Painu helvettiin

[lunacy sioux]

Sitten ihmetellään, kun lapsi kiroilee koulussa toisille oppilaille. :|
Tai omille vanhemmille. :/

Eiköhän ne lapset opi kiroilun ihan muualta kun kotoota. Vaikka vanhemmilta lipsahtais kirosana niin eiköhän vanhemmat yleisesti opeta että kirouilu on rumaa.

 

[Kowalski]

Sitten ihmetellään, kun lapsi kiroilee koulussa toisille oppilaille. :|
Tai omille vanhemmille. :/

Eiköhän ne lapset opi kiroilun ihan muualta kun kotoota. Vaikka vanhemmilta lipsahtais kirosana niin eiköhän vanhemmat yleisesti opeta että kirouilu on rumaa.

Lapset vaan peilaa käytöksellään usein vanhempiaan. Lisäksi lapset ihailee vanhempiaan, ja jos vaikkapa isä kiroilee jatkuvasti niin lapsetkin haluaa kiroilla, koska haluavat olla kuten isi. Ja sitten vielä se, että teot ja sanat on ristiriidassa keskenään, jos lapsille sanotaan että kiroilu on rumaa ja silti ärräpäitä käytetään kotona. Eli siksi kai vanhempien kiroilun kitkeminen on avainasemassa lasten kiroilun kitkemiseksi.

 

[Vepasto]

Sitten ihmetellään, kun lapsi kiroilee koulussa toisille oppilaille. :|
Tai omille vanhemmille. :/

Eiköhän ne lapset opi kiroilun ihan muualta kun kotoota. Vaikka vanhemmilta lipsahtais kirosana niin eiköhän vanhemmat yleisesti opeta että kirouilu on rumaa.

Oppii ne, valitettavasti. :/ Mutta kyllä se edesauttaa tilannetta, jos vanhemmat huutaa jo pienestä pitäen painu helvettiin.

 

[Valon kantaja]

Sitten ihmetellään, kun lapsi kiroilee koulussa toisille oppilaille. :|
Tai omille vanhemmille. :/

Miehen vanhemmat ei kiroile, eivvät sillon kun mies on ollu lapsi eikä nykyäänkään. Miehen nuoremmat sisarukset ja mies itekkin kyllä pärrää niinku merikapteeni. Ei se oppi aina kotoota tuu.

 

[metsänpeitto]

Ehkä mun pitäis pysyä pois tältä palstalta. Jos ja kun ihmisellä on paha olo, niin tämä on se eka pysäkki missä sitä paskaa saa niskaan.
Totta HELVETISSÄ asia on mulle vaikea. Luuletko etttä nautin siitä kun pinna palaa? Luuletko että olen iloinen omasta EPÄKYPSYYDESTÄNI ja VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDESTÄ? Tuskin silloin itkisin jatkuvasti. Jos olisin välippitämätön kuten ravistettava asian näkee,. Niin tuntuisiko musta näin pahalta?

Mutta hei. Mä en ensinnäkään arvostellut, enkä väittänyt että olisit välinpitämätön.

Kiljuva lapsi sylissä yhdellä kädellä kirjoitettua: sulla on (mun mielestäni!) selvästi sellainen tilanne nyt, jossa sä tarvitsisit jotain apua. En tiedä mitä, kaveria, hoitoapua, tuuletusta, unta. Sellainen tilanne, että kaikki on kaaosta ja tuntuu että ei ole mistään mitään kontrollia?

Jos se pinnan palaminen aiheuttaa sinullekin pahan olon, niin sehän vaan pahentaa koko ajan tilannetta. Sehän on vaan kierre koko ajan. Tai sitä se mun mielestä olisi. Mä nyt vaan halusin sanoa sen, että ihan oikeasti siihen voi löytää toisenlaisia kanavointitapoja. Ja jos se tilanne susta ei tunnu edes hyvältä, niin silloinhan sitä kannattaa kuitenkin ainakin yrittää muuttaa. Ihan oikeasti se on ihan mahdollista, vaikka olisi sellainen (tälläinen) raivoisa ruusu.

