painajaisia

[enkelipojan äiti]

Olen menettänyt enkelipojan rv 23 ja näin painajaisia aina enen kuukautisten tuloa.Näin synnytyksen ja sen kylmän salin misssä synnytin.Seuraavana päivänä on hermostunut ja levoton olo.
Näkeköökö kukaan muu painajaisia?
2 kysymys on onko muita pariskuntija jossa mies ei halua enään lasta keskemenojen jälkeen?meillä on se tilanne ettei mies halua enään. :saint:

 

[minttu]

Meillä sama tilanne. Mies ei enää halua vauvaa keskenmenon jälkeen, tosin sain keskenmenon jo rv 9. :'(
Jospa sitten joskus... :hug:

 

[Robotti Ruttunen]

Meillä on ihan toisin. Tätä kesken mennyttä hankittiin periaatteella tulee jos on tullakseen. Nyt mies sanoi, että heti yritetään uudestaan. Minä vielä emmin. Haluaisin tietysti yrittää heti, kun tätäkin yritettiin aika kauan. Mutta pelottaa niin kovasti.

 

[HEINI]

Mulla takana 2 keskenmenoa vkol.16-17.
Näin pahoja painajaisia,varsinkin toisen odotuksen aikana.
Eräässäkin unessa synnytin muutaman sentin täydellisen vauvan,lähdin näyttämään sitä miehelle,matkalla se muuttui karvaseksi rumaksi otukseksi, jota me sitte miehen kans työnnettiin pannu uuniin eikä se sinne mahtunut...
Tässä vain yksi esimerkki. :x

 

[enkeli prinsessa]

me menetimme kans esikois tyttömme rv23 noin kuukausi sitten. Raskaana ollessa näin kaikennäköistä painajaisia siitä, että raskaus ei päättyisi hyvin ja niin sitten myös kävi.
Mieheni kanssa halutaan edelleen lasta. Vielä ehkä enemmän tuollaisen vastoinkäymisen jälkeen.
ja varmasti me kaikki jotka ovat kuolleen lapsen saaneet niin osaamme arvostaa tulevaa lasta erillälailla kuin ne jotka eivät ole sitä koskaan kokeneet. Ehkä asia järkytti miestäsi niin pahasti ettei ole vielä valmis yrittämään uudelleen, mutta toivottavasti se ajan kanssa muuttuu.
Me aletaan yrittää heti ku lupa siihen saadaan ettei vaan kävisi samoin kuin edellisissä raskauksissa.
Voimia sinulle!!! :hug:

 

[Mushka]

Mulla oli keskenmeno vuoden allussa. Raskaus ei oltu suunniteltu, mutta mieheni sitten innostuikin suunnatomasti, mutta meni kesken 9. viikolla. Jatkoimme hedelmallisten paivien valttamista, joka oli toiminut ennen hyvin. Yllatykseseni olen taas raskaana, miten ? Mieheni ei ole innostunut asiasta vaan syyttaa, etta olen suunnitellut taman. Kauhea tilanne. Onko kenellakaan neuvoja?

 

[minttu]

\

Mulla oli keskenmeno vuoden allussa. Raskaus ei oltu suunniteltu, mutta mieheni sitten innostuikin suunnatomasti, mutta meni kesken 9. viikolla. Jatkoimme hedelmallisten paivien valttamista, joka oli toiminut ennen hyvin. Yllatykseseni olen taas raskaana, miten ? Mieheni ei ole innostunut asiasta vaan syyttaa, etta olen suunnitellut taman. Kauhea tilanne. Onko kenellakaan neuvoja?

Jotkut ainakin väittää, että keskenmenon jälkeen tulee helpommin raskaaksi, liekö sitten pitää paikkaansa. Toivottavasti miehesi innostuu asiasta, kun alku shokista toipuu.

Onnea vaavista! :heart:

 

[pikku enkelin äiti]

Mulla "enkeli" nukahti koutuuni rvko16. Hän on meidän perheen neljäs lapsi. Tuntui kuin minussa olisi vikaa. Itkin ja itkin. Synnytin hänet tavallisessa potilashuoneessa, jossa olin yksin. Hän oli täydellinen pieni ihminen 10 sormea ja varvasta. Olisin halunnut pitää hänetkin niinkuin sain pitää hänen kolme veljeään. Tuosta on aikaa jokin vuosi, mutta joka vuosi sytytämme kynttilän jouluna haustausmaalla "enkelillemme". Hänen jälkeensä ei mennyt kauaa, kun aloin odottamaan uudestaan, mutta en kertonut kenellekään ennenkuin 12viikkoa oli täynnä. Pelkäsin että kaikki tapahtuisi uudestaan. Raskaus meni hyvin ja meille syntyi terve tyttö.
Toivon sydämmestäni voimia teille kaikille saman asian kokeneille, Aika parantaa haavat, mutta koskaan ei lopullisesti unohda.

 

[Syysenkeli03]

Minä näin keskenmenon jälkeen unta, että pieni poikani huutaa minulle jätesäkistä, että äiti miksi annat minulle käydä näin.
Seuraavana päivänä mieheni soitti patologianlaitokselle, että me haluamme haudata oman pikkuisemme. Sen jälkeen painajaiset hieman helpottuivat.
Uudessa raskaudessa näin painajaisia vauvan menetyksestä, mutta onneksi nyt melkein 3 kk vanha poika nukkuu sylissäni.

 

[nenna77]

mulla se oli enemmänkin enneuni....
maanataina tunsin miten vauva potkaisi voimakkaasti..(en tiennyt vielä silloin sen olevan hyvästit.... :'( )
seuraavana yönä näin unen tulevasta neuvola käynnistäni ja se uni meni näin.
menin siis sovittuna aikana neuvolaan (4.11.04).tehtiin kaikki perinteiset rituaalit siis, ja alettiin etsimään sydän ääniä...niitä kumminkaan löytämättä!
neuvola tätäi käski minun mennä ultraan ihan vaan varmistamaan,ettei jää itselle epäilyttävä olo.(seuraava ultra olisi ollut seuraavalla viikolla)
no siellä sitten olin ja odotin vuoroani..
lääkäri pyysi sisään ja niin aloitettiin tutkiminen...näin heti ilmeestä että kaikki ei ole hyvin!!
ja sitten lääkäri kääntyi puoleeni ja sanoi,että valitettavsti nyt näyttää siltä siltä että vauva ei liiku eikä sydän lyö... :'( :'(
heräsin siihen,läpi märkänä hiestä ja sydän pamppaillen.herätin mieheni ja sanoin unestani.hän sanoi että onneksi se oli vain unta....
kun koitti se neljäs päivä,ja menin ultraan,arvatkaas kuinka kävi???
aivan,ihan samoin,sanasta sanaan...
kun siellä odotin lääkärille pääsyä,laitoin vielä miehlleni viestin,että mitä jos uneni käy toteen??
ja kävi,ihan sanasta sanaan...
poika sitten syntyi 5.11 käynnistyksellä viikoilla 20..
se oli painajainen jota en koskaan enään halua nähdä.... :'(