A
aapee.
Vieras
Oletteko jatkaneet ystävyyttä tälläisen kanssa? Minä tein nyt vihdoin tiukasti selväksi etten viitsi enää nähdä kun ei tiedä milloin tulee ja milloin ei. Eipä tunnu suuresti haittaavan.
M
minnee
Vieras
[QUOTE="Pippuriina";30443498]Tuntuu, että suomalaiset naiset ovat jotenkin jämähtäneet ystävyyssuhteissaan ala-astetasolle. (Tarkennetaan, että kuulun itsekin suomalaisiin naisiin ja löydän itseni välillä pähkäilemästä vastaavien asioiden kanssa.)
Melken missä tahansa muualla maailmassahan asia ratkaistaisiin niin, että varmistettaisiin molemmilta ystäviltä, että asia on ok, ja sitten tavattaisiin kaikki yhdessä. Saattaisi ystäväpiirikin laajentua.[/QUOTE]
Tämä on minustakin hieman erikoista, ettei voida sitten nähdä vaikka porukalla, tutustuttaa ystäviä keskenään.
Toisaalta mulla on kokemusta keskustelun aiheena olevasta "ystävyydestä". Kaveri teki ohareita ties millä verukkeella jatkuvasti. Aina tuli jotain, naurettavimpana se, kun ei voinut tullakaan sovittuna aikana, kun SEINÄNAAPURI pölähti yhtäkkiä kahville.
Koetin hänen kanssaan myös sitä, että kutsuin hänet ystäväporukan jatkoksi juhlimaan. Se meni ihan hyvin. Mutta pari kertaa kun kävi niin, että oltiin hänen kanssaan lähdössä juhlimaan. Hän kutsui sitten jonkun ystävänsä mukaan, ja lopputulos oli se, että minä lensin käytännössä yli laidan. Yhdellä kerralla he jättivät minut yhteen baariin itsekseni (tosin en ollut siellä itsekseni sitte kauaa, kun ainahan sitä juttuseuraa löytyy). Toisella kerralla sain kipittää hännänhuippuna, kun minua ei oltu sitten näkevinään. Hetken istuin baarin pöydässä ihmettelemässä, ja lähdin kotiin.
Melken missä tahansa muualla maailmassahan asia ratkaistaisiin niin, että varmistettaisiin molemmilta ystäviltä, että asia on ok, ja sitten tavattaisiin kaikki yhdessä. Saattaisi ystäväpiirikin laajentua.[/QUOTE]
Tämä on minustakin hieman erikoista, ettei voida sitten nähdä vaikka porukalla, tutustuttaa ystäviä keskenään.
Toisaalta mulla on kokemusta keskustelun aiheena olevasta "ystävyydestä". Kaveri teki ohareita ties millä verukkeella jatkuvasti. Aina tuli jotain, naurettavimpana se, kun ei voinut tullakaan sovittuna aikana, kun SEINÄNAAPURI pölähti yhtäkkiä kahville.
Koetin hänen kanssaan myös sitä, että kutsuin hänet ystäväporukan jatkoksi juhlimaan. Se meni ihan hyvin. Mutta pari kertaa kun kävi niin, että oltiin hänen kanssaan lähdössä juhlimaan. Hän kutsui sitten jonkun ystävänsä mukaan, ja lopputulos oli se, että minä lensin käytännössä yli laidan. Yhdellä kerralla he jättivät minut yhteen baariin itsekseni (tosin en ollut siellä itsekseni sitte kauaa, kun ainahan sitä juttuseuraa löytyy). Toisella kerralla sain kipittää hännänhuippuna, kun minua ei oltu sitten näkevinään. Hetken istuin baarin pöydässä ihmettelemässä, ja lähdin kotiin.
M
minnee
Vieras
Ei olla ystäviä ko. ihmisen kanssa enää. Tosin kovin suoraan en ole tehnyt selväksi, että missä mättää, koska tämä ihminen ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa. Joskus kännipäissään myönsi tehneensä minulle muutamia "paskaisia temppuja", mutta tämäkään tietoisuus ei muuttanut hänen käytöstään.