Mun täytyy mennä nukuttaan tuo nuorin kiljukaula, takoo tissiä siihen malliin että tahtoo ilmeisesti syötävää... Voit laittaa yyveetä tai viestiä muuta kautta, jos tuntuu siltä.

 

[juu]

*hakkaan päätäni seinään*...taas rääjähdin kun ei yks päässyt pihalle ennen aamupalaa.. yks huus kun korviin sattuu pikkuveikan vikinä ja tyttö huutaa *olkaa helvetti hiljaa winx clubi tulee* ja siitä tuli sota kun ei voi telkusta tulla poikien ohjelmia..

eli ihan kiva..helvetti..selkä jumissa, jalkoihin koskee, päätä jomottaa...eikä isommat lapset jaksa kuin vahita kellosta kuinka kauan menee että isi tulee töistä että pakataan auto ja mennään rannalle...juu helvetti...

oikeesti en kyllä huuda muuta kuin lopettakaa jo! hetki hiljaa! tms sellasta .. itekseeni puputan tuota helvettiä...ja mie kuulen kommenttia * olet tyhmä* * läski lehmä* *miks sie et oo niin nätti kuin naapurin äiti*...helkkari soikoon..

 

[lunacy sioux]

Ehkä mun pitäis pysyä pois tältä palstalta. Jos ja kun ihmisellä on paha olo, niin tämä on se eka pysäkki missä sitä paskaa saa niskaan.
Totta HELVETISSÄ asia on mulle vaikea. Luuletko etttä nautin siitä kun pinna palaa? Luuletko että olen iloinen omasta EPÄKYPSYYDESTÄNI ja VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDESTÄ? Tuskin silloin itkisin jatkuvasti. Jos olisin välippitämätön kuten ravistettava asian näkee,. Niin tuntuisiko musta näin pahalta?

Hae hyvä ihminen jostain apua! Jos kerran susta tuntuu pahalta kun pinna palaa, ja itket, niin tee asialle jotain. Soita neuvolaan, varaa aika perhe- ja kasvatusneuvolaan, lepää tarpeeksi, hanki apua lastenhoitoon jos se väsyttää sinua ja pinna palaa sen takia herkästi.

Sä olet antanut aikaisemmin sen kuvan, että sun mielestä kirosanat on vaan sanoja muiden joukossa, ja tapanne (?) kasvattaa lapsia huudon ja kiroilun kera on teidän mielestä ihan hyvä tapa. Tällaisen kuvan mä ainakin olen saanut. Mutta nyt, ekan kerran, luen sun kirjoittaman viestin missä kerrot että että haluaisikaan toimia noin. Eli asia ei olekaan sulle täysin ok, mikä taas tarkoittaa että et ole välinpitämätön.

Mä keskustelen täällä yleensä asioista objektiiviselta kannalta. Enkä revittele henkilökohtaisia kasvatusmetodeitani palstalle. Joten sun mielikuvasi siitä kuinka meillä lapset kasvatetaan on täysin mielikuvituksesi tuotetta. Palstalaisilla kun on se kumma taipumus olettaa että kaikki mitä joku sanoo tarkoittaa samaa kun miten se joku toimii.
Mulla on apua lasten hoitoon 24/7.
Kirosanat ja rumat sanat ovat sanoja sanojen joukossa joku vaan on keksinyt et vaikka sana saatana on kirosana. vaikka oikeastihan kyse on raamatun enkelistä. ja yhä ihmiset antavat lapsilleen nimeksi Fanny tai Jorma.

 

[Kowalski]

Mä keskustelen täällä yleensä asioista objektiiviselta kannalta. Enkä revittele henkilökohtaisia kasvatusmetodeitani palstalle. Joten sun mielikuvasi siitä kuinka meillä lapset kasvatetaan on täysin mielikuvituksesi tuotetta. Palstalaisilla kun on se kumma taipumus olettaa että kaikki mitä joku sanoo tarkoittaa samaa kun miten se joku toimii.
Mulla on apua lasten hoitoon 24/7.
Kirosanat ja rumat sanat ovat sanoja sanojen joukossa joku vaan on keksinyt et vaikka sana saatana on kirosana. vaikka oikeastihan kyse on raamatun enkelistä. ja yhä ihmiset antavat lapsilleen nimeksi Fanny tai Jorma.

