Päivän paras vauvanhoito vinkki tuttava äidilltä XD

Tuttava äiti tokaisi pienet kritiikit minun vauvan hoidosta.. Pidän kuulemma vauvaa liikaa sylissä ja hyppään liian herkästi vauvan itkuun. Kuulemma hemmottelen vauvan niin, että isompana tulee häiriökäyttäytymistä.. Pitäisi kuulemma laittaa vauva sitteriin tai lattialle ja antaa vähän itkeä.. Kuulemma ei saa "rakastaa liikaa".. Jotenkin annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos

 

juu, tuota minullekkin neuvoivat anoppi, siskoni(jolla ei edes ole lapsia) ja mieheni mummo. Kuulemma ei saisi reagoida vauvan itkuun :O en ottanut neuvosta opikseni- palluttelin samaan tapaan kuin ennenkin

 

No onpas huono vinkki. Vauva ei voi koskaan saada liikaa syliä tai rakkautta.

 

No onpas huono vinkki. Vauva ei voi koskaan saada liikaa syliä tai rakkautta.

Peesi <3

 

Joo vanhemmilta ihmisiltä oon kuullut, että vauvaa pitäisi huudattaa, jotta keuhkot vahvistuvat...Mä en ole pystynyt antaa vauvan itkeä ja miksi pitäisikään. Yllättävän hyvin niistä ääntä lähtee noin uhmaiässä joten kai ne keuhkot jossain välissä vahvistuivat

 

Mun ex-mies oli sitä mieltä, että pidän liikaa vauvaa sylissä. Että opetan sen siihen... Nyt se on 4v ja hyvin pärjää ilman äidin syliä melkein koko päivän tottakai välillä pitää vielä sylitellä ja halia, tottakai! Ja se vauva-aika menee niin nopeasti ohi, että mä ainakin halusin nauttia siitä ihan täysillä!

 

Tämän minäkin sisäistin kolmennen kohdalla, poika oli aina sylissä ja oikein nautin siitä. Nyt kaksi vuotias ja ihan normaalilta tuo vaikuttaa, ei todellakaan ole pilalle mennyt.

 

Kaverin 7kk ei viihdy hereilläoloaikana oikeastaan hetkeäkään muualla kuin äidin sylissä. Armoton huuto jos ei pääse tai hän laskee sen lattialle.

Täytyy muistaa häenelle sanoa, että lapsi ei voi koskaan saada liikaa syliä =)

 

Joo vanhemmilta ihmisiltä oon kuullut, että vauvaa pitäisi huudattaa, jotta keuhkot vahvistuvat...

Ja mieluiten ulkona pakkassäällä. Näin ovat kai lastenlääkäritkin suositelleet.

 

[QUOTE="www";22439608]Kaverin 7kk ei viihdy hereilläoloaikana oikeastaan hetkeäkään muualla kuin äidin sylissä. Armoton huuto jos ei pääse tai hän laskee sen lattialle.

Täytyy muistaa häenelle sanoa, että lapsi ei voi koskaan saada liikaa syliä =)[/QUOTE]

Mä tiedän tämmösen 1v3kk tapauksen.. ei kävele, ei konttaa, ei tutki paikkoja eikä kiipeile. Riihee ihan koko ajan vaan äitinsä syliin, mitään ei saa tehtyä ilman että lapsi on kannettavana.. Ainokainen yllättäen ja ihan "normaali", terve lapsi muuten kyseessä.

 

kait jos koko ajan sylis pitää niin se on oikeesti liikaa... eikä joka kerta kuulu ekasta inahduksesta syöksyä kaappaamaan?

 

Mä oon kanssa saanut ihan helmi-vinkkejä... Mm. mun olis pitänyt huudattaa telkkaria, radiota tms. kun vauva nukkuu että oppii melussa nukkumaan.
Toinen lapsi nukkui päikkärit paremmin sisällä kuin ulkona niin mun olisi pitänyt opettaa se nukkumaan ulkona..
Öö... Mitäköhän muita...?