S
Samanlaisen kaveri
Vieras
Hah, mulla on (ollut) samantapainen ystävä. Mm. kerran vietimme "etkoja" kesällä erään keikkapaikan ulkopuolella kaverilauman kanssa, ja tarkoitus oli siis tämän ystävän kanssa mennä sinne keikalle. Kun aiemmin puhumamme keikalle menoaika lähestyi, ja mulla oli hirveä vessahätä, kerroin että menen jo edeltä sisälle jotta pääsen käymään siellä veskissä, ja odottelen sitten ystävää sisällä. No, kello tuli sovitun ajan. Vartin yli. Puoli tuntia yli.
Laitoin kaveille viestiä, että minnekäs hän jäi. Tuli kepeä vastaus "Lähdinkin "minnan" kyydillä keskustaan ja tulin poikakaverini luokse yöksi, alkoi väsyttämään". Ei edes pahoittelua eikä mitään, eikä hän edes siis itse viitsinyt tuosta ilmoittaa vaan minun piti kysellä perään! Ja meikä kököttää sitten keikalla ihan yksin tunnin, ja sitten lähdin kotiin kun vitutti niin paljon. En olisi yksin sinne 15 euron lippua maksanut, jos tyyppi olisi viitsinyt sanoa että häntä väsyttää, ei ehkä jaksakaan tulla.
Toisen kerran olimme menossa taas musiikkitapahtumaan, ja puhuneet että sinne kannattaa mennä ennen klo 23 ettei ole jonoja. Koska kaveri tuli suoraan töistä, hän olisi sopinut toisen keskustassa olevan ystävänsä kanssa että käy siellä meikkaamassa ja vaihtamassa vaatteet, ja tulevat sitten sieltä tapahtumaan. Laittelin illalla viestiä, että minä täällä kotona etkoilen yksin ja menen paikalle klo 23a ennen, tarvitsetteko samalla kyytiä. Ei vielä osannut sanoa, "ehkä". Lähtiessä kysyin vielä uudestaan, ei kuulema ihan kerennyt mutta "nähdään siellä". Menin paikalle, klo tulee 23, 23:30, 00... Puolen yön aikaan laitoin viestiä että ulkona on melkoiset jonot, toivottavasti pääsette sisälle, minä olen täällä paikan alakerrassa. Tähän en edes saanut mitään vastausta, vaan sitten klo 0130 eli 2.5h sovittua myöhemmin kaverilta tulee viesti "Perillä, ollaan yläkerrassa!". Ei taaskaan minkään maailman pahoitteluja, ei mitään, ja sitten vielä akka ei viitsi edes tulla henk koht sinne alakertaan vaan ihan kuin uhalla menee toiseen kerrokseen.
Olen ihan liian kiltti ihminen, kun en laittanut jo silloin välejä poikki
. Muutama muukin vastaavanlainen tapaus on käynyt näiden jälkeen, ja nyt mulla on mitta täysi.
U
Unohda
Vieras
Kaverisi on keskenkasvuinen ja narsistinen. Älä tuollaiselta odota mitään ymmärrystä, ei se ymmärrä koska ei halua.
U
uups
Vieras
N
Nainen 28
Vieras
Mulla on yks samanlaanen kaveri, jonka olen tuntenut melko kauan. Kerran pyyteli mua ja miestäni baarin, ku on itsekin menossa sinne sen kavereiden kanssa. No kun saavuttiin sinne niin nyhjättiin kahdestaan, eikä tullut ees pyytämään meitä mukaan porukkaan. Oli vaan hetken meidän kanssa ja lähti sit sen kavereiden kanssa bilettämään. Eipä kauan jaksettu siellä sit olla ja ihmeteltiin, että miksi pyysi meidät tulemaan. 
