E
elina
Vieras
Pakko purkaa mieltä.
Kuinka tuon miehen saisi heräämään?! Kotihommiin yms? Mun huomioimiseen? En tarkoita että haluaisin olla mikään maailman napa mutta meillä nykyään mennään ja tullaan ja elämä on kuin asuttais vaan kämppiksinä.
7 vuotta naimisissa oloa pian takana ja lapsiakin on. Miestä ei kiinnosta kotona tehä muutakuin pakolliset mutta kun joku muu kysyy apua niin johan mennään. Toisten avussa saatetaan olla monena iltana viikossa ja monta tuntia kerrallaan.
Elämä on mennyt siihen että molemmat menee ja tekee eikä asioista neuvotella tai keskustella. Mä yritän välillä sanoa mitä on ohjelmassa ja laittaa kalenteriin ylös niitä mutta mies on jo unohtanu ne ja sitten ihmettelee mihin meen jne...
Kahden keskisellä lomalla ei olla päästy käymään tämän 7 vuoden aikana kuin kerran. Silloinkaan se ei oikein loma ollut. Lapset on pieniä ja vaativia eikä tästä oikein mihinkään pääse. Mun vanhemmilla elämän tilanne sellainen että ei moneksi päivää voi tulla. Miehen vanhemmat eläkkeellä mutta toisella puolella suomea ja heilläkin omia menojaan etteivät pääse pitkäksi aikaa irtaantumaan tai aina on hirveä kiire lähteä kun tänne tulevat.
Seksielämä on kuivunut kokoon, mua ei huvita jos päivällä oon saanut hoitaa lapset ja kodin niin nään punasta kun mies tulee keppi ojossa siihen viereen. Mies rentoutuu seksissä ja minä pystyn nauttimaan siitä vasta rentoutuneena.
Ite oon alkanut "haaveilemaan" Aikuisesta miehestä (jos sellasia ees on, tai tuntuu osan kavereiden miehistä olevan) , olis mies joka osais nähä tilanteen ja tarttua siihen, ilman että joudun sanoa tai pyytää... tai tekis välillä ruuan, siivoais ees apuna tms...
... oon parin vuoden ajan jo ollut "ihastunut" vaikka en saisi. Mitään en ole tuon ihmisen kanssa ikinä jutellut enkä tiedä hänestä kuin ammatin mutta on kuin lekalla päähän kun tuon ihmisen näen. Jos oikein tulkitsen, ei ole yksipuolista... mutta siitä ei sen enempää. Perhettäni en halua särkeä mutta voiko rakkauden löytää uudelleen?! Nykyään riidellään vaan ja kumpikin tuntuu heittäneen hanskat tiskiin.... joku muutos tähän on tultava mutta en tiedä kuinka saan asiani sanottua kun siitä on heti riita tiedossa. Jos kerron mitä haluan ja kuinka kaverinkin mies tekee kotona vastaus on "mikset menny sen kans naimisiin!", niin... miksen... se kun on vaan niin helppoa... plääh....
Kuinka tuon miehen saisi heräämään?! Kotihommiin yms? Mun huomioimiseen? En tarkoita että haluaisin olla mikään maailman napa mutta meillä nykyään mennään ja tullaan ja elämä on kuin asuttais vaan kämppiksinä.
7 vuotta naimisissa oloa pian takana ja lapsiakin on. Miestä ei kiinnosta kotona tehä muutakuin pakolliset mutta kun joku muu kysyy apua niin johan mennään. Toisten avussa saatetaan olla monena iltana viikossa ja monta tuntia kerrallaan.
Elämä on mennyt siihen että molemmat menee ja tekee eikä asioista neuvotella tai keskustella. Mä yritän välillä sanoa mitä on ohjelmassa ja laittaa kalenteriin ylös niitä mutta mies on jo unohtanu ne ja sitten ihmettelee mihin meen jne...
Kahden keskisellä lomalla ei olla päästy käymään tämän 7 vuoden aikana kuin kerran. Silloinkaan se ei oikein loma ollut. Lapset on pieniä ja vaativia eikä tästä oikein mihinkään pääse. Mun vanhemmilla elämän tilanne sellainen että ei moneksi päivää voi tulla. Miehen vanhemmat eläkkeellä mutta toisella puolella suomea ja heilläkin omia menojaan etteivät pääse pitkäksi aikaa irtaantumaan tai aina on hirveä kiire lähteä kun tänne tulevat.
Seksielämä on kuivunut kokoon, mua ei huvita jos päivällä oon saanut hoitaa lapset ja kodin niin nään punasta kun mies tulee keppi ojossa siihen viereen. Mies rentoutuu seksissä ja minä pystyn nauttimaan siitä vasta rentoutuneena.
Ite oon alkanut "haaveilemaan" Aikuisesta miehestä (jos sellasia ees on, tai tuntuu osan kavereiden miehistä olevan) , olis mies joka osais nähä tilanteen ja tarttua siihen, ilman että joudun sanoa tai pyytää... tai tekis välillä ruuan, siivoais ees apuna tms...
... oon parin vuoden ajan jo ollut "ihastunut" vaikka en saisi. Mitään en ole tuon ihmisen kanssa ikinä jutellut enkä tiedä hänestä kuin ammatin mutta on kuin lekalla päähän kun tuon ihmisen näen. Jos oikein tulkitsen, ei ole yksipuolista... mutta siitä ei sen enempää. Perhettäni en halua särkeä mutta voiko rakkauden löytää uudelleen?! Nykyään riidellään vaan ja kumpikin tuntuu heittäneen hanskat tiskiin.... joku muutos tähän on tultava mutta en tiedä kuinka saan asiani sanottua kun siitä on heti riita tiedossa. Jos kerron mitä haluan ja kuinka kaverinkin mies tekee kotona vastaus on "mikset menny sen kans naimisiin!", niin... miksen... se kun on vaan niin helppoa... plääh....