Eli asiat onkin täysin kunnossa, teillä ei huudeta lapsille ja minä oletin väärin, sulla on apua lastenhoitoon 24/7 eikä mitään hätää ole?
Selvä. Miksi sä sitten itket jatkuvasti? :|

 

[Pastori]

Mitä jos ihminen ei pysty muuttamaan omaa käyttäytymistään? Onko se geeneihin naputettu, että hermot nyt vaan menee herkemmin ja sanoo asiat agressiivisemmin vai kaikessa kyse kasvatuksesta? Miten itseään voi sitten hillitä jos kyse on opitusta tavasta reagoida asioihin?

 

[tai kenenkään muunkaan]

*hakkaan päätäni seinään*...taas rääjähdin kun ei yks päässyt pihalle ennen aamupalaa.. yks huus kun korviin sattuu pikkuveikan vikinä ja tyttö huutaa *olkaa helvetti hiljaa winx clubi tulee* ja siitä tuli sota kun ei voi telkusta tulla poikien ohjelmia..

eli ihan kiva..helvetti..selkä jumissa, jalkoihin koskee, päätä jomottaa...eikä isommat lapset jaksa kuin vahita kellosta kuinka kauan menee että isi tulee töistä että pakataan auto ja mennään rannalle...juu helvetti...

oikeesti en kyllä huuda muuta kuin lopettakaa jo! hetki hiljaa! tms sellasta .. itekseeni puputan tuota helvettiä...ja mie kuulen kommenttia * olet tyhmä* * läski lehmä* *miks sie et oo niin nätti kuin naapurin äiti*...helkkari soikoon..

Kuka antaa lapsensa sanoa itselleen läski lehmä?

 

[mieti]

Ehkä mun pitäis pysyä pois tältä palstalta. Jos ja kun ihmisellä on paha olo, niin tämä on se eka pysäkki missä sitä paskaa saa niskaan.
Totta HELVETISSÄ asia on mulle vaikea. Luuletko etttä nautin siitä kun pinna palaa? Luuletko että olen iloinen omasta EPÄKYPSYYDESTÄNI ja VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDESTÄ? Tuskin silloin itkisin jatkuvasti. Jos olisin välippitämätön kuten ravistettava asian näkee,. Niin tuntuisiko musta näin pahalta?

Hae hyvä ihminen jostain apua! Jos kerran susta tuntuu pahalta kun pinna palaa, ja itket, niin tee asialle jotain. Soita neuvolaan, varaa aika perhe- ja kasvatusneuvolaan, lepää tarpeeksi, hanki apua lastenhoitoon jos se väsyttää sinua ja pinna palaa sen takia herkästi.

Sä olet antanut aikaisemmin sen kuvan, että sun mielestä kirosanat on vaan sanoja muiden joukossa, ja tapanne (?) kasvattaa lapsia huudon ja kiroilun kera on teidän mielestä ihan hyvä tapa. Tällaisen kuvan mä ainakin olen saanut. Mutta nyt, ekan kerran, luen sun kirjoittaman viestin missä kerrot että että haluaisikaan toimia noin. Eli asia ei olekaan sulle täysin ok, mikä taas tarkoittaa että et ole välinpitämätön.

Mä keskustelen täällä yleensä asioista objektiiviselta kannalta. Enkä revittele henkilökohtaisia kasvatusmetodeitani palstalle. Joten sun mielikuvasi siitä kuinka meillä lapset kasvatetaan on täysin mielikuvituksesi tuotetta. Palstalaisilla kun on se kumma taipumus olettaa että kaikki mitä joku sanoo tarkoittaa samaa kun miten se joku toimii.
Mulla on apua lasten hoitoon 24/7.
Kirosanat ja rumat sanat ovat sanoja sanojen joukossa joku vaan on keksinyt et vaikka sana saatana on kirosana. vaikka oikeastihan kyse on raamatun enkelistä. ja yhä ihmiset antavat lapsilleen nimeksi Fanny tai Jorma.