Päätin, että en sen kanssa lähde baareihin. Sitten myöhemmin tästä sain lapsen ja hän eli edeleen sinkkuna tai sit oli joku huono mies hänellä, josta mulle avautui ja soitteli aina silloin, kun hänellä on ongelmia miehen kanssa ja siitä masentu pikku hiljaa. Olin sit siinä tukena ja kävihän puhumas terapeutillekin. No sitten muutettiin mieheni ja pojan kanssa noin 60km kaupungista pois ja kaveri jäi sinne. Ollaan nyt vuoden asuttu ja eikä oo tullut ees käymään, vaikka oon pyytäny useasti ja junatkin kulkis tänne, ku hänellä ei oo autoa. Aina sanoo, että pitäisi tulla käymään. Sitten kerran ku ehdotti, että nyt tulee ja sovittiin päivä niin tietysti tuli kipeäksi, toinen kerta oli sellanen, että sovittiin tietty viikonloppu ja sillä ei olis silloin töitä, noh ku lähesty viikonloppu ja varmistin vielä onko tulossa niin oli vaan luulin seuraavaa viikonloppua, että eikös me siitä puhuttu 
Olin vaan, että kyl sanoit tarkat päivämäärät mulle. En tiiä, miksi muiden kanssa saa sovittua ulkomaa reissuja ja hiljattain meni junalla lappiin, että tästä ohi juna mennyt varmasti. Muttei meille voi tulla :O Kumminkin soittelee kerran tai kahden viikon välein oma-aloitteisesti joskus ihan muuten vaan tai sit puhuu sen ongelmista. Ei tosin enää oo sen miehen kanssa yhdessä, mutta silloi kun oli niin mistään muusta puhuttu ku siitä. Mitä mieltä tämmöisestä ystävyydestä?? Pitäiskö antaa olla? Mua ei enää huvita olla kakkos vaihtoehto ja itse kaipaisi ystäviä, jotka pyytelisi mua johonkin edes tai tulisivat täällä käymään. Muut kuvailee mua kiltiksi ja auttavaksi. Olen vissiin mauton ja väritön :O
Päätin, että en sen kanssa lähde baareihin. Sitten myöhemmin tästä sain lapsen ja hän eli edeleen sinkkuna tai sit oli joku huono mies hänellä, josta mulle avautui ja soitteli aina silloin, kun hänellä on ongelmia miehen kanssa ja siitä masentu pikku hiljaa. Olin sit siinä tukena ja kävihän puhumas terapeutillekin. No sitten muutettiin mieheni ja pojan kanssa noin 60km kaupungista pois ja kaveri jäi sinne. Ollaan nyt vuoden asuttu ja eikä oo tullut ees käymään, vaikka oon pyytäny useasti ja junatkin kulkis tänne, ku hänellä ei oo autoa. Aina sanoo, että pitäisi tulla käymään. Sitten kerran ku ehdotti, että nyt tulee ja sovittiin päivä niin tietysti tuli kipeäksi, toinen kerta oli sellanen, että sovittiin tietty viikonloppu ja sillä ei olis silloin töitä, noh ku lähesty viikonloppu ja varmistin vielä onko tulossa niin oli vaan luulin seuraavaa viikonloppua, että eikös me siitä puhuttu Olin vaan, että kyl sanoit tarkat päivämäärät mulle. En tiiä, miksi muiden kanssa saa sovittua ulkomaa reissuja ja hiljattain meni junalla lappiin, että tästä ohi juna mennyt varmasti. Muttei meille voi tulla :O Kumminkin soittelee kerran tai kahden viikon välein oma-aloitteisesti joskus ihan muuten vaan tai sit puhuu sen ongelmista. Ei tosin enää oo sen miehen kanssa yhdessä, mutta silloi kun oli niin mistään muusta puhuttu ku siitä. Mitä mieltä tämmöisestä ystävyydestä?? Pitäiskö antaa olla? Mua ei enää huvita olla kakkos vaihtoehto ja itse kaipaisi ystäviä, jotka pyytelisi mua johonkin edes tai tulisivat täällä käymään. Muut kuvailee mua kiltiksi ja auttavaksi. Olen vissiin mauton ja väritön :O
V
vierailija
Vieras
No en helvetissä katselisi enkä hyväksyisi tuollaista. Minä en todellakaan ole mikään varavaihtoehto enkä itsestäänselvyys, minun ystävyyteni pitää ansaita, ja tuollainen ei ole mikään ystävä. Jotain itsekunnioitusta nyt peliin, haloo..
V
vierailija
Vieras
Similar threads
- Ylpeä Isä ov
- Aihe vapaa
- Ylpeä Isukki ov
- Aihe vapaa
