Painu helvettiin

[lunacy sioux]

Mä keskustelen täällä yleensä asioista objektiiviselta kannalta. Enkä revittele henkilökohtaisia kasvatusmetodeitani palstalle. Joten sun mielikuvasi siitä kuinka meillä lapset kasvatetaan on täysin mielikuvituksesi tuotetta. Palstalaisilla kun on se kumma taipumus olettaa että kaikki mitä joku sanoo tarkoittaa samaa kun miten se joku toimii.
Mulla on apua lasten hoitoon 24/7.
Kirosanat ja rumat sanat ovat sanoja sanojen joukossa joku vaan on keksinyt et vaikka sana saatana on kirosana. vaikka oikeastihan kyse on raamatun enkelistä. ja yhä ihmiset antavat lapsilleen nimeksi Fanny tai Jorma.

Eli asiat onkin täysin kunnossa, teillä ei huudeta lapsille ja minä oletin väärin, sulla on apua lastenhoitoon 24/7 eikä mitään hätää ole?
Selvä. Miksi sä sitten itket jatkuvasti? :|

Ymmärrätkö nyt TAHALTEEN väärin?
YLEENSÄ keskustelen objektiivisesti.
Meillä ei mies huuda lapsille, mulla itsellä palaa toisinaan pinna. Sen verran kerroin tässä ketjussa. Ja senkin lähinnä siksi että mua ärsytti sun päätelmäsi että kiroileva vanhempi on välinpitämätön. Yleensä en ole palstalla levitelly kuinka paha tai hyvä olla minulla on. En myöskään ole koskaan ilmoittanut että meillä huutaminen ja kiroilu on hyväksyttävä kasvatusmetodi. SEN olit täysin itse päässäsi kehitellyt.
Totta on että mies osallistuu lastenhoitoon. Tälläkin hetkellä on 2 lapsen kanssa ulkona.
Silti olen väsynyt.

 

[Keijumetsän Lilja]

Ehkä mun pitäis pysyä pois tältä palstalta. Jos ja kun ihmisellä on paha olo, niin tämä on se eka pysäkki missä sitä paskaa saa niskaan.
Totta HELVETISSÄ asia on mulle vaikea. Luuletko etttä nautin siitä kun pinna palaa? Luuletko että olen iloinen omasta EPÄKYPSYYDESTÄNI ja VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDESTÄ? Tuskin silloin itkisin jatkuvasti. Jos olisin välippitämätön kuten ravistettava asian näkee,. Niin tuntuisiko musta näin pahalta?

:hug: Lähetin sulle yksäriä.

 

[nöppönen]

Ehkä mun pitäis pysyä pois tältä palstalta. Jos ja kun ihmisellä on paha olo, niin tämä on se eka pysäkki missä sitä paskaa saa niskaan.
Totta HELVETISSÄ asia on mulle vaikea. Luuletko etttä nautin siitä kun pinna palaa? Luuletko että olen iloinen omasta EPÄKYPSYYDESTÄNI ja VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDESTÄ? Tuskin silloin itkisin jatkuvasti. Jos olisin välippitämätön kuten ravistettava asian näkee,. Niin tuntuisiko musta näin pahalta?

älä välitä :hug: mä mieluummin sanon sen vittu kun hermo palaa enkä vetele lapsia turpaan. se on mun tapa purkaa pahin ärtymys ulos, oli se miten kamalan kuuloista tahansa. olen epätäydellinen, olen usein väsynyt ja olen lyhytpinnainen. yritän ja silti se ei aina onnistu.

 

[lunacy sioux]

"heh, pakko kommentoida, oli niin osuva rinnastus. Kaljan juonti, röökin veto, kiroilu on tekoja ja omia valintoja, yksinhuoltajuus ei aina niinkään..