Harvapa sitä onnellisella ja hyvällä tuulella lapsilleen kiroilee,vaan kyllä siihen liittyy negatiiviset fiilikset - Hyvää oppia lapsille

 

[Turkilmas]

Enpä jaksanut lukea ketjua, mutta meillä kiroillaan aika paljon. Mä olen paha suustani ja samoin on mies. Mä tulen perheestä jossa kiroillaan paljon, miehen perheessä ei kiroilla lainkaan.

Meillä poika ei kiroile. Pojan kaveri ei kiroile. Pojan kaverin pikkuveli kiroaa kuin tukkijätkä. Ja poikien vanhemmat ei kiroile.

Ja kun mä suutun pojalle, saatan todella kiukuspäissäni kiroilla. Voin karjaista vaikka että "on se jumalauta kun ei mene jakeluun". Tai että "miksi helvetissä pitää aina suuttua ennen kuin tapahtuu" tms.

Enpä todellakaan koe olevani mikään Vuoden Äiti, mutta enpä liioin koe olevani kauhean epäonnistunutkaan. Kaikki on niin suhteellista.

 

[Katja87]

Oon huutanu jopa 2kk ikäiselle vauvalle että turpa kiinni :ashamed: Mut onneks se ei vielä sitä ymmärtäny silloin

 

[Tumpula]

Totta HELVETISSÄ asia on mulle vaikea. Luuletko etttä nautin siitä kun pinna palaa? Luuletko että olen iloinen omasta EPÄKYPSYYDESTÄNI ja VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDESTÄ? Tuskin silloin itkisin jatkuvasti. Jos olisin välippitämätön kuten ravistettava asian näkee,. Niin tuntuisiko musta näin pahalta?

Tunnistan itseni tuosta. En mäkään tukista mutta hermot menee muuten ihan liian helposti ja tulee sitten korotettua ääntä ja välillä kirottuakin.

Jos yhtään lohduttaa niin kyllä se helpottaa ajan kanssa. Ainakin mulla helpotti, en mä enää yhtä hermoheikko ole kuin mitä olin vaikkapa vuosi sitten.

Tiedän tuon sun tunteen kyllä täysin. Tee itsellesi tarrataulu, niin mäkin tein. Jokaisesta karjumattomasta päivästä sain rastin tauluun ja sitten kun oli tietty määrä rasteja, sain jonkun haluamani asian. Se toimi yllättävän hyvin. Jotenkin sitä halusi näyttää miehelle aina illalla että katsos, taas tuli rasti.

 

[Kowalski]

Mitä jos ihminen ei pysty muuttamaan omaa käyttäytymistään? Onko se geeneihin naputettu, että hermot nyt vaan menee herkemmin ja sanoo asiat agressiivisemmin vai kaikessa kyse kasvatuksesta? Miten itseään voi sitten hillitä jos kyse on opitusta tavasta reagoida asioihin?

Hermojen menettäminen herkästi on kaiketi ihan synnynnäinen juttu. Mutta se, mitä tekee ja miten toimii kun hermot menee, miten purkaa agressionsa ja mihin kanavoi vihansa, on täysin opittavissa. Näin mä väittäisin. Ihminen voi opetella itsehillintää, ja kykyä riidellä rakentavasti.

 

[lunacy sioux]

Sitten ihmetellään, kun lapsi kiroilee koulussa toisille oppilaille. :|
Tai omille vanhemmille. :/

Eiköhän ne lapset opi kiroilun ihan muualta kun kotoota. Vaikka vanhemmilta lipsahtais kirosana niin eiköhän vanhemmat yleisesti opeta että kirouilu on rumaa.

Lapset vaan peilaa käytöksellään usein vanhempiaan. Lisäksi lapset ihailee vanhempiaan, ja jos vaikkapa isä kiroilee jatkuvasti niin lapsetkin haluaa kiroilla, koska haluavat olla kuten isi. Ja sitten vielä se, että teot ja sanat on ristiriidassa keskenään, jos lapsille sanotaan että kiroilu on rumaa ja silti ärräpäitä käytetään kotona. Eli siksi kai vanhempien kiroilun kitkeminen on avainasemassa lasten kiroilun kitkemiseksi.

