään kavereiden kanssa?" "Ei, koska Ville kiusaa ja tönii minua."

Karkea esimerkki, mutta olen itsekin törmännyt näihin erittäin innokkaisiin kasvattajiin, jotka haluavat tehdä kaiken aina oikein. Monesti he jyräävätkin sitten lapsen kasvatustyylillään, jolla saakin ehkä koiran hyvin koulutettua.

Ap, minäkin sanoisin joku kerta erittäin asiallisesti hoitajalle että voisi olla puuttumatta kasvatukseen jollei oikeasti jotain ole vialla. Ja että lapsen kuullen ei vanhempaa ruveta neuvomaan ja piste.

 

["hemuli"]

Näin minäkin olen ajatellut. Kasvattakoon ja hoitakoon lastamme päiväkodissa, miten tahtoo, mutta jotenkin koen loukkaavana ja inhottavana tämän vanhempien opettamisen ja neuvojen antamisen. Ja tämä oli vain jäävuoren huippu. Jatkuvasti tulee ohjeita, korjauksia, henkilökohtaistamisia jne.

no pointti tuolla hoitajalla oli se että kun kysyt että otetaanko takki pois,lapsela on ikäänkuin valta päättää että ottaako takin pois vai ei, silloin lapsi voi vastaa esitettyyn kysymykseen että ei,ei oteta.

mites silloin toimit? otat takin kuitenkin pois ja näin mitätöit lapsen päätäntävallan jonka annoit hänelle.

sinänsä siis hoitaja on oikeassa,koska vaihtoehtoa ei ole vaan takki on otettava pois,on reilua että lapselle ei anna näennäisesti valinnan vapautta koska sitä ei ko.tilanteessa ole.

mutta jos lapsi ymmärtää tuon kehoituksena niin toki asia on ok.

 

[Joo-o]

Hoitaja on varmaan lukenut saman J.Sinkkosen argumentin kuin minäkin, että lapsille ei tule esittää kysymyksellä asioita jotka jokatapauksessa tulee tapahtumaan. Eli juurikin niin että jos takki tulee ottaa pois niin sanotaan että otetaanpa se takki eikä kysytä että otetaanko takki.

MUTTA, mun mielestä tuo pätee lähinnä tuollaisiin pari vuotiaisiin kuten omani tällä hetkellä. Jos hänelle kysyen esittää ko. asian niin vastaus nykyään voi usein olla EI EI EI OTETA POIS. Mutta vanhempien lasten kohdalla ollaan varmasti päästy jo yli tällaisesta, ja silloin tuollainen ohi mennen kysymällä todettu asia on varmaan vähemmän kriittinen kuin pari vuotiaalla joka opettelee oman tahtonsa käyttöä.

Hoitaja on nuori, ja koska hänen kokemuksensa perustuu niihin oppikirjoihin niin kannattaa koittaa olla kärsivällinen ja antaa tuollaisten kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vasu-keskusteluissa tms. voi asiallisesti sanoa jos hoitajan tyyli häiritsee, mutta itse ehkä koittaisin sietää vähän aikaa ja odottaa josko kokemus hieman hioisi terävimmät kulmat.

 

["..."]

Olihan hoitaja tavallaan oikeassa, lapselta ei kysytä mitään mihin vastaus voisi olla ei, sillon kun halutaan hänen tekevän jotain. Lapsi voi uhmissaan sanoa EI OTETA ja tehdä asiasta valtataistelun. Itse sanon, "otetaampas kulta takki pois". Ehottomasti ei saa lasta käskeä se kanssa aiheuttaa valtataistelua, en minäkään pidä jos minua käsketään, käskyt pitää naamioida hyvin. Mutta en minäkään olisi innoissani jos joku puuttuisi miten puhun lapselleni, olisin vihainen.

 

[Pirkko Pasanen]

Erittäin uhmakkaan lapsen kanssa kysymysmetodi voi olla toimivampi. Joskus se vanhempikin voi olla oikeassa, vaikkei ole lukenut yhtään J. Sinkkosen tai kenenkään muunkaan kirjoitusta.

Jos ajatellaan että sanot OIKEAoppisesti että otetaan takki pois. Lapsi sanookin siihen että ei oteta. Hups, mitäs sitten, etsitkö äkkiä kirjasta oikean sivun ja luet että mitäs sitten tapahtuu kun lapsi ei riisukaan vaikka muistit sanoa täysin oikeat sanat täysin oikeilla painotuksilla? Hetken päästä tajuat että et saa takkia päältä kuin vain väkisin, koska lapsi huutaa ja pitelee takista kiinni henkensä hädässä. Lopulta vanhemmat, hoitajat ja lapsi ovat hiestä märkiä, äiti lähtee töihin pahoilla mielin, hoitaja painuu vahtimaan muita lapsia ja lapsi jää yksin itkemään eteiseen takki päällä.