Ihmeellistä vastakkainasettelua kokoajan, minkä kyllä ymmärtää, jos aihe on itselle arka. Tuskin kukaan haluaa juopottelua tai polttamistakaan lapselle opettaa, mutta tässähän puhuttiinkin nyt kiroilusta ja huutamisesta lapselle, ei muista huonoista esimerkeistä. Jatkuva huutaminen/ epäkunnioittavasti puhuminen lapselle on sitäpaitsi varmasti vahingollisempaa, kuin sen yhden kaljan tai siiderin otto silloin tällöin.

Toivottavasti osoitat lapsille myös hermostumisen ja kiroilun jälkeen, että toimit mielestäsi itsekin väärin, ja pyydät heiltä anteeksi.

Kiroilu hermostuneena (sadattelu itselleen) on myös eri asia, kuin pienen lapsen toivottaminen helvettiin.

Sinuakaan ei kukaan ole tässä ketjussa huonoksi äidiksi väittänyt. Ainoastaan todennut, että jos hermostuminen huutaen ja kiroillen on päivittäistä, ja se aiheuttaa itsessäsikin pahan olon, kannattaa omaa käytöstään opetella tietoisesti muuttamaan. [/quote]"

Kärjistystä hyvä ihminen, kärjistystä. Huono esimerkki on aina huono esimerkki, jos on kyse lapsen kasvatuksesta.

Toivottavasti et tosissasi oleta että kiroileva äiti ei osaa pyytää anteeksi

Muoks, ongelmia sitaattien kanssa.

 

[eipä juuri raivareita]

Eli vanhemmat joilla ei ole pitkä pinna lisääntymiskieltoon tai sitten suoraan junan alle. Ok. Asia selvä.
Jätän täydelliset vanhemmat tänne keskustelemaan keskenään ja kipasen radalle.

Toi oli nyt aika suoraksi vedetty mutka, ja ihan sun oma johtopäätös. Ei minun. Asia on ilmeisesti sulle itsellesi aika vaikea, mutta mä en ensinnäkään syyllistänyt ketään tai kutsunut ketään täydelliseksi tai epätäydelliseksi.


Mä tiedän itsestäni sen, että reagoin stressiin ja ahdistukseen aggressiolla, ja jos mä en ihan aktiivisesti olisi lähtenyt sille tielle, että mä en lyö muita tai itseäni tai alista muita tai solvaa, niin varmaan tekisin ihan tasan juuri niin silloin, kun olen väsynyt, stressaantunut ja ahdistunut. Eli ihan koko ajan. Mä tiedän sen, että kun musta tuntuu että mä en pysty enää kontrolloimaan asioita ja kun mä en jaksa ja pysty enää mitään, mun tekee mieli satuttaa itseäni tai muita.

Mä en kuitenkaan halua tehdä niin, koska mua on ihan tarpeeksi itseäni satutettu pienenä verbaalisesti ja fyysisesti, enkä mä halua olla samanlainen omille lapsilleni. Ei sitä kukaan ole väittänyt yksinkertaiseksi ratkaisuksi, mutta mielummin mä kuitenkin yritän kun vaan heittäydyn kohtalooni ja surkuttelen sitä, kun olen näin epätäydellinen ja aggressiivinen ja vittumainen ihminen.

Ehkä mun pitäis pysyä pois tältä palstalta. Jos ja kun ihmisellä on paha olo, niin tämä on se eka pysäkki missä sitä paskaa saa niskaan.
Totta HELVETISSÄ asia on mulle vaikea. Luuletko etttä nautin siitä kun pinna palaa? Luuletko että olen iloinen omasta EPÄKYPSYYDESTÄNI ja VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDESTÄ? Tuskin silloin itkisin jatkuvasti. Jos olisin välippitämätön kuten ravistettava asian näkee,. Niin tuntuisiko musta näin pahalta?

Ravistdettava ja muutama muu puhuu asiaa, onnea heille
Todella ikävää jos lapset joutuvat tuollaista kieltä vanhemmiltaan kuulevan tai vielä muuta pahempaa.

