Päiväkoti vs. vauva -asiaa

Onhan se aivan varmasti 6veelle mieluista aktiviteettia käydä äidin kanssa Seppälässä vauvan vaatteita shoppailemassa.

Myydäänkö Seppälässä vauvan vaatteita? En ole ainakaan nähnyt.

Ei myydä alta 1v:n vaatteita.

Ooke, Seppälä vaan tuli ekana mieleen ja jotenkin sopi tuohon lauseeseen

Mutta hei, jospa se äiti vaan sanoo sille 6veelle että nyt mennään ostamaan vauvalle vaatteita mutta oikeasti onkin vain itselleen etsimässä baarivermeitä? =)
Onkohan siellä selaisiakaan? :/

 

Hmm, onkohan siten niin, että "kotona kolmevuotiaksi vähintään!"-äideissä on kuitenkin aika paljon niitä, joille se töihinmeneminen on peikko? Eli siltä osin se vanhempi itsekään ei ole kovin sosiaalinen ja kai se omaan lapsenkin heijastuu. Että vanhempi kasvattaa ehkä tiedostamattaan lapsesta "itselleen sopivaa", paremmin kotioloissa ja pienemmissä ympyröissä viihtyvää? Kuinka perustella oma kotihoito jos lapsi kärttää päästä päiväkotiin?

Paljon enemmän saisi irti jos ihan osaisit kommentoida ja perustella, pohtia noita kysymyksiäni ja vastata osaltasi niihin. Aika turha tuollainen huulipyöreenä-pällistely

siis. mä olen vaan ihan sanaton tuon sun teoriasi edessä.
mä en tiedätkö jaksa oikeastaan edes tän kummemmin siihen pureutua

 

Onhan se aivan varmasti 6veelle mieluista aktiviteettia käydä äidin kanssa Seppälässä vauvan vaatteita shoppailemassa.

Luetaanko tuo aktiviteetiksi? Äiti voi varmasti shoppailla myös iltaisin ja vkonloppuisin niin saa shoppailla rauhassa.

Me ollaan käyty kohta 6veen kanssa esim. teattereissa, museoissa, puistoissa, hiihtämässä, luistelemassa, kerhossa, kylässä...

Mihin vauva laitetaan vaikka teatterissa tai hiihtämässä käydessä?

 

6 vee käy ylensä eskarissa, mihin päivähoitoa tarvitaan?

Niin käy joo. Miksi sitä nyt halutaankin kutsua mutta sitä itse eskaria on vain murto-osa päivästä ja loput on ihan normaalia päiväkotitoimintaa.

Vai mitä oikein tarkoitit?
Sitä että viedään lapsi eskariin ja sillä aikaa käydään Siwassa jonka jälkeen haetaan lapsi kotiin ja täytetään sossun hakemukset kun työtuloja ei ole?

 

Mua huvittaa suunnattomasti tässäkin tämä ihmisten avuttomuus. Oikein on auto käytössä, muttei kahta reissua pysty tekemään
Ja tosiaan lastenhoitajiakin on erilaisia, osa on kyllä niin asemalle jääneitä että moisella en menis pätemään.
Meillä jäi 4,5 vuotias kotiin kun vauva syntyi ja hyvin on mennyt. Lapsella on ollut paljon kavereita ja aktivitettia, vaikka onhan se vaatinut järjestelyjä. Oishan se paljon helpompaa olla vaan kotona ja päiväkoti kasvattaisi ja huolehtisi kaveripuolenkin. Mutta meille passas tämä ja olen äärimmäisen onnellinen että lapsi sai kasvaa vielä rauhassa kotona. Eskariaikakin riittää vallan mainiosti ja eskarikavereiden kanssa kyläilee lapset puolin ja toisin.

 

Onhan se aivan varmasti 6veelle mieluista aktiviteettia käydä äidin kanssa Seppälässä vauvan vaatteita shoppailemassa.

Luetaanko tuo aktiviteetiksi? Äiti voi varmasti shoppailla myös iltaisin ja vkonloppuisin niin saa shoppailla rauhassa.

Me ollaan käyty kohta 6veen kanssa esim. teattereissa, museoissa, puistoissa, hiihtämässä, luistelemassa, kerhossa, kylässä...

Mihin vauva laitetaan vaikka teatterissa tai hiihtämässä käydessä?