Jos olisit alunperin ottanut katsekontaktin lapseen ja rauhassa keskustellut tulevasta mukavasta päivästä kysellen lapselta asioita, lapsi varmaan leikkisi tässä vaiheessa leikkitiloissa ja edellinen episodi olisi jäänyt tapahtumatta.

Jos sama hoitaja jatkuvasti käy arvostelemassa vanhempia, oppii lapsi aika nopeasti kyseenalaistamaan vanhempansa ohjeita.

 

["vieras"]

Jeps, ymmärsit mitä ajoin takaa. Kiitos!

Tuntuu että olet tyytyväinen lähinnä kommentteihin missä ollaan samaa mieltä kuin sinä.

 

["Lapseton"]

Miten palstalla päästään AINA siihen, että hoitaja on lapseton. Ennen omaa lastani olin parempi kasvattaja kuin nykyään.
Käskemisestä ja käskyttämisessä sekä muissa pakkokeinoissa pitäisi pitää järki. Samoin kuin lapsen valinnanmahdollisuuksissa. Meillä menee näin:

"5 minuuttia ja sitten on pk lähtö aika, ehdit piirtää vielä jotain pientä"
"Nyt kengät jalkaan, että ehditään pk:hon ja töihin"
"Voit laittaa crocsit tai lenkkarit ja huppari pitää laittaa päälle kun siellä on kylmä"
Kyllä, voit valita sinisen tai punaisen huppari"
" noniin sit mentiin"

"Heitäs kamat naulakkoon ja sit käsien pesulle"
"Hauskaa päivää, pusu!"

 

[-]

Lapsen kanssa ei tarvi kommunikoida vaan määräystyyliin. Voi myös jutustella vaikka lapsi tietäs että se takki riisutaan. En minä omallenikaan latele asioita pelkästään, lapsi tietää että hommat tehdään vaikka puheote on sellanen mietiskelevä ja lasta kuunteleva. Tuo otetaanko takki pois? voi tarkottaa että nyt riisutaan se eikös juu tai "otetaanko se pliis nyt pois että pääset leikkimään, jooko?"
Hoitajien tehtävä on myös seurata lapsen ja vanhemman kanssakäymistä ja kommunikaatiota, ei toki puuttua ja napsia turhista.

Olen harvinaisen samaa mieltä kanssi. Ainakin omat lapseni toimivat paremmin, jos heillä on vaihtoehtoja. Kuten "Ottaako äiti takin pois, vai otatko itse?". Useimmiten pyydän lapsiltani esim. "veisitkö roskan roskiin" "Toisitko vaipan siskollesi" "Ottaisitko takin pois". Omat lapseni toimivat huomattavasti fiksummin pyytämällä, kuin käskemällä. Ovat ehkä kovasti samankaltaisia äitinsä kanssa.

 

[-]

Erittäin uhmakkaan lapsen kanssa kysymysmetodi voi olla toimivampi. Joskus se vanhempikin voi olla oikeassa, vaikkei ole lukenut yhtään J. Sinkkosen tai kenenkään muunkaan kirjoitusta.

Jos ajatellaan että sanot OIKEAoppisesti että otetaan takki pois. Lapsi sanookin siihen että ei oteta. Hups, mitäs sitten, etsitkö äkkiä kirjasta oikean sivun ja luet että mitäs sitten tapahtuu kun lapsi ei riisukaan vaikka muistit sanoa täysin oikeat sanat täysin oikeilla painotuksilla? Hetken päästä tajuat että et saa takkia päältä kuin vain väkisin, koska lapsi huutaa ja pitelee takista kiinni henkensä hädässä. Lopulta vanhemmat, hoitajat ja lapsi ovat hiestä märkiä, äiti lähtee töihin pahoilla mielin, hoitaja painuu vahtimaan muita lapsia ja lapsi jää yksin itkemään eteiseen takki päällä.

Jos olisit alunperin ottanut katsekontaktin lapseen ja rauhassa keskustellut tulevasta mukavasta päivästä kysellen lapselta asioita, lapsi varmaan leikkisi tässä vaiheessa leikkitiloissa ja edellinen episodi olisi jäänyt tapahtumatta.

Jos sama hoitaja jatkuvasti käy arvostelemassa vanhempia, oppii lapsi aika nopeasti kyseenalaistamaan vanhempansa ohjeita.