Jos lapset peilaa ja ihailee vanhempiaan NIIN paljon mitä annat ymmärtää. Niin kiroilu lieneen pientä. Moniko palstalainen polttaa tupakkaa? Moniko juo sen yhden kaljan tai siiderin silloin tällöin? Saati moniko vetää perseet olalle. Ja lapset tietävät tai näkevät nämä asiat?
Jos lähdetään noin mustavalkoiselle linjalle, niin sähän petit aikanasi poikaystävääsi? Eli JOS se selviää lapsillesi joskus, niin he ottavat susta mallia. Yksinhuoltajien lapset ihailevat äitiään ja haluavat myös alkaa yksinhuoltajiksi tai tehdä lapsia useamman partnerin kanssa. Tai sitten lapset voivat oppia että vanhemmatkin tekevät virheitä ja että se kiroileminen tai tupakointi on väärin.
Mun ongelmani on kiroilu. Mä en ole pettänyt partnereitani, en ole yh, en juo kaljaa (paitsi alkoholitonta joskus), en tupakoi. Mun virheeni on että hermostuessani kiroilen. Silti sun mielestä olen välinpitämätön äiti. Vaikka kiroilun ohessa annan lapsilleni kaiken aikani, rakkauteni ja ylistän heitä vuolaasti sanoin. Mutta sitä ei lasketa. vain se että hermostuessani kiroilen merkitsee jotain.
:xmas:

 

[vieras]

Onko sekin suotavaa ja hyväksyttävää;et kun hermot menee, niin lyö? Pitäskö vaan todeta että en mä voi muuttua, ja sallia tollanen käytös?

 

[vieras]

Kiroilla voi, mutta lapsille sitä ei täydy tehdä!

 

[Pastori]

Onko sekin suotavaa ja hyväksyttävää;et kun hermot menee, niin lyö? Pitäskö vaan todeta että en mä voi muuttua, ja sallia tollanen käytös?

Se ei ole hyväksyttävää kyllä millään muotoa.

 

[lunacy sioux]

Totta HELVETISSÄ asia on mulle vaikea. Luuletko etttä nautin siitä kun pinna palaa? Luuletko että olen iloinen omasta EPÄKYPSYYDESTÄNI ja VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDESTÄ? Tuskin silloin itkisin jatkuvasti. Jos olisin välippitämätön kuten ravistettava asian näkee,. Niin tuntuisiko musta näin pahalta?

Tunnistan itseni tuosta. En mäkään tukista mutta hermot menee muuten ihan liian helposti ja tulee sitten korotettua ääntä ja välillä kirottuakin.

Jos yhtään lohduttaa niin kyllä se helpottaa ajan kanssa. Ainakin mulla helpotti, en mä enää yhtä hermoheikko ole kuin mitä olin vaikkapa vuosi sitten.

Tiedän tuon sun tunteen kyllä täysin. Tee itsellesi tarrataulu, niin mäkin tein. Jokaisesta karjumattomasta päivästä sain rastin tauluun ja sitten kun oli tietty määrä rasteja, sain jonkun haluamani asian. Se toimi yllättävän hyvin. Jotenkin sitä halusi näyttää miehelle aina illalla että katsos, taas tuli rasti.

Täytyis varmaan tehdä joku tarrataulu. Tosin mä olen nyt häipynyt päivittäin lenkille purkamaan aggressioita. Meillä pukkaa kahden uhmat päälle yhtä aikaa, joten aika heviä on.