 

[Kowalski]

Ymmärrätkö nyt TAHALTEEN väärin?
YLEENSÄ keskustelen objektiivisesti.
Meillä ei mies huuda lapsille, mulla itsellä palaa toisinaan pinna. Sen verran kerroin tässä ketjussa. Ja senkin lähinnä siksi että mua ärsytti sun päätelmäsi että kiroileva vanhempi on välinpitämätön. Yleensä en ole palstalla levitelly kuinka paha tai hyvä olla minulla on. En myöskään ole koskaan ilmoittanut että meillä huutaminen ja kiroilu on hyväksyttävä kasvatusmetodi. SEN olit täysin itse päässäsi kehitellyt.
Totta on että mies osallistuu lastenhoitoon. Tälläkin hetkellä on 2 lapsen kanssa ulkona.
Silti olen väsynyt.

Mä kirjoitin näin:
"Vihanhallinta ja itsehillintä ovat asioita, joita jokainen voi oppia. Ja jos taas ei ole kiinnostusta, vaan pitää sitä omaa karjumis-kiroilu-tukistamistapaansa täysin oikeana, niin on (anteeksi vaan) aika epäkypsän ja välinpitämättömän oloinen tyyppi vanhemmaksi."

JOS ei ole kiinnostusta oppia uusia keinoja kiroilun tilalle. JOS pitää omaa karjumistaan ja kiroiluaan täysin oikeana. Niin SILLOIN on välinpitämätön vanhempi.

Tulikohan väännettyä tarpeeksi selkeästi rautalangasta?

Ja se, että olet väsynyt vaikka saat tarpeeksi lepoa (?) ja että itket usein kun olosi on niin paska kun olet huutanut lapsille (?) on mielestäni huolestuttavaa :/

 

[lunacy sioux]

Ehkä mun pitäis pysyä pois tältä palstalta. Jos ja kun ihmisellä on paha olo, niin tämä on se eka pysäkki missä sitä paskaa saa niskaan.
Totta HELVETISSÄ asia on mulle vaikea. Luuletko etttä nautin siitä kun pinna palaa? Luuletko että olen iloinen omasta EPÄKYPSYYDESTÄNI ja VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDESTÄ? Tuskin silloin itkisin jatkuvasti. Jos olisin välippitämätön kuten ravistettava asian näkee,. Niin tuntuisiko musta näin pahalta?

älä välitä :hug: mä mieluummin sanon sen vittu kun hermo palaa enkä vetele lapsia turpaan. se on mun tapa purkaa pahin ärtymys ulos, oli se miten kamalan kuuloista tahansa. olen epätäydellinen, olen usein väsynyt ja olen lyhytpinnainen. yritän ja silti se ei aina onnistu.

:hug:
Mä uskon että suurin osa meistä kiroavista äideistä yrittää hillitä itsensä, ja välillä jopa onnistuvat. Mä olen tästä aiheesta oikeassa elämässä monen äidin kanssa keskustellut ja hekin ovat tunnustaneet oman pienuutensa väsymyksen edessä. Silti ovat mielestäni hyviä ja rakastavia äitejä vaikka välillä huutavatkin lapsilleen.

 

[eipä juuri raivareita]

Sitten ihmetellään, kun lapsi kiroilee koulussa toisille oppilaille. :|
Tai omille vanhemmille. :/

Eiköhän ne lapset opi kiroilun ihan muualta kun kotoota. Vaikka vanhemmilta lipsahtais kirosana niin eiköhän vanhemmat yleisesti opeta että kirouilu on rumaa.

Jos kotona ei kiroilla, eikä sallita sitä kuten kaikki muukin käytös, ei lapseen muualta niin tartu kun hän tietää kuinka tulee käyttäytyä.
Mullakin kolme isoa poikaa, nuorin murkku ja eivätpä kyllä kiroile.
Ehkä jossain hommassaan saattavat supista mutta ei puheessa. Eivätkä silti ole mitään mammanpoikia ja nynnyjä, hyväkäytöksisiä vaan.