 

No, itse kyllä kuulin esikoisen kanssa just tuon ohjeen toisin päin jatkuvasti. Vauva vaan oli sellainen, että sylissä olemisella ei todellakaan ollut mitään vaikutusta mielialaan. Ja itse kyllä tiesin sen ja kyllästymisen asti sai vain kuunnella noita neuvoja "ota syliin ja halaa".

Nyt lapsi leikki-iässä ja syykin hänen erikoisuudelleen selvinnyt. Aistialiherkkyys, eli ilmeisesti ei vain ole vauvana tuntenut mitään eroa siinä, onko sylissä vai sitterissä.

 

Mä oon kanssa saanut ihan helmi-vinkkejä... Mm. mun olis pitänyt huudattaa telkkaria, radiota tms. kun vauva nukkuu että oppii melussa nukkumaan.
Toinen lapsi nukkui päikkärit paremmin sisällä kuin ulkona niin mun olisi pitänyt opettaa se nukkumaan ulkona..
Öö... Mitäköhän muita...?

Ei toi välttämättä ole huono juttu, että olisi vähän jotain ääntä taustalla kun lapsi nukkuu. Ei mitään telkkarin huudattamista mutta kyllä se päällä saa olla. Mä itse olen äitini esikoislapsi ja aina kun nukuin, kaikkien piti olla hiirenhiljaa, telkkarit ym. sammuteltiin ja varpaillaan hiiviskeltiin. Vielä aikuisenakaan en pysty nukkumaan niin että jotain ääntä kuuluisi, vaan on oltava aivan hiljaista. Se on aika hankalaa.

 

helmiä sioille joo. eikö muks mahda aikuisena olla iloinen jos ei ole kovin herkkäuninen? mikä siinä on että täytyy nostaa omaa häntäänsä ylpistelemällä nirppa-asenteellaan? onko se sitä aikuista touhua, että neuvoa ei voi ottaa kiitollisena vastaan, aikoi sitten toteuttaa eli ei?

 

Ei ristus mitä vinkkejä. Johan sen nyt järkikin sanoo ettei vauvalle voi liikaa läheisyyttä antaa, edes vaikka kanniskelisi taukoamatta sylissä. Lapsen kuuluukin olla jatkuvasti äidin sylissä. Luuletteko että apinaäidit laittaa vauvan nukkumaan viereiseen huoneeseen yksinään ja antaa sen parkua siellä? Tai mikään muukaan nisäkäs?

 

Että puolivuotiaan lapsen kans pitäis pitää unikoulua kun herää 2-3kertaa yössä tissille. Joo en ole toteuttanu.

 

Ukolle anoppi oli jo hoitovinkkiä antanu... Että ei missään nimessä saa nukuttaa vauvaa viereen, kun miehen veljen perheessä on toista poikaa nukutettu viereen ni vieläkään eivät oo saaneet pois (on jotai 4v). En tiedä sitte kuin vieressä nukkuu, ja ovatko heti yrittäneet omaan huoneeseen asti. Mut eipä me rueta yksittäisen huonon kokemuksen takia vauvaa omaan petiin nukuttamaan jos nukkuu paremmin lähellä.

Ja mun äiti koittaa tyrkyttää että 3kk iässä pitää sitte alkaa antaa kiinteitä...kun hällä kokemus että siinä vaiheessa ei ois maito yksinään enää riittäny kun vauvat alkanu olemaan jatkuvasti tissillä.

 

helmiä sioille joo. eikö muks mahda aikuisena olla iloinen jos ei ole kovin herkkäuninen? mikä siinä on että täytyy nostaa omaa häntäänsä ylpistelemällä nirppa-asenteellaan? onko se sitä aikuista touhua, että neuvoa ei voi ottaa kiitollisena vastaan, aikoi sitten toteuttaa eli ei?

Tässähän tää pointti onkin, mä otin kaikki vinkit vastaan kiitollisena, enkä nurissut. Sitten mulle soiteltiin perään uudestan ja uudestaan että "teetkö jo näin kuinka neuvoin?" kun sanoin ett´ä kokeilin kyllä mutta en nähnyt sitä sopivaksi meille, niin sieltä suunnasta (useammastakin) tuli sitten kommentteja siitä miten minä en osaa ottaa vastaan neuvoja ja vinkkejä?!? Tää mua nyppii näissä neuvojissa kaikista eniten, ei se että yritetään auttaa, vaan se että kuvitellaan että meidän pitäisi elää ja hoitaa asioita jonkun muun tavalla, koska sen muun tapahan on absoluuttisen oikea..

