Painu helvettiin

[Kowalski]

Sä vaan yksinkertaisesti ärsytät mua tolla asenteella"olen niin täydellinen" jota et edes itse huomaa.
Itse en katselis miestä joka on aina töissä, vaikka oliskin hyvä isä niinä hetkinä kun on kotona. Itse kokisin sen epätäydellisenä, huomattavasti huonompana vanhempana kun huutava äiti tai isä joka kuitenkin on läsnä.
Mutta kaikkea hyvää siihen täydelliseen elämääsi :saint: Toivottavasti se kestää.

Mä en hyväksy lapsille huutamista ja kiroilua, enkä myöskään itse niin tee. Jos tekisin, hakisin apua heti.

Jos se on sun mielestä sitä, että pidän itseäni ja elämääni täydellisenä, niin olkoon sitten niin. Se ajatus on sun omassa päässä, ei mun.

 

[Apua]

Mä en hyväksy lapsille huutamista ja kiroilua, enkä myöskään itse niin tee. Jos tekisin, hakisin apua heti.

Minkälaista apua ajattelit saavasi, jos meet kertomaan että "huusin lapselleni ensimmäistä kertaa elämässäni, ja päätin hakea apua"?

 

[Kowalski]

Mä en hyväksy lapsille huutamista ja kiroilua, enkä myöskään itse niin tee. Jos tekisin, hakisin apua heti.

Minkälaista apua ajattelit saavasi, jos meet kertomaan että "huusin lapselleni ensimmäistä kertaa elämässäni, ja päätin hakea apua"?

Perhe- ja kasvatusneuvolasta saa sekä keskusteluapua että ihan käytännön ohjeita. Jos mä menettäisin hermoni totaalisesti, niin että karjuisin lapsilleni ja haistattelisin heille, niin taatusti pitäisin huolen siitä ettei se toistu.

 

[lillerilalleri]

Sä vaan yksinkertaisesti ärsytät mua tolla asenteella"olen niin täydellinen" jota et edes itse huomaa.
Itse en katselis miestä joka on aina töissä, vaikka oliskin hyvä isä niinä hetkinä kun on kotona. Itse kokisin sen epätäydellisenä, huomattavasti huonompana vanhempana kun huutava äiti tai isä joka kuitenkin on läsnä.
Mutta kaikkea hyvää siihen täydelliseen elämääsi :saint: Toivottavasti se kestää.

Mä en hyväksy lapsille huutamista ja kiroilua, enkä myöskään itse niin tee. Jos tekisin, hakisin apua heti.

Jos se on sun mielestä sitä, että pidän itseäni ja elämääni täydellisenä, niin olkoon sitten niin. Se ajatus on sun omassa päässä, ei mun.

Minkälaista apua? Mitä sanoisit jos kerran menisi hermo ja huutaisit lapsille?
Vai antaisitko vaan asian olla ja rauhoittuisit.

 

[Kowalski]

Minkälaista apua? Mitä sanoisit jos kerran menisi hermo ja huutaisit lapsille?
Vai antaisitko vaan asian olla ja rauhoittuisit.

Sä sekoitat nyt kaksi asiaa...
Hermothan mulla menee joka päivä ainakin kerran, ja korotan ääntäni lapsille.
Mutta jos multa menisi hermot niin, kuten moni on kuvaillut, että en kykenisi ollenkaan kontrolloimaan itseäni vaan rääkyisin lapselle/lapsille että jumalauta pennut, painukaa helvettiin siitä, nyt se turpa kiinni saatana, niin MINÄ huolestuisin. Ja ottaisin jonnekin yhteyttä, koska en halua olla karjuva äiti joka kiroilee lapsilleen.
Mä rinnastan tuollaisen huutamisen ja kiroilun lyömiseen tai muuhun fyysiseen väkivaltaan, ja pidän niitä yhtä väärinä asioina. Huolestuttavina asioina.

 

[tähdenlento09]

Mä en hyväksy lapsille huutamista ja kiroilua, enkä myöskään itse niin tee. Jos tekisin, hakisin apua heti.

Jos se on sun mielestä sitä, että pidän itseäni ja elämääni täydellisenä, niin olkoon sitten niin. Se ajatus on sun omassa päässä, ei mun.
[/quote]

Tämä siis ravistettavalle;



Mitä eroa on sitten sun mielestä äänen korottamisella ja huutamisella?
Kun huutamista et hyväksy ja siihen hakisit apua, mutta ääntäsi korotat kuitenkin?

 

[Kowalski]

Mitä eroa on sitten sun mielestä äänen korottamisella ja huutamisella?
Kun huutamista et hyväksy ja siihen hakisit apua, mutta ääntäsi korotat kuitenkin?