 

[lunacy sioux]

Ymmärrätkö nyt TAHALTEEN väärin?
YLEENSÄ keskustelen objektiivisesti.
Meillä ei mies huuda lapsille, mulla itsellä palaa toisinaan pinna. Sen verran kerroin tässä ketjussa. Ja senkin lähinnä siksi että mua ärsytti sun päätelmäsi että kiroileva vanhempi on välinpitämätön. Yleensä en ole palstalla levitelly kuinka paha tai hyvä olla minulla on. En myöskään ole koskaan ilmoittanut että meillä huutaminen ja kiroilu on hyväksyttävä kasvatusmetodi. SEN olit täysin itse päässäsi kehitellyt.
Totta on että mies osallistuu lastenhoitoon. Tälläkin hetkellä on 2 lapsen kanssa ulkona.
Silti olen väsynyt.

Mä kirjoitin näin:
"Vihanhallinta ja itsehillintä ovat asioita, joita jokainen voi oppia. Ja jos taas ei ole kiinnostusta, vaan pitää sitä omaa karjumis-kiroilu-tukistamistapaansa täysin oikeana, niin on (anteeksi vaan) aika epäkypsän ja välinpitämättömän oloinen tyyppi vanhemmaksi."

JOS ei ole kiinnostusta oppia uusia keinoja kiroilun tilalle. JOS pitää omaa karjumistaan ja kiroiluaan täysin oikeana. Niin SILLOIN on välinpitämätön vanhempi.

Tulikohan väännettyä tarpeeksi selkeästi rautalangasta?

Ja se, että olet väsynyt vaikka saat tarpeeksi lepoa (?) ja että itket usein kun olosi on niin paska kun olet huutanut lapsille (?) on mielestäni huolestuttavaa :/

No multa jäi noi JOS kohdat sitten huomaamatta.
Saanko mä tarpeeksi lepoa?
Oisko se parempi että mulla EI olisi paska olo kun olen huutanut lapsilleni?
Montako lasta sulla olikaan? 2 ja muistaakseni jo melko "isoja".
Mulla on nuorin 8 kk, keskimmäinen 2,5 vee ja vanhin 4 vee. Joten susta on huolestuttavaa jos mun pinna palaa ja itken voimattomuuttani kun 2 mukulaa välillä kiukuttelee vuoron perään aamusta iltaan? ja vauvakin on hoidettavana. vaikkakin mies on kotona auttamassa.
mutta sen enempää en levittele perheeni tilannetta tällä palstalla. Piste.

 

[nöppönen]

:hug:
Mä uskon että suurin osa meistä kiroavista äideistä yrittää hillitä itsensä, ja välillä jopa onnistuvat. Mä olen tästä aiheesta oikeassa elämässä monen äidin kanssa keskustellut ja hekin ovat tunnustaneet oman pienuutensa väsymyksen edessä. Silti ovat mielestäni hyviä ja rakastavia äitejä vaikka välillä huutavatkin lapsilleen.

aivan ja tosiaan se että kiroilee ei tarkoita sitä että ei osaisi pyytää anteeksi, ei sitä että löisi, ei sitä että ei välitä. jokainen on varmasti heikko jollain äitiyden osa-alueella. mä olen heikko kiroilun suhteen ja monessa muussakin asiassa. itselläkin on paha mieli useinkin ja lasten kanssa siitä puhutaan, silti kukaan ei voi rakastaa lapsiani enemmän kuin minä. :heart:

 

[eipä juuri raivareita]

*hakkaan päätäni seinään*...taas rääjähdin kun ei yks päässyt pihalle ennen aamupalaa.. yks huus kun korviin sattuu pikkuveikan vikinä ja tyttö huutaa *olkaa helvetti hiljaa winx clubi tulee* ja siitä tuli sota kun ei voi telkusta tulla poikien ohjelmia..

eli ihan kiva..helvetti..selkä jumissa, jalkoihin koskee, päätä jomottaa...eikä isommat lapset jaksa kuin vahita kellosta kuinka kauan menee että isi tulee töistä että pakataan auto ja mennään rannalle...juu helvetti...

oikeesti en kyllä huuda muuta kuin lopettakaa jo! hetki hiljaa! tms sellasta .. itekseeni puputan tuota helvettiä...ja mie kuulen kommenttia * olet tyhmä* * läski lehmä* *miks sie et oo niin nätti kuin naapurin äiti*...helkkari soikoon..

