Liian kaua, monta kuukautta!
Ja onneks en heti antanu!
Mies on nykysi koko aja kimpusa.
Mää tosin luulen, että sillä on taka-ajatuksena semmottis, että laittaa meitin taas siunattuun tilaan.
Ellei oo si siinä jo onnistunu.
Se o muutenkin sellanen urakkaihmine.
Aattelee varmaa, että saa si taas huilia pitkän aikaa, kun mää vaa pitelen kipeetä reuhkaani ja en TODELLAKAA sitte oo kiinnostunu niistä jutuista.
Niin ja todellakaan en myäs voi sanoo, et tää reuhka olis entisellään.
Ihan on kamala säkki ja muutenkin oon aika tuhdisa kunnosa edelleen.
No hyvin viä kelpaa, vaikka joku saattas sanoo, et on jo parasta enne menny tälläki mammalla.
No, kunto on onnek palautunu pikkuhiljaa.
vedän ihan hulluna lenkkiä tosa meitin purulla.
Naama violettisena.
Niin ja ap:lle. Kyä mun mielestä naisen ruumis muuttuu alapäätä myöten kun vauvan saa.
Lopullisesti.
Ja saa muuttuaki.
Kuka sitä ny enää mikään teini haluais olla?
Paitti mää.