Viimeinen kappaleesi on muuten ihan totta. Eihän vanhempiakaan kehoteta "kritisoimaan" toisiaan lastenkasvatuksesta lasten edessä, juuri tämän valta- asetelman takia. Miksi sitten noinkin pätevä ja oppinut ammattilainen voi tehdä niin äidille. Ei ole tyttö tainnut lukea oppaittaan ihan kunnolla

 

["Vieras"]

Ok, ap, mutta muista, että kun kysyt lapseltasi että "otetaanko takki pois?" on lapsellasi oikeus vastata että "ei oteta".

Miten sitten toimit, kun tiedät, että sisätiloissa takki kuitenkin otetaan pois?

Tällaset ärsyttää mua! Ihan kuin lapselle vois sanoa asian vain kerran ja sen kälkeen se on kiveen kirjotettu. Voihan sitä aikuisellekkin puhua välillä noin ajattelemattomasti "tarkastaisitko tämän laskun?" Jos tämä aikuinen alkaisi siinä vääntämään että "en. Ei minulla ole syytä MIKSI en sitä tarkasta, mutta kun annoit minulle mahdollisuuden kieltäytyä niin käytän sitä nyt hyväkseni ja vastaan, en". Voin luvata että se ihminen kuulisi minun mielipiteeni moisesta pilkunviilaamisesta!

Mitä tekisin jos lapsi vastaisi "en"? Kysyisin kerran syytä miksi hän ei sitä tee kun hän kuitenkin tietää että sääntö on ettei sisällä pidetä takkia. Jos olisi oikea syy (kylmä tms.) korjaisin asian, mutta jos syy olisi tällanen periaatteesta en halua kun muotoilit asian noin niin vastaisin että "sisällä ei pidetä takkia. Ota se pois." Ja tämän jälkeen joko lapsi itse tai minä riisuisi sen takin ilman sen kummempia jorinoita.

Miksi asioista pitää tehdä väkisin vaikeita.

 

[Lopettakaa pyytely]

Olen harvinaisen samaa mieltä kanssi. Ainakin omat lapseni toimivat paremmin, jos heillä on vaihtoehtoja. Kuten "Ottaako äiti takin pois, vai otatko itse?". Useimmiten pyydän lapsiltani esim. "veisitkö roskan roskiin" "Toisitko vaipan siskollesi" "Ottaisitko takin pois". Omat lapseni toimivat huomattavasti fiksummin pyytämällä, kuin käskemällä. Ovat ehkä kovasti samankaltaisia äitinsä kanssa.

Mutta entäs sitten, kun nyt jo opetat lapselle tuon pyytelyn, (-ko, -kö) ja lapsi täyttää sen teini-iän? Kuinka käy?
Veikkaan, että aika moni nuori vastaa tasan varmasti "EN".

Ei varmaan ole kysymys siitä, että lasta pitäisi käskeä koko ajan, mutta se, että annetaan niitä vaihtoehtoja ( -ko,-kö), niin lapsi hyvin nopeasti tiedostaa, että valta on hänellä.
Ei sitä valtaa enää niin vaan kitketä, kun se on lapselle pienenä annettu.

Itse ainakin olen puuttunut mieheni käyttäytymiseen, "syödäänKÖ, mennäänKÖ nukkumaan, lähdetäänKÖ ulos jne. Mielestäni tietyissä asioissa ei vaihtoehtoja vaan vio antaa, kuten nyt tässä "heitetäänKÖ takki pois"!

 

["vieras"]

Pirkko Pasasella on hyvää asiaa. Ajattelin juuri itsekin kommentoida sitä, että entäs kun lapselle sanoo oikeaoppisesti että nyt otetaan takki pois, ja lapsi silti karjuu "EI!!"? Toisekseen kun tässä kuitenkin eletään oikeaa elämää eikä oppikirjan mukaan, niin ainakin minulta välillä lipsahtaa ihan vahingossa kysymys toteamuksen asemasta, vaikka tarkoituksena ei ole kysyä. Voin silloin sen itsekin huomata, mutta en tosiaan toivoisi, että joku siitä heti huomauttaa. Lapsi ei ole välttämättä tosiaan edes oivaltanut että hänellä olisi ollut mahdollisuus vastata toisinkin, mutta jos joku huomauttelee niin tokihan lapsikin äkkiä oivaltaa ja alkaa kyseenalaistaa vanhempaansa. Lipsahduksia nimittäin tulee, aikuisten kanssa kommunikoidessa kun se kysymys on aina käskyä kohteliaampi. En oikein edes ymmärrä miksi lapsi pitäisi opettaa kommunikoimaan eri tavalla kuin aikuiset.