Ai lapset huutaa sulle "tyhmä" "läski lehmä"
Mun yks työkaveri keskusteli samoin murrosikäisen tyttärensä kanssa, haukkuivat kilvan toisiaan ja huorittelivat että piha kaikui.
Surullista

 

[Kowalski]

No multa jäi noi JOS kohdat sitten huomaamatta.
Saanko mä tarpeeksi lepoa?
Oisko se parempi että mulla EI olisi paska olo kun olen huutanut lapsilleni?
Montako lasta sulla olikaan? 2 ja muistaakseni jo melko "isoja".
Mulla on nuorin 8 kk, keskimmäinen 2,5 vee ja vanhin 4 vee. Joten susta on huolestuttavaa jos mun pinna palaa ja itken voimattomuuttani kun 2 mukulaa välillä kiukuttelee vuoron perään aamusta iltaan? ja vauvakin on hoidettavana. vaikkakin mies on kotona auttamassa.
mutta sen enempää en levittele perheeni tilannetta tällä palstalla. Piste.

Mulla on kaksi lasta. 4½ v ja 2½ v. Miehestä ei ole juuri lainkaan apua koska hän on todella paljon töissä, vaan hoidan heidät itse. Päiväkodissa ovat osa-aikaisena, mutta menevät sinne vasta syyskuussa ja ovat jo olleet kuukauden päivät kotona.

Väsyttää aika ajoin. Tottakai. Korotan ääntäni. Mutta en karju enkä käske lasten painua helvettiin, tai kiroile heille muutenkaan.

Ehkä se, että äiti itkee voimattomuuttaan, onkin ihan normaalia. Mutta omalla kohdallani olisin tosi huolissani, ja hakisin jotain apua. Joko itselleni tai lastenhoitoon (mullahan ei siihen apua ole).

Ymmärrän, että sulla on paska olo kun olet huutanut kirosanoja lapsillesi. Ja se on sinänsä ihan hyvä juttu, se osoittaa että tiedät sen olevan väärin. Mutta käyttäytymistään on mahdollista muuttaa, ja siihen saa apua vaikkapa neuvolan kautta, jos haluaa.

 

[nöppönen]

ja se väsymys voi tulla monelle ihan siitä riittämättömyyden tunteesta, siitä ettei osaa ja kykene tarpeeks. ei ole niin hyvä ja täydellinen kuin haluaisi. se tuntuu pahalle.. mä koen suurimmaksi osaksi olevani lapsilleni hyvä äiti, silti joskus tuntuu että teen kaiken väärin ja että ehkä lapsilleni sittenkin olisi joku parempi hoitaja olemassa.. ja se että tuntee sellaista saa sydämen rytistymään kasaan. se saa itkemään.

 

[eipä juuri raivareita]

Mitä jos ihminen ei pysty muuttamaan omaa käyttäytymistään? Onko se geeneihin naputettu, että hermot nyt vaan menee herkemmin ja sanoo asiat agressiivisemmin vai kaikessa kyse kasvatuksesta? Miten itseään voi sitten hillitä jos kyse on opitusta tavasta reagoida asioihin?

Aina voi muuttaa käyttäytymistä - katkaista ketjun.
Meillä oli kotona väkivaltaa, henkistä ja ruumiillista.
Jo lapsena tein päätöksen etten koskaan jos joskus omia lapsia ja pitänyt on, viimeinen murkku menossa.
Kiroileminen, haukkiminen, halveksiminen, vähättely on henkistä väkivaltaa.

