Päivä 19 – Kaduttaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mummeliisa

Tunnettu jäsen
28.08.2010
34 446
106
63
60
Oulu
www.viipaleita.net
Katumus on minulle vähän vaikea asia. On lopulta hirvittävän vähän sellaisia asioita, joita aidosti katuu ja niiden joukossa vielä vähemmän sellaisia, jotka edes etäisen merkityksellisiä minkään oleellisen kannalta, eivätkä arjen pikkuasioita.

Pikkuasioita toki riittää. Kadun etten ottanut mukaan sitä ja sitä mennessäni sinne ja sinne tyyliin. Kadun, että muotoilin sanani siten, enkä toisin. Kadun... ja unohdan katumiseni saman tien, koska ko. asioilla ei lopulta mitään merkitystä minkään kannalta.

Kadun myös isompia asioita. Kadun, että työnsin autoa ojasta odottaessani poikaani. Kadun, ettei miestäni viety aikoinaan suoraan Tampereelle sairaalaan ja liuotusta aloitettu heti. Kadun, että Lylelle ei hankittu vesirokkorokotusta heti kun hän täytti vuoden.
Vai kadunko?
Miten voin lopulta tietää, miten asiat olisivat menneet toisilla valinnoilla.
Katuisinko tänään vain, ehkä jopa syvemmin, niitä muita…?

Kadun siis aidosti todella, todella harvoja asioita matkallani jos katumuksella tarkoitetaan aktiivista kärvistelyä tunteessa.

Sen sijaan on kyllä asioita joita nykyisellä tiedollani ja kokemuksellani, mielelläni kokeilisin toisin.

Yksi sellainen on lasten peruskoulu.

Kun esikoinen aikoinaan aloitti peruskoulun, meillä kotona oli varsinainen liuta lapsia. Oli neljä omaa ( 6, 5, 3 ja 1 v), neljä sijaislasta (suunnilleen samat iät kuin omilla) ja ison osan aikaa myös naapurin 1 v (Hänen isänsä oli vakavasti sairas ja äitinsä vietti aikansa puolisonsa rinnalla siellä, mistä luulimme tulevan miehen kuolinvuoteen).

Peruskoulu alkoi tyttärelläni hyvin ja hän viihtyikin. Sen sijaan vanhin sijaislapsista inhosi koulua syvästi alusta alkaen ja vuotta myöhemmin kävi ilmi ettei se sopinut pikkuveljeelleenkään. Heillä ihan väärä oppimistapa kouluohjaiseen opetukseen.

Sinnittelimme ja sumplimme ja saimme homman pelittämään. Kaikki lapsista, niin omista kuin lainatuistakin, pärjäsi kohtuullisesti – eniten koulua inhonneet jopa loistavasti.
Aikuistuttuaan osa on kuitenkin kysynyt väliin varsin terävästikin että ”MIKSI?”
- ”Miksi ihmeessä laitoit meidät kouluun, kun olisit voinut yhtä hyvin ja ehkä paremminkin opettaa kotonakin?”
- ” Miksi jatkoit kunnallista koulutusta vielä siinäkin vaiheessa, kun koulun jälkeen kerääntyi meidän lsiäksemme muutenkin puoli luokkaa oikeasti oppimaan ne asiat jotka olisi pitänyt oppia koulupäivän aikana?”

Ja siinä on kyllä kysymyksiä, mihin en osaa tyhjentävästi vastata.
Laiskuuttani?
Kyvyttömyydestäni kyseenalaistaa ja valita omat polkuni?
Jostain muusta kyseenalaisesta, riittämättömästä syystä?

Ehkä tuossa se tulee: Valinnat jotka on tehnyt syistä, joiden oikeellisuutta ei voi itselleen pätevästi perustella ovat niitä , joita”katuu”?

Mites teillä muilla?
Mitä kadutte?
 
Tuota samaa olen pohtinut... olenko laiska vai vain haluton/kyvytön kyseenalaistamaan suomalaisen koulusysteemin.

Lapsi itse vaatii kotikoulua (ekaluokka nyt lopuillaan, on lukenut aiheesta viime kesänä jostain lehdestä), mutta minä en vain jaksa/uskalla/kykene selvittelemään ja aloittamaan. Niin monta juttua olisi jotka puhuvat sen puolesta että kotikoulu ja luokaton systeemi on lapselle paras vaihtoehto. Onhan hän jo kolme vuotta lukenut, kirjoittanut ja laskenut, matematiikassa alkaa olla kolmosluokan tasolla nyt. Istuu tuntikausia laskemassa vapaapäivinäkin ja vaatii haasteita koko ajan lisää. Turhautuu koulussa esim. äidinkielessä jossa harjoitellaan kirjaimien tekemistä. Lapsi jolla tekstaus sujuu vaivatta ja joka harjoittelee kaunokirjoitusta. Tekee mielellään erilaisia projekteja, taidetta, käsitöitä, musiikkia (levytti mm. oman lastenlaululevyn tuttavan välineiden avulla... ei hän mikään tenavatähti ole, tavallinen ääni ja välissä laulaa iloisesti nuotinvierestä mutta suuri ilo on ollut sekä levystä että sen tekemisestä! Harvassa koulussa tuollaiseen on mahdollisuutta), perehtyy luonnossa kasveihin ja eläimiin, liikkuu mielellään monipuolisesti jne.

