Paha olla!

Kirjoitan nyt tänne kun en muutakaan keksinyt.
Mulla on 3v poika ja 1v tyttö ja ja olen niiden kans kotona ja mies tekee kahta vuoroa töissä siis kaiken pitäs olla ihan hyvin
Mutta miksi mulla on paha olla??? Välillä tuntuu että en jaksa kuunnella pojan jatkuvaa höpötystä....
Ja sitten tuntuu pahalta jos ei käydäkään ku kerran ulkona peuhaamassa...tuntuu pahalta jos katson omia ohjelmia telkkarista ja muksut puuhailee omiaan....Mikä mulla on ??? AUTTAKAA Mitä teen??! :'( P.s olen jutellut ammatti-ihmisten kanssa mutta ei oikein apua.

 

luulen, etta jokainen aiti kokee syyllisyytta valilla, jos ei ole jokahetki maailman paras pinna tai haluaa valilla keskittya itseensa...luulen siis, etta meista jokainen tuntee joskus tuolla tavalla...me kaikki kun haluaisimme olla taydellisia koko ajan... :hug:

 

Kuulostaa minusta siltä, että tarvitsisit itsellesi enemmän virikkeitä. Onko sinulla omia harrastuksia tai muuta omaa juttua johon voisit silloin tällöin tarttua. Itselläni oli juuri tuollainen olo mutta asiaa auttoi nyt suunnitteilla oleva omakotitalo, liikuntaharrastukset (esim. lenkki ulkona ihan YKSIN!), ystäväni häiden järjestäminen, kyläily kivoissa paikoissa jne... En tiedä miten sinulla on mutta jos elämä täyttyy pelkistä lapsista niin hyvin äkkiä olo on juuri tuollainen eli tuntuu ettei jaksa mitään ja lapsistakaan ei enää osaa nauttia... "Hyvä äiti" ei ajattele ainoastaan lapsiaan vaan myös itseään!!! Kun äiti voi hyvin, jaksaa hän ammentaa lapsillekin itsestään paljon enemmän. Lisäksi itselläni auttoi kun aloin säännöllisesti syömään vitamiineja... Olo oli kuin eri ihmisellä ja energiaa riittää B) Eli huolehdi ihan oikeasti siitä että syöt vitamiineja, terveellistä ruokaa jne... Ne vaikuttavat enemmän kuin ikinä uskoisikaan. Etenkin pienten lasten äidit jotka raskaus ja imetysaikana ovat ammentaneet omasta kehostaan paljon lapselle, tarvitsevat pientä lisätankkausta.. Tämä auttoi itselläni myös masentuneeseen olotilaan... Taisi olla elimistö pienessä puutostilassa. Lisäksi parisuhde on tärkeä osa aikuisen ihmisen elämää... Millainen suhde sinulla on miehesi kanssa? Saatko hellyyttä ja jakaako miehesi kanssasi yhteisen arjen. Me aloimme mieheni kanssa oikein tietoisesti panostamaan parisuhteeseemme kun sekin oli lapsen myötä ajautunut pahasti karille. Riitoja meillä ei ollut ja päällisin puolin kaikki oli ok, mutta ei meistä kumpikaan kyllä saanut suhteesta enää sitä mitä aikuinen ihminen kaipaa. Meistä oli tullut äiti ja isä, miehen ja vaimon rooli oli unohtunut. Toisin sanoen pistimme kaiken remppaan: parisuhde, oma terveys ja oma aika. Nyt elämä taas maistuu... ja voin sanoa että oma yli puoli vuotta kestänyt masennuksenikin on menneen talven lumia. Aikuinen ihminen tarvitsee paljon enemmän kuin pelkästään lasten kanssa telmimistä ja uskallan sanoa että kun sitä omaa aikaa ja ajateltavaa on niin silloin on myös parempi ja kärsivällisempi vanhemman roolissaan

 

Vähän samansuuntaisia ajatuksia ollut itsellä viimeaikoina... olen tuon kaksivuotiaan tytön kanssa kotona ja toisen lapsen la huhtikuussa. Tulee aina kovin paha mieli jos taas kerran on tullut korotettua ääntään tytölle, tai jos en ole jaksanut olla täysillä mukana leikeissä.

Ja samalla tulee laiminlyötyä miestäkin, huoh...

