Paha olla

[Tea]

Kävimme exän ja lasten kanssa keskiviikkona uimassa. Pois lähtiessä esikoinen (3vuotias) päätti vielä mennä kurkistamaan syvän altaan reunalle ja vähän kurkoitteli siinä. Minä sanoin vieressä, että tule pois ettet tipu. Exä tuli ja tempais lapsen aika ruman näköisesti kädestä pois. Laps rupes itkeen ja valittamaan et sattuu.

Viikonloppuna vietettiin exän ja lasten kanssa aikaa mökillä ja minun mielestä exä ei kertaakaan kieltänyt/neuvonut tms lapsia asiallisesti. Jos jotain halusi kieltää ensimmäiseksi ärähti (minun mielestä siis!) ja kielsi aika paljon asioita joita minä olisin sallinut. Aika paljon kuului "ei!" "etkö usko?" "kun on sanottu..." Ja minua harmitti kun hän ei sallinut lapsen itkeä ja kiukutella autossa pitkän päiväunettoman päivän jälkeen. Vaan heti kun toinen rupesi itkemään kuului äkäisesti "lopeta tuo! tai "lopeta heti alkuunsa".

Reilu vuoden vanha kuopus puri siskoaan varpaasta. Sisko alkoi itkeä. Kuopus säikähti ja lähti kipittämään minun luokse. Exä nappas koko kädellä lasta hiuksista. Sanoin hänelle että et voi tehdä noin. Hän alkoi selittämään kuinka siskoon sattui, kuinka ei voi hyväksyä että toinen puree jne.


Tässä oli kolme esimerkkiä siitä, mitä vasta olen kuullut ja nähnyt. Nämä tosiaan ovat minun näkemyksiä asiasta. Olen jo jonkin aikaa ajatellut, että onkohan lasten hyvä olla isänsä luona viikonloppuja (silloin kun ovat). Aikaisemminkin minusta tuntui, ettei exä jaksa lapsia/osaa olla heille hyvä. On pidemmän aikaa pelottanut, että kuinkahan se huutaa ja ärhentelee lapsille. Voihan se olla, että exä ajattelee samoin minusta... myönnän että välillä palaa totaalisesti pinna ja se varmaan kuuluu koko kylällä.

Välillä esikoinen kertoo aika "räiskyviäkin" juttuja mitä isän luona on tapahtunut, välillä "isä on ihan tyhmä" ja yleensä ottaen hän ei halua mennä isän luo viikonlopuksi, pienempi saa mennä mutta hän jää äidin luo kotiin.
Joskus olen exän kanssa yrittänyt varovasti aiheesta puhua, mutta hänen mielestään heillä menee viikonloput todella hyvin, ei ole ollut mitään ongelmia. Ja jos olen yrittänyt varovasti tentata "vaikeita asioita", niin hän "syyttää" minua siitä että "syyttelen" häntä.

Jos joku jaksoi lukea tänne asti, KIITOS! Halusin vain kirjoittaa ajatuksiani päänsisältä.
On tosiaan paha olla. En tiedä mitä tehdä. Pelottaa lasten puolesta niin paljon.

 

[Charlottis74]

Niin väärinhän tuo tekee kun noin tekee mutta miten itse oisit ratkaissut nämä tilanteet?

 

[Hmm]

Ihan turhaan et pelkää. Sun pitää topakasti sanoa exällesi, että ellei tuo tahti muutu, sinun täytyy tehdä jotain. Voitte vaikka yhdessä mennä neuvolaan, ja ottaa puheeksi tuon kieltämistaktiikan ja puhua muutenkin asiat halki. Sinä olet asian huomannut ja sinun täytyy asialle nyt tehdä jotain. Lapsen turvallisuudesta on kuitenkin kyse ja sinä olet äiti. Hienoa, että teillä on kuitenkin noin läheiset välit, ja voitte olla lastenne kanssa yhdessä tekemisissä.

 

[Hmm]

"Reilu vuoden vanha kuopus puri siskoaan varpaasta. Sisko alkoi itkeä. Kuopus säikähti ja lähti kipittämään minun luokse. Exä nappas koko kädellä lasta hiuksista. Sanoin hänelle että et voi tehdä noin. Hän alkoi selittämään kuinka siskoon sattui, kuinka ei voi hyväksyä että toinen puree jne. "

Tämä ei todellakaan ole oikein. Kuinkas voi hyväksyä, että vedetään hiuksista? Lapsi oppii tuolla tavalla just väkivallan keinoin ratkaisemaan tilanteet.