 

[eipä juuri raivareita]

Oon huutanu jopa 2kk ikäiselle vauvalle että turpa kiinni :ashamed: Mut onneks se ei vielä sitä ymmärtäny silloin

Valitettavasti ymmärtää äänenpainon ja kehonkielen

 

[lunacy sioux]

ja se väsymys voi tulla monelle ihan siitä riittämättömyyden tunteesta, siitä ettei osaa ja kykene tarpeeks. ei ole niin hyvä ja täydellinen kuin haluaisi. se tuntuu pahalle.. mä koen suurimmaksi osaksi olevani lapsilleni hyvä äiti, silti joskus tuntuu että teen kaiken väärin ja että ehkä lapsilleni sittenkin olisi joku parempi hoitaja olemassa.. ja se että tuntee sellaista saa sydämen rytistymään kasaan. se saa itkemään.

Ja lisäksi äidit saavat paineta siitä kun muut ovat sitä mieltä että kyllähän sinunkin PITÄÄ jaksaa koska minäkin jaksan :/
Varsinkin jos ja kun perheessä on pieni vauva ja hormoonit on sekasin. Itse muistan miten paha olo mulla oli esikoisen jälkeen kun lueskelin tätä palstaa. Tuli todella voimaton tunne ettei musta ole "hyväksi" äidiksi, koska kaikki mitä teen on palstalaisten mukaan haitaksi lapelleni. Mutta onneksi nyt olen turtunut siihen ja tiedän olevani väsynyt mutta silti ainoa oikea äiti lapsillemme =)

 

[lunacy sioux]

No multa jäi noi JOS kohdat sitten huomaamatta.
Saanko mä tarpeeksi lepoa?
Oisko se parempi että mulla EI olisi paska olo kun olen huutanut lapsilleni?
Montako lasta sulla olikaan? 2 ja muistaakseni jo melko "isoja".
Mulla on nuorin 8 kk, keskimmäinen 2,5 vee ja vanhin 4 vee. Joten susta on huolestuttavaa jos mun pinna palaa ja itken voimattomuuttani kun 2 mukulaa välillä kiukuttelee vuoron perään aamusta iltaan? ja vauvakin on hoidettavana. vaikkakin mies on kotona auttamassa.
mutta sen enempää en levittele perheeni tilannetta tällä palstalla. Piste.

Mulla on kaksi lasta. 4½ v ja 2½ v. Miehestä ei ole juuri lainkaan apua koska hän on todella paljon töissä, vaan hoidan heidät itse. Päiväkodissa ovat osa-aikaisena, mutta menevät sinne vasta syyskuussa ja ovat jo olleet kuukauden päivät kotona.

Väsyttää aika ajoin. Tottakai. Korotan ääntäni. Mutta en karju enkä käske lasten painua helvettiin, tai kiroile heille muutenkaan.

Ehkä se, että äiti itkee voimattomuuttaan, onkin ihan normaalia. Mutta omalla kohdallani olisin tosi huolissani, ja hakisin jotain apua. Joko itselleni tai lastenhoitoon (mullahan ei siihen apua ole).

Ymmärrän, että sulla on paska olo kun olet huutanut kirosanoja lapsillesi. Ja se on sinänsä ihan hyvä juttu, se osoittaa että tiedät sen olevan väärin. Mutta käyttäytymistään on mahdollista muuttaa, ja siihen saa apua vaikkapa neuvolan kautta, jos haluaa.

Tietenkin vois ilkeilläkseen aloittaa uuden ketjun aiheesta onko sun miehes välittävä vanhempi koska on aina töissä :kieh:

 

[nöppönen]

ja se väsymys voi tulla monelle ihan siitä riittämättömyyden tunteesta, siitä ettei osaa ja kykene tarpeeks. ei ole niin hyvä ja täydellinen kuin haluaisi. se tuntuu pahalle.. mä koen suurimmaksi osaksi olevani lapsilleni hyvä äiti, silti joskus tuntuu että teen kaiken väärin ja että ehkä lapsilleni sittenkin olisi joku parempi hoitaja olemassa.. ja se että tuntee sellaista saa sydämen rytistymään kasaan. se saa itkemään.