 

[QUOTE="vieras";22439781]Ei ristus mitä vinkkejä. Johan sen nyt järkikin sanoo ettei vauvalle voi liikaa läheisyyttä antaa, edes vaikka kanniskelisi taukoamatta sylissä. Lapsen kuuluukin olla jatkuvasti äidin sylissä. Luuletteko että apinaäidit laittaa vauvan nukkumaan viereiseen huoneeseen yksinään ja antaa sen parkua siellä? Tai mikään muukaan nisäkäs?[/QUOTE]

Aivan yhtä hulluja sääntöjähän sitä täällä palstalla pyörii. Vai että lapsen kuuluukin olla jatkuvasti äidin sylissä, hmm. Mun mielestä se menee niin että TERVE LAPSI LEIKKII, eikä vaan tapita äidin sylissä kunnes löytää tyttö/poikaystävän. Ja jep, puolivuotiaskin osaa leikkiä. Omalla tavallaan. Turha näihin juttuihin tota huudatusta on aina vetää, ikuna oo huudattanut lapsiani mutta kyllä ne on puolivuotaina jok ikinen oppineet ryömimään ja aika vähän sen jälkeen enää sylissä viihtyneet, yli 1-vuotiaina yhtä lukuunottamatta oikeastaan lainkaan. Pikahaleja vaan joskus leikin välissä.

 

Ukolle anoppi oli jo hoitovinkkiä antanu... Että ei missään nimessä saa nukuttaa vauvaa viereen, kun miehen veljen perheessä on toista poikaa nukutettu viereen ni vieläkään eivät oo saaneet pois (on jotai 4v). En tiedä sitte kuin vieressä nukkuu, ja ovatko heti yrittäneet omaan huoneeseen asti. Mut eipä me rueta yksittäisen huonon kokemuksen takia vauvaa omaan petiin nukuttamaan jos nukkuu paremmin lähellä.

Ja mun äiti koittaa tyrkyttää että 3kk iässä pitää sitte alkaa antaa kiinteitä...kun hällä kokemus että siinä vaiheessa ei ois maito yksinään enää riittäny kun vauvat alkanu olemaan jatkuvasti tissillä.

Mutta mitä haittaa siitä on jos 4vuotiaskin nukkuu vanhempian vieressä? Tuskin se enään ammattikoulussa siine on tulossa enää
Vai onko se ollu todella ongelma ettei nuku omassa sängyssä heille. Vai onko se ongelma vai anopilla asenteessà?

 

Ei toi välttämättä ole huono juttu, että olisi vähän jotain ääntä taustalla kun lapsi nukkuu. Ei mitään telkkarin huudattamista mutta kyllä se päällä saa olla. Mä itse olen äitini esikoislapsi ja aina kun nukuin, kaikkien piti olla hiirenhiljaa, telkkarit ym. sammuteltiin ja varpaillaan hiiviskeltiin. Vielä aikuisenakaan en pysty nukkumaan niin että jotain ääntä kuuluisi, vaan on oltava aivan hiljaista. Se on aika hankalaa.

Minä en pidä ääntä televisiossa silloinkaan kun itse katson sitä. Mä en pidä muutenkaan hälinästä, tuntuu että aistit täyttyy ja sitten on ihan sekaisin. Nykyään kyllä lapset saavat katsoa omia ohjelmiaan ihan äänen kanssa, hälinää kun en pääse nykyään millään karkuun.

Ja herkkäunisuudesta: Meillä on siis lapset nukutettu hiljaisuuteen. Mutta vaikka toinen lapsista huutaisi tunteja kurkku suorana kun toinen nukkuu, niin ei se nukkuva herää. Ukko katsoo lasten nukkuessa televisiota ihan äänen kanssa ym. Eikä nuo siihen herää.. Musta aika jännä siis että joku tosiaan lähtisi muuttamaan normaalia elämistään siksi että lapsesta tulisi melua sietävämpi yksilö..