Kiroilustahan ja "painu helvettiin"- tyylisistä karjumisistahan tässä on koko ajan ollut kyse.
Äänen korottaminen on sitä (mun mielestä ) että korotetaan ääntä . Eli kun esimerkiksi lapset tappelee, ja kiellän heitä, eivätkä he tottele, niin sanon hieman kovempaan ääneen että LOPETTAKAA HETI. Käytän kovempaa ääntä ja tiukempaa sävyä.
Huutamisena mä taas pidän sitä, että karjutaan lapsille "turpa kiinni!" tai "lopettakaa nyt saatana!".
Eli ei ehkä niinkään se äänenvoimakkuus, vaan sävy ja sisältö.

 

[Prkl]

Eli kiroiluun hakisit apua perheneuvolasta?

"Lopettakaa nyt heti" = ihan ok
"Lopettakaa nyt saatana" = henkistä väkivaltaa?

 

[Lilii lisänimetön]

Eli ei ehkä niinkään se äänenvoimakkuus, vaan sävy ja sisältö.

Aivan. En ikinä koskaan voisi kiroten huutaa lapsilleni. Vaikka hermot välillä paukkuu tuon 3,5-vuotiaan kanssa, niin pahinta mitä huudan on "NYT lähdet omaan huoneeseesi!" (Ja kannan sinne). Tai "NYT saa riittää!" Ja se NYT tulee kyllä kovalla... Joskus huudan vaan "NYT!", ja jo poika heti lopettaa tihutyöt

 

[nöppönen]

eli kiroilu saa nyt ihan liian isot mittasuhteet..

 

[Lilii lisänimetön]

No minusta kirosanat on juurikin se raja normaalin ja epänormaalin välillä. Mutten tiedä teistä muista. Itselläni hälytyskellot soisi, jos kiroilisin lapselleni. Kiroan itsekseni joskus, jos esim. lyön varpaan tosi kovaa tai jos joku tippuu ja menee rikki tms. (Passsska )

 

[Kowalski]

Eli kiroiluun hakisit apua perheneuvolasta?

"Lopettakaa nyt heti" = ihan ok
"Lopettakaa nyt saatana" = henkistä väkivaltaa?

Jos sortuisin huutamiseen useamman kerran, tuntisin siitä huonoa omaatuntoa, itkisin sen takia, menettäisin hermoni luvattoman usein, mulla olisi paha olo ja ajattelisin että olen paska mutsi, niin kyllä mä apua hakisin.

Kiroilua pidän typeränä tapana, jota en halua lapsilleni opettaa. Jos huutaisin lapsilleni että lopettakaa nyt saatana, niin se jo osoittaisi että hermot on menneet ja pahasti. Jollain toisella se taas ei siitä välttämättä kerro, koska toiset kiroilee ihan arkielämässäkin tosi paljon. Mutta joo, sinä päivänä kun huomaan rääkyväni lapsilleni että painukaa helvettiin niin tiedän että romahdus on lähellä.

 

[Estu]

Mä suutun, mä hermostun, joka päivä ja joskus monta kertaa. Mielessäni kiroilen ja PALJON. Lapsia en ole helvettiin käskenyt painua, mutta olen kyllä sanonut, että "mene muualle hetkeksi". Ruminta, mitä olen sanonut on varmaan "leipäläpi umpeen". Meillä esikoinen on voimakastahtoinen ja itsepäinen lapsi, joka ei usko ikinä (ainakin harvemmin) ekasta kiellosta.
Kun mua oikein jurppii ja kiroiluttaa, menen vessaan, laitan kraanan päälle ja annan kirosanojen tulla

 

[Kowalski]

Mä suutun, mä hermostun, joka päivä ja joskus monta kertaa. Mielessäni kiroilen ja PALJON. Lapsia en ole helvettiin käskenyt painua, mutta olen kyllä sanonut, että "mene muualle hetkeksi". Ruminta, mitä olen sanonut on varmaan "leipäläpi umpeen". Meillä esikoinen on voimakastahtoinen ja itsepäinen lapsi, joka ei usko ikinä (ainakin harvemmin) ekasta kiellosta.
Kun mua oikein jurppii ja kiroiluttaa, menen vessaan, laitan kraanan päälle ja annan kirosanojen tulla

Mä painun myös usein vessaan, kun oikein vituttaa. Lasken kymmeneen tai sataan, kiroan pöntöllä istuessani että vitun vitun vittu, hengähdän ja sitten taas jaksan selvittää asiat aikuisten tapaan.
Eikös kirosanoja päiväkodissakin sanota vessasanoiksi?
Ja mäkin olen kyllä sanonut lapsille joskus, että äiti haluaisi olla hetken ihan rauhassa, menkää vaikka omaan huoneeseen piirtämään/muovailemaan tms.
Mutta en karju kurkku suorana, enkä kiroile lapsille, vaikka hermot tosiaan meneekin säännöllisen epäsäännöllisesti joka armas päivä.