 

[Kowalski]

Jos lapset peilaa ja ihailee vanhempiaan NIIN paljon mitä annat ymmärtää. Niin kiroilu lieneen pientä. Moniko palstalainen polttaa tupakkaa? Moniko juo sen yhden kaljan tai siiderin silloin tällöin? Saati moniko vetää perseet olalle. Ja lapset tietävät tai näkevät nämä asiat?
Jos lähdetään noin mustavalkoiselle linjalle, niin sähän petit aikanasi poikaystävääsi? Eli JOS se selviää lapsillesi joskus, niin he ottavat susta mallia. Yksinhuoltajien lapset ihailevat äitiään ja haluavat myös alkaa yksinhuoltajiksi tai tehdä lapsia useamman partnerin kanssa. Tai sitten lapset voivat oppia että vanhemmatkin tekevät virheitä ja että se kiroileminen tai tupakointi on väärin.
Mun ongelmani on kiroilu. Mä en ole pettänyt partnereitani, en ole yh, en juo kaljaa (paitsi alkoholitonta joskus), en tupakoi. Mun virheeni on että hermostuessani kiroilen. Silti sun mielestä olen välinpitämätön äiti. Vaikka kiroilun ohessa annan lapsilleni kaiken aikani, rakkauteni ja ylistän heitä vuolaasti sanoin. Mutta sitä ei lasketa. vain se että hermostuessani kiroilen merkitsee jotain.
:xmas:

Kiroilulla ja kiroilulla on eroa. Jos vanhemmat kiroilee lapsilleen, se on todella väärin. Jos vanhemmat keskustelee keskenään ja sanovat vaikka että Jaskan uusi auto on helvetin hieno, niin ei sekään kovin hyvä juttu ole, muttei kuitenkaan niin paha asia kuin se että haistattelee lapselleen tai rääkyen käskee tämän painua helvettiin.

Juu, mä petin entistä poikaystävääni. Ja kun lapset kasvaa, niin olen täysin valmis keskustelemaan parisuhdeasioista heidän kanssaan. Kertomaan, että itse tein näin nuoruudessani ja se oli väärin, en ole siitä ylpeä, ja asiat pitäisi pystyä selvittämään toisilla tavoilla. Mutta onhan tuollaisen seurusteluikäisen eli vaikkapa 15+ vuotiaan ymmärrys jo ihan eri tasolla kuin pari-kolmevuotiaan jolle huudetaan että painu helvettiin...eli tuskin se pikkulapsi, jolle ehkä päivittäinkin kiroillaan, ymmärtää että vanhemmatkin on vain ihmisiä jotka tekee virheitä, vaan se oppii pitämään tuota ihan normaalina kommunikointina kun suututtaa, koska on pienestä pitäen tuota saanut osakseen. Ihmettelee vaan, miksi äiti ja iskä kieltää häntä kiroilemasta, vaikka itse kuitenkin koko ajan kiroilevat.

Tupakoinnista ja humalahakuisesta juomisesta olen sitä mieltä, että ei lasten olisi hyvä niitäkään nähdä. Alkoholin kohtuukäytön näkeminen (esimerkiksi saunaolut kerran viikossa tai lasi viiniä ruoan yhteydessä ) sen sijaan on hyvä juttu mun mielestä: siitä lapset saa mallia, miten alkoholia voi käyttää fiksusti.

Mä taisin jo todeta, että et sä ole välinpitämätön äiti, jos tunnet syyllisyyttä siitä että kiroilet ja huudat lapsille. Sellainen äiti on välinpitämätön, joka kiroilee ja huutaa JA puolustaa toimintaansa kaikin tavoin, ei näe siinä mitään väärää, yks hailee mitä muut ajattelee koska ne on hänen muksut ja hänen asiansa miten hän ne hoitaa.

Siitä, että hyvät tavat opitaan kotona ja että esimerkin voima on suuri pikkulasten ollessa kyseessä lienee ihan turha kiistellä.

 

[jep]