 

[QUOTE="vieras";22439781]Ei ristus mitä vinkkejä. Johan sen nyt järkikin sanoo ettei vauvalle voi liikaa läheisyyttä antaa, edes vaikka kanniskelisi taukoamatta sylissä. Lapsen kuuluukin olla jatkuvasti äidin sylissä. Luuletteko että apinaäidit laittaa vauvan nukkumaan viereiseen huoneeseen yksinään ja antaa sen parkua siellä? Tai mikään muukaan nisäkäs?[/QUOTE]

Järki nyt tunnetusti ei ihmiselle sano paljon mitään. Jos ihmisen- ja apinanpoikaa olisi tarkoitus kasvattaa samalla tapaa, vauva kykenisi roikkumaan mamman minkkiturkissa. Jos taas muu nisäkäs ei lähde hakemaan muonaa lisää vaikka vauvat parkuisivatkin, niin eivät paru kauaa kun eivät nälältään enää jaksa.

Eiköhän liene mahdollista, että runsaan kantamisen idea ihmisyhteisöissä toimi niin, että sitten kun muksu otetaan sieltä kantoliinasta ja lasketaan lattialle tms paikkaan, niin se liikkuu liikkumisen ilosta. Mutta jos muksu kerran vinkaisee ja välittömästi nostetaan joka armas kerta ylös, niin voisiko mitenkään olla mahdollista, että jotain tähdellistä menetetään?
Mistä tämä into hoitaa lasta sokean luottavaisesti alkuperäisresepteillä oloissa, joissa hyvin harva osaa oikeasti niitä ohjeita tarkalleen noudattaa?

Kumman tarpeista mahtaa oikeasti olla kysymys, äidin vai vauvan?

 

Ei toi välttämättä ole huono juttu, että olisi vähän jotain ääntä taustalla kun lapsi nukkuu. Ei mitään telkkarin huudattamista mutta kyllä se päällä saa olla. Mä itse olen äitini esikoislapsi ja aina kun nukuin, kaikkien piti olla hiirenhiljaa, telkkarit ym. sammuteltiin ja varpaillaan hiiviskeltiin. Vielä aikuisenakaan en pysty nukkumaan niin että jotain ääntä kuuluisi, vaan on oltava aivan hiljaista. Se on aika hankalaa.

Pitää muuten paikkansa tuo, että tosi monet asiat opitaan ihan älyttömän varhain elämässä ja niitä vahvasti alitajuntaan opittuja asioita on ihan ääärimmäisen vaikea muuttaa enää myöhemmin. Yksi asia meillä on mm. se, että äitini pureskeli kynsiä kun olin pieni ja opin sen jo 1,5 vuotiaana esimerkistä. Itsellä meni 31 vuotta päästä siitä eroon, jolloin ehdin jo esikoiseni "opettaa" samaan touhuun. Kakkosen ja kolmosen kohdalla en enää pureskellut eikä he ole koskaan oppineet tapaa toistaiseksi. Esikoinen toisinaan, kynneliä on käytetty =(

Sama on valoisassa ja pimeässä nukkuminen, vaikea opettaa toiseen tapaan jos oppii toisella tavalla koska nuo nukkumisjutut on jossain niin syvällä alitajunnassa että niitä on tosi vaikea muuttaa.

 

Naapurin neronleimaus sopii tähän ketjuun: Viisikuisen kanssa ei voi nukkua aamulla pitkään, koska yhteiskunta käynnistyy aamulla aikaisin ja eskarikin alkaa jo klo 8. Ja tämä neuvo siis todellakin viisikuisen, ei viisivuotiaan äidille

Tuosta sylissäpidosta: Vielä sotien jälkeenkin opetettiin, että vauvan paikka on sängyssään, josta lapsi otetaan pois vain hoitotoimenpiteiden ajaksi. Äidit sitten salaa sylittelivät lapsiaan, vaikka se olikin mukamas varma keino pilata lapsi. Itkuun vastaaminen taas opetti lapsen pomputtamaan äitiään