Mutta edellävastannut oli tosiaan siinä oikeassa että oma aika olisi tosi tärkeää. Aikoinaan harrastin jumppaa kerran viikossa ja jo se piristi kummasti. Kohta pitäisi aloittaa äitiysjooga, ja odotan että siitäkin saisi hieman apua.

Täytyy tosiaan ihan huolella yrittää järjestää sitä omaa aikaa, ja aikaa kahdestaan miehen kanssa. Vaikka tuntuisikin ettei se muka niin tärkeää ole kuin lasten kanssa olo, niin kaikki se itselle ja aikuisten kahdenkeskisille jutuille varattu aika luo kestävää pohjaa koko vanhempana olemiselle.

Helpommin sanottu kuin tehty, ja itselläkin vielä ajatuksen tasolla...

mutta tsemppiä sinulle, ja jaksamista! :hug: :flower:

 

onko sinulla kavereita?? voisitko mennä johonkin ja olla ilman lapsia hetken. missä päin asut?

 

Asun oulun-läänissä. Parisuhde on vähän kyllä laantunut kun nykyään se on semmosta että ollaan yhdessä kaikki perheenä.....
Kyllä huomasin että piristi kun tänään kävin kaverin kanssa kiertään kauppoja tosin kaksi lastani oli mukana mutta kuitenkin. :\|

 

Pahaa oloa ilmassa useammallakin, näköjään.

Itsellä hyviäkin päiviä joukossa, välillä huonompia. Minua ei niinkään masenna, mutta olo on outo ja ahdistaa. Päässä pyörii usein ajatuksia: mitä jos jommalle kummalle vanhammista tapahtuu jotain tms. Perheessä kolme pientä lasta ja isäntä paljon töissä. Olen oman huonon oloni laittanut väsymyksen syyksi, mutta helpotuskeinoja en ole vielä löytänyt.

Omat harrastukset ym varmasti auttais, mutta pienten lasten kanssa harrastusten tai muiden omien juttujen suunnittelu ei ole niin helppoa.

Tämä on tätä nyt, toivottavsti joskus vielä naurattaakin!
:hug:

 

NIMENOMAAN!!!

Omaa aikaa on jos sitä vaan sais.

Mulla mies kans vuorotöissä ja kolme pientä lasta.
Ei paljoo oo sitä aikaa ja se aika mikä on ei jaksa!!!

Eriasia päivä töissä......
Mutta onneks on yhteiset pitkät vapaat =)

Tsemppiä kaikille, kyllä elämä voittaa kun kevät kuikkuen tulevi

 

Minulle myös tuttua nuo tunteet. Neljä lasta ja yrittäjämies ...olen itse saanut apua kun kävin keskustelemassa tuolla perheneuvolan psykologilla ja aloitin mielialalääkityksen.Elämän laatuun vaikuttanut myös ystävät ja tutut eli että saa jutella asioista. Netistäkin löytänyt joitakin tovereita joille purkaa asioita.

 

Tuttuja ovat nuo tunteet, päivät vaan kotona.Mies on työtön eikä ole kavereita kenen luona käydä.n.kerran kuukaudessa näen vain muita aikusia.plaah

 

Mulla oli tuollainen olo, kun olin ollut 5 vuotta kotona. V-tti koko ajan ja hermo paukkuin pienimmästäkin, sitten taas oli syyllinen olo. Se on kuulemma kotiuupumusta. Johtuu siitä, että ei ole ollut tarpeeksi itsekäs ja pitänyt huolta oman ajan saamisesta.
Mulla oli vaikea saada omaa aikaa, kun mies teki pelkkää yötä ja oli muun ajan aivan poikki. Ja ku hän ei "tule toimeen" pienen vauvan kanssa, vauva piti ottaa mukaan

Lähdin opiskelemaan, kun nuorimmainen oli 1v10kk ja pikkuhiljaa olo alkoi parantua. Opiskelu perheen kanssa on välillä rankkaa, mutta molemmat antaa toisilleen paljon.

 

tottakai lasten kaa menee välillä hermot ja saakin mennä koska se on rankinta työtä olla kotiäitinä mut on siin paljon ihanaakin. mulla on harvoin omaa-aikaa, en tosin sitä kaipaakaan. pitää vaan nauttii niistä hyvistä päivistä ja unohtaa huonot. päivääkään en vaihtais pois. ja kyl lapset saa nähä et äitillä on huono päivä, oppivat erottelemaan tunnetiloja, on vain selitettävä et ne ei johdu lapsista.

 

mitäs jos palaisit työelämään.....se voisi helpottaa oloa....