Paha olla...

[-vieras-]

En oikein tiedä miten aloittaa..Mulla on tosi vaikee olla koko ajan! Meillä ei miehen kanssa paljoa yhteistä aikaa ole ja kaikki sitä toitottaa että koittakaa nyt järjestää sitä kun tapellaan tosi paljon..
Mutta ongelmaa tulee siinä etten malta viedä lasta hoitoon..hän on nyt vuoden ikäinen! Ainoa hoitopaikka olisi vanhempani, joihin luottaisin..ja se onkin ainut paikka jossa lapsemme on ollut yö kylässä. Kummitäti on myös muutaman kerran katsonut. Minun ja anoppini välit ovat olleet alusta asti huonot..hän on puhunut minusta pahaa, haukkunut ja olisi jopa halunnut pakottaa aborttiin kun olin raskaana. Siksi en paljoa tyttöä hänelle halua ja tätä mieheni ei ymmärrä. Siispä silloin kun jonnekkin lähdemme, niin tappelu tulee ensimmäiseksi hoitopaikasta!

Kun mies tulee töistä, hän jatkaa kotona remonttia..illalla löhöää sohvalla ja katsoo televisiota. Ei paljoa lastamme hoida..ja sekin ottaa mua päähän! Tiedän sen että hän on varmasti poikki päivän jälkeen mutta uskoo tai ei, niin olen minäkin! Onhan se yhtä työtä täällä kotonakin..menevän lapsen kanssa!

Olen todella paljon yksin lapsen kanssa ja kaipaan rakkautta!!!
Kaipaan syliä jonne mennä ja helliä kosketuksia..
Ei edes seksi enää tahdo kiinnostaa mieheni kanssa..ja pakko myöntää etten muista milloin viimeksi....!? En tiedä mikä on..haluaisin mutta en pysty!? Ehkä se johtuu jonkinlaisesta masennuksesta tai jostain..on vaan niin paha olla!!
Kaipaan miestäni!!! Monta kertaa on ero käynyt mielessä mutta en haluaisi häntä meneettääkään! Ja mies vain ihmettelee kun sanon että on paha olla... :ashamed:

Tuli oikeen purkaannuttua..ja sitten se, kun mies melkein vaatimalla vaatii minun menevän töihin..niitä olen hakenutkin mutta kun ei löydy! Ja kun olen sanonut etten vieraalle lasta hoitoon vielä vie niin hän vaan sanoo et mietitään sitä hoitoa sitten! Mitä jos ei kukaan tuttu silloin löydykään! Mielestäni tälläiset asiat pitäisi miettiä valmiiksi!
En kotona siksi ole että laiskottaa..vaan ihan lapsemme takia! Tuntuu ettei mieheni ymmärrä sitäkään!

 

[Nalle]

:hug: :hug: En muuta tähän hätään keksi kuin että piristäisikö teitä jokin matka? Vaikka ihan lähelle vain kylpylään ja ulos syömään, jos veisit lapsen vanhemmillesi hoitoon siksi aikaa? Saisitte rentoutua molemmat ja ehkä kodin ulkopuolella olisi helpompi puhuakkin. Kokemuksesta tiedän että väsyneenä puhumisesta ei tahdo tulla kuin tappelua..pieni loma saa kummia aikaan ja muistathan itsekkin ottaa omaa aikaa, käyt vaikka lenkillä aina kuin mahdollista =)

 

[Mörris]

Meille sopi nuorimmaisen ollessa vuoden vanha, että menin iltatöihin. Mies hoiti lapsia silloin ja itse pääsin tekemään muutamaksi tunniksi muuta. Tuli vähän rahaa lisää, itse näin muitakin ihmisiä, mies sai olla lastensa kanssa, eikä tarvinnut viedä vieraalle hoitoon. Samalla tuli opeteltua olemaan myös lapsista erossa. Kotihoidon tukeahan saa jos ei vie kunnan järj. hoitoon, vaikka tekisi töitä lisäosaa lukuunottamatta.

 

[Buska]

Ihan kuin täälläkin... Mies päivät töissä ja illat sohvapottuna. Tottakai työssäkäyvällä on oikeus töitten jälkeen rentoutua ja ottaa vaikka pikku päiväunetkin, sitä en kiellä, mutta pikkusen alkaa tympimään kun se rentoutuminen kestää siihen asti kunnes on aika jo mennä yöunille. Tuntuu joskus että telkkari on tärkeämpi kuin oma lapsi, eräänkin kerran kun olen vaikkapa pyytänyt että veis muksun kylpyyn niin vastaus on, että ei jouda kun pitää kattoo se ja se ohjelma (Tätä siis tapahtuu monta kertaa viikossa)
Kai ne suorat sanat on sanottava mutta tokkopa kaikki korjaantuu, ei ainakaan ihan hetkessä. Toiselle on varmaan jo tullut itsestään selvyys siitä, että ei tarvitse lasta hoitaa eikä tehdä niitä kotitöitä. Ei muuta kuin nosta "kissa pöydälle" ja sano miten asiat ovat, niin minäkin aion nyt tehdä kun muuten ei näy viesti menevän perille.