Ja lisäksi äidit saavat paineta siitä kun muut ovat sitä mieltä että kyllähän sinunkin PITÄÄ jaksaa koska minäkin jaksan :/
Varsinkin jos ja kun perheessä on pieni vauva ja hormoonit on sekasin. Itse muistan miten paha olo mulla oli esikoisen jälkeen kun lueskelin tätä palstaa. Tuli todella voimaton tunne ettei musta ole "hyväksi" äidiksi, koska kaikki mitä teen on palstalaisten mukaan haitaksi lapelleni. Mutta onneksi nyt olen turtunut siihen ja tiedän olevani väsynyt mutta silti ainoa oikea äiti lapsillemme =)

tuo on muuten hassua että koska joku itse tekee näin ja jaksaa ja pystyy niin muidenkin pitää. onko kiroileva vanhempi oikeasti täysi hirviö?

 

[jep]

Kärjistystä hyvä ihminen, kärjistystä. Huono esimerkki on aina huono esimerkki, jos on kyse lapsen kasvatuksesta.

Toivottavasti et tosissasi oleta että kiroileva äiti ei osaa pyytää anteeksi

Muoks, ongelmia sitaattien kanssa.

No niin kuin muutkin totesivat, kiroilulla ja kiroilulla on eronsa. Jos räjähdät oman väsymyksesi takia ja purat raivostumisesi lapseen (esim. toivotat helvettiin), niin kyllä oletan.

Tässäpä tulee juuri se ymmärrys, että näin voi tapahtua, vanhemmatkin tekevät virheitä. Vai oletatko lapsen ymmärtävän, että "sanat ovat vain sanoja" ?

 

[Kowalski]

Tietenkin vois ilkeilläkseen aloittaa uuden ketjun aiheesta onko sun miehes välittävä vanhempi koska on aina töissä :kieh:

Siitä vaan. Meillä jo lapsetkin tietää, että eläminen ei ole ilmaista, ja koska äiti on kotona, on isin oltava töissä (ellemme sitten halua elää sossun tuella, mitä emme halua) :saint:

 

[vieras]

Pakko laittaa tähän väliin, että IHANA ketju! Tai siis ihana huomata, että en ole ainoa, joka huutaa ja kiroilee. Joka kerta kun olen huutanut ja kiroillut lapsilleni, tekisi mieli vajota maan alle. Tuntuu ettei näin paskaa äitiä ollakaan ja ettei lapseni ansaitse tällaista äitiä.

Enkä todellakaan pidä lapsiani yhtään hankalina (ehkä jopa keskimääräistä, "kiltimpiä"), vaan tiedän, että vika on itsessäni. Joskus menee paremmin ja menee pitkän aikaa, etten huuda, mutta joskus montakin kertaa päivässä.

 

[lunacy sioux]

Tietenkin vois ilkeilläkseen aloittaa uuden ketjun aiheesta onko sun miehes välittävä vanhempi koska on aina töissä :kieh:

Siitä vaan. Meillä jo lapsetkin tietää, että eläminen ei ole ilmaista, ja koska äiti on kotona, on isin oltava töissä (ellemme sitten halua elää sossun tuella, mitä emme halua) :saint:

MIELENKIINTOINEN näkökanta. Joko miehet on AINA töissä tai sitten eletään sossun rahoilla.
Meilläkin lapsetkin tietää ettei eläminen ole ilmaista. Silti meillä mies kykeni käymään töissä ja olemaan lasten kanssa. Eikä tarvittu sossun tukia.
Mitäs siihen sanot että jotkut ihmiset käy töissä ja SILTI joutuvat hakemaan sossusta rahaa? Pitäiskö silloin laittaa lapset 24 tunniksi hoitoon jotta tienais tarpeeksi ettei tukiin ois turvautuminen?
Mutta ONNEKSI sun lapsilla on niin täydellinen äiti, jotta eihän siinä isää edes kerkee kaipaamaan.
Meidän lapsilla on niin epäkelpo äiti että isä on ihan tarpeeseen läsnä.