Uskon että hänen kanssaan saisimme enemmän irti kotikoulun avulla.

Joka päivä mietin pitäisikö, jos kuitenkin, entäs jos sittenkin ja olisiko pitänyt ja vieläkö on liian myöhäistä...
 
Tuota samaa olen pohtinut... olenko laiska vai vain haluton/kyvytön kyseenalaistamaan suomalaisen koulusysteemin.

Lapsi itse vaatii kotikoulua (ekaluokka nyt lopuillaan, on lukenut aiheesta viime kesänä jostain lehdestä), mutta minä en vain jaksa/uskalla/kykene selvittelemään ja aloittamaan. Niin monta juttua olisi jotka puhuvat sen puolesta että kotikoulu ja luokaton systeemi on lapselle paras vaihtoehto. Onhan hän jo kolme vuotta lukenut, kirjoittanut ja laskenut, matematiikassa alkaa olla kolmosluokan tasolla nyt. Istuu tuntikausia laskemassa vapaapäivinäkin ja vaatii haasteita koko ajan lisää. Turhautuu koulussa esim. äidinkielessä jossa harjoitellaan kirjaimien tekemistä. Lapsi jolla tekstaus sujuu vaivatta ja joka harjoittelee kaunokirjoitusta. Tekee mielellään erilaisia projekteja, taidetta, käsitöitä, musiikkia (levytti mm. oman lastenlaululevyn tuttavan välineiden avulla... ei hän mikään tenavatähti ole, tavallinen ääni ja välissä laulaa iloisesti nuotinvierestä mutta suuri ilo on ollut sekä levystä että sen tekemisestä! Harvassa koulussa tuollaiseen on mahdollisuutta), perehtyy luonnossa kasveihin ja eläimiin, liikkuu mielellään monipuolisesti jne.

Uskon että hänen kanssaan saisimme enemmän irti kotikoulun avulla.

Joka päivä mietin pitäisikö, jos kuitenkin, entäs jos sittenkin ja olisiko pitänyt ja vieläkö on liian myöhäistä...

Hyvin samantapaisin pohdintoja kuin minullakin osan lapsista kanssa.
Neuvoa en kuitenkaan osaa. Monimutkaisia asioita ovat...
 
Eletty elämä on tehnyt meistä juuri sellaisia kuin tässä ja nyt olemme. Menneille asioille ei mahda jälkikäteen mitään, joten katumuskin on sinällään siis turhaa. Ja energiaa kuluttavaa. Itselleen pitää olla armollinen ja osata antaa anteeksi, sitä ettei ehkä joskus osannut valita tai toimia oikein. Silloin ja sinä hetkenä se on kuitenkin tuntunut oikealta valinnalta tai teolta. Mutta kenties siitäkin on seurannut ajansaatossa jotain hyvääkin.
 
Kadun eräitä nuorempana tehtyjä virheitä. Toisaalta niistä olen oppinutkin. En ehkä olisi sama ihminen nyt. Ja kyse ei ole mistään ihan pikkujutuista vaan asioista joilla on ollut kauaskantoiset seuraukset ja jotka ovat koskettaneet myös muita ihmisiä. Mutta mennyt on mennyttä..
 
Mummeliisa hei! Onko sinulla nämä kaikki kirjoitettuna johonkin blogiin, vai täytyykö ruveta yksitellen etsimään näitä täältä? Olisi mukava lukea nämä kaikki :)
 
[QUOTE="vieras";23641826]Mummeliisa hei! Onko sinulla nämä kaikki kirjoitettuna johonkin blogiin, vai täytyykö ruveta yksitellen etsimään näitä täältä? Olisi mukava lukea nämä kaikki :)[/QUOTE]

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1949501-osa-1-esittele-itsesi/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1950190-osa-2-eka-rakkaus/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1950465-osa3-minun-vanhempani/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1951089-osa-4-mita-olet-syonyt-tanaan/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1951720-osa-5-mita-rakkaus/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1952086-osa-6-minun-paivani/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1953661-osa-7-paras-ystavani/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1953962-osa-8-se-hetki/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1954665-osa-8-minun-uskoni/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1955010-osa-10-paivan-asu/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1956689-osa11-minun-sisarukseni/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1956884-osa-12-kasilaukussani/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1957547-osa-13-talla-viikolla/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1957915-osa-14-mita-minulla-oli-paalla-tanaan/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1958364-osa-15-unelmani/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1958831-16-eka-suudelmani/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1958948-osa-17-mieluisin-muistoni/

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1959394-osa-18-mieleisin-syntymapaivani/
 

Yhteistyössä