[quote="lunacy sioux
Jos lapset peilaa ja ihailee vanhempiaan NIIN paljon mitä annat ymmärtää. Niin kiroilu lieneen pientä. Moniko palstalainen polttaa tupakkaa? Moniko juo sen yhden kaljan tai siiderin silloin tällöin? Saati moniko vetää perseet olalle. Ja lapset tietävät tai näkevät nämä asiat?
Jos lähdetään noin mustavalkoiselle linjalle, niin sähän petit aikanasi poikaystävääsi? Eli JOS se selviää lapsillesi joskus, niin he ottavat susta mallia. Yksinhuoltajien lapset ihailevat äitiään ja haluavat myös alkaa yksinhuoltajiksi tai tehdä lapsia useamman partnerin kanssa. Tai sitten lapset voivat oppia että vanhemmatkin tekevät virheitä ja että se kiroileminen tai tupakointi on väärin.
Mun ongelmani on kiroilu. Mä en ole pettänyt partnereitani, en ole yh, en juo kaljaa (paitsi alkoholitonta joskus), en tupakoi. Mun virheeni on että hermostuessani kiroilen. Silti sun mielestä olen välinpitämätön äiti. Vaikka kiroilun ohessa annan lapsilleni kaiken aikani, rakkauteni ja ylistän heitä vuolaasti sanoin. Mutta sitä ei lasketa. vain se että hermostuessani kiroilen merkitsee jotain.
:xmas: [/quote]

heh, pakko kommentoida, oli niin osuva rinnastus. Kaljan juonti, röökin veto, kiroilu on tekoja ja omia valintoja, yksinhuoltajuus ei aina niinkään..

Ihmeellistä vastakkainasettelua kokoajan, minkä kyllä ymmärtää, jos aihe on itselle arka. Tuskin kukaan haluaa juopottelua tai polttamistakaan lapselle opettaa, mutta tässähän puhuttiinkin nyt kiroilusta ja huutamisesta lapselle, ei muista huonoista esimerkeistä. Jatkuva huutaminen/ epäkunnioittavasti puhuminen lapselle on sitäpaitsi varmasti vahingollisempaa, kuin sen yhden kaljan tai siiderin otto silloin tällöin.

Toivottavasti osoitat lapsille myös hermostumisen ja kiroilun jälkeen, että toimit mielestäsi itsekin väärin, ja pyydät heiltä anteeksi.

Kiroilu hermostuneena (sadattelu itselleen) on myös eri asia, kuin pienen lapsen toivottaminen helvettiin.

Sinuakaan ei kukaan ole tässä ketjussa huonoksi äidiksi väittänyt. Ainoastaan todennut, että jos hermostuminen huutaen ja kiroillen on päivittäistä, ja se aiheuttaa itsessäsikin pahan olon, kannattaa omaa käytöstään opetella tietoisesti muuttamaan.

 

[:(]

Toisissa perheissä kommunikoidaan todella rahvaanomaisesti. Jos minä huutaisin lapselle "painu helvettiin", se tarkoittaisi minun kohdallani, että olen niin pahassa jamassa, että sekoan tai jotain. Siis minusta todella törkeästi sanottu lapselle enkä koskaan halua, että lapseni joutuu tällaista kuuntelemaan. Aikuisten tehtävä on pystyä hillitsemään itsensä vaikka onkin väsynyt.

Olen silti huomannut, että monissa alaluokan perheissä tällaiset sanonnat ovat osa arkipäivää ja normaalia kommunikointia, sääli.

 

[vieras]

Minä en sano lapsilleni painu helvettiin; eikä tuu sanomaan kukaan mukaan

 

[eipä juuri raivareita]

Tuosta eilisestä ketjusta tuli mieleeni kysymyksiä.
-Mitä sinulle tarkoittaa sana helvetti?
-Entäs jos se on vain sana sanojen joukossa?
-Mikä on ruminta mitä itse olet hermot kireällä huutanut lapsillesi?
-Ja jos isä tai äiti sanoo lapselle julkisesti rumasti, niin merkitseekö se mielestäsi automaattisesti että lasta ei saa vanhemmiltaan rakkautta?

Eilisestä ketjusta sai sellaisen kuvan ettei vanhemmilla ole oikeutta väsyä. Monikohan tämän ajatuksen omaavista vie itse lapsensa päiväkotiin? Ja mitäs siellä sitten tapahtuu

En koskaan 34-vuoteen ole ollut niin väsynyt tai loppu että huutaisin moista lapsilleni, edes näissä murrosiän kuohuissa - tuntuisi kauhealta lapsesta.
Aina voi olla hetken hiljaa ja miettiä mitä sanoo ja se kannattaa pitkällä tähtäimellä, meidän puheestammehan lapset mallia ottavat.
Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan, pitää paikkansa tässä hyvin.