 

[Kowalski]

MIELENKIINTOINEN näkökanta. Joko miehet on AINA töissä tai sitten eletään sossun rahoilla.
Meilläkin lapsetkin tietää ettei eläminen ole ilmaista. Silti meillä mies kykeni käymään töissä ja olemaan lasten kanssa. Eikä tarvittu sossun tukia.
Mitäs siihen sanot että jotkut ihmiset käy töissä ja SILTI joutuvat hakemaan sossusta rahaa? Pitäiskö silloin laittaa lapset 24 tunniksi hoitoon jotta tienais tarpeeksi ettei tukiin ois turvautuminen?
Mutta ONNEKSI sun lapsilla on niin täydellinen äiti, jotta eihän siinä isää edes kerkee kaipaamaan.
Meidän lapsilla on niin epäkelpo äiti että isä on ihan tarpeeseen läsnä.

Sulla on vissiin huono omatunto tai jotain, kun tunnet tarvetta alkaa nimittämään mua täydelliseksi ja itseäsi epäkelvoksi...se koira älähtää ja niin edelleen.

Näkeehän mun lapset isää. Joka aamu ja nyt kesäaikaan aika usein iltaisinkin, plus sitten vielä se että me käydään isukin työpaikalla lähes päivittäin. Lisäksi vielä isän vapaapäivät. Mutta pitkää päiväähän se tekee silti. Me vaan ollaan järjestetty oma vuorokausirytmimme sellaiseksi, että isällä ja lapsilla on yhteistä aikaa joka päivä. Lasten ja isän välit on läheiset. Eikä kumpikaan meistä karju lapsille että painukaa helvettiin. Eli tämä systeemi toimii, ja hyvin toimiikin.

 

[lunacy sioux]

MIELENKIINTOINEN näkökanta. Joko miehet on AINA töissä tai sitten eletään sossun rahoilla.
Meilläkin lapsetkin tietää ettei eläminen ole ilmaista. Silti meillä mies kykeni käymään töissä ja olemaan lasten kanssa. Eikä tarvittu sossun tukia.
Mitäs siihen sanot että jotkut ihmiset käy töissä ja SILTI joutuvat hakemaan sossusta rahaa? Pitäiskö silloin laittaa lapset 24 tunniksi hoitoon jotta tienais tarpeeksi ettei tukiin ois turvautuminen?
Mutta ONNEKSI sun lapsilla on niin täydellinen äiti, jotta eihän siinä isää edes kerkee kaipaamaan.
Meidän lapsilla on niin epäkelpo äiti että isä on ihan tarpeeseen läsnä.

Sulla on vissiin huono omatunto tai jotain, kun tunnet tarvetta alkaa nimittämään mua täydelliseksi ja itseäsi epäkelvoksi...se koira älähtää ja niin edelleen.

Näkeehän mun lapset isää. Joka aamu ja nyt kesäaikaan aika usein iltaisinkin, plus sitten vielä se että me käydään isukin työpaikalla lähes päivittäin. Lisäksi vielä isän vapaapäivät. Mutta pitkää päiväähän se tekee silti. Me vaan ollaan järjestetty oma vuorokausirytmimme sellaiseksi, että isällä ja lapsilla on yhteistä aikaa joka päivä. Lasten ja isän välit on läheiset. Eikä kumpikaan meistä karju lapsille että painukaa helvettiin. Eli tämä systeemi toimii, ja hyvin toimiikin.

Sä vaan yksinkertaisesti ärsytät mua tolla asenteella"olen niin täydellinen" jota et edes itse huomaa.
Itse en katselis miestä joka on aina töissä, vaikka oliskin hyvä isä niinä hetkinä kun on kotona. Itse kokisin sen epätäydellisenä, huomattavasti huonompana vanhempana kun huutava äiti tai isä joka kuitenkin on läsnä.
Mutta kaikkea hyvää siihen täydelliseen elämääsi :saint: Toivottavasti se kestää.

 

[nöppönen]

:| ei me kiroilijat nyt niin maan matosia olla. ja huon, myös kiroilevalla vanhemmalla voi olla läheiset välit lapsiinsa. saakohan kiroileminen nyt pikkasen liian isot mittasuhteet?