Teatterit ovat olleet sellaisia, että molemmat lapset voi viedä. Hiihtäminen onnistuu niin, että lapsi hiihtää ja äiti kävelee rattaiden kanssa

 

6 vee käy ylensä eskarissa, mihin päivähoitoa tarvitaan?

Niin käy joo. Miksi sitä nyt halutaankin kutsua mutta sitä itse eskaria on vain murto-osa päivästä ja loput on ihan normaalia päiväkotitoimintaa.

Vai mitä oikein tarkoitit?
Sitä että viedään lapsi eskariin ja sillä aikaa käydään Siwassa jonka jälkeen haetaan lapsi kotiin ja täytetään sossun hakemukset kun työtuloja ei ole?

Siis sun mielsä neljä tuntia eskaria ei riitä lapselle 5x/vkossa jos vanhempi on kotona? Johan on kummallisia lapsia. Eiks tässä nyt puhuttu kotiäitiydestä alunperin?

 

Mua huvittaa suunnattomasti tässäkin tämä ihmisten avuttomuus. Oikein on auto käytössä, muttei kahta reissua pysty tekemään
Ja tosiaan lastenhoitajiakin on erilaisia, osa on kyllä niin asemalle jääneitä että moisella en menis pätemään.
Meillä jäi 4,5 vuotias kotiin kun vauva syntyi ja hyvin on mennyt. Lapsella on ollut paljon kavereita ja aktivitettia, vaikka onhan se vaatinut järjestelyjä. Oishan se paljon helpompaa olla vaan kotona ja päiväkoti kasvattaisi ja huolehtisi kaveripuolenkin. Mutta meille passas tämä ja olen äärimmäisen onnellinen että lapsi sai kasvaa vielä rauhassa kotona. Eskariaikakin riittää vallan mainiosti ja eskarikavereiden kanssa kyläilee lapset puolin ja toisin.

Komppaan. Meillä ei ole edes autoa, mitenhän selvitään kahden lapsen kanssa Kerhomatkoistakin tulee 4km kolmesti viikossa, mutta eihän nykyään voi kävellä tai pyöräillä tai hiihtää tai mennä pulkalla.

Meillä pk-kaverit käyvät viikottain kylässä, paljon saa aikaan kun avaa suun.

 

Ei meillä ainakaan 2-vuotias jaksa kiinnostua pitkistä vaunulenkeistä. Pitäisi koko ajan touhuta jotain ja vauva sitten huutaisi yksinään vaunuissa. Parempi siis, että esikoinen leikkii tarhassa tarpeeksi. Varmasti pitkästyisi äkkiä, jos pitäisi tuntitolkulla vaan katsoa vauvanhoitoa ja kotitöiden tekoa.

Siis 2v on päiväkotissa, kun äiti on vauvan kanssa kotona? Tähän ei minun ymmärrys enään riitä...... Tajuan vielä sen, että joku 5-6v oikeesti tarvitsee niitä kavereita ja nauttii ryhmässä olosta yms., mutta että 2v???? Hänelle on kyllä paras paikka kotona!

Omalla lapsien ikäero 1v7kk ja oli kyllä itsestäänselvyys, että kummatkin hoidettiin kotona. Ja esikoisen kanssa tehtiin muutkakin kun hoidettiin vauvaa ja vauva ei rääkynyt ikinä yksikseen vaunuissa...

 

Mutta paljon minusta on nykyään laiskuuttakin, äiti ei vaan viitsi vaivautua liikenteeseen. Ja sellaista, että äidin pitäisi pitää koti tydellisen siistinä ja omistautua vauvalle 100-prosenttisesti ja muut lapset vaativat ehdottomasti päiväkotia kehittyäkseen kunnon ihmisiksi. Pikkulapsiaika nyt vaan on kaoottista ja koti voi olla aika sekaisin välillä. Ihmsiä ja puuhaa löytyy kodin ulkopuolelta. Vauvalle tekee minusta hyvää ekojen kuukausien jälkeen huomata, että muillakin lapsilla on tarpeensa ja välillä pitää hetki odottaa.

Miksi äidillä ja vauvalla ei ole oikeutta 100-prosenttisiin "omistautumishetkiin"? Siksi, koska ei ole ainoa lapsi...?

Ja miksi äidillä ei ole oikeutta nauttia toisten vauvaikäisten äitien seurasta ilman, että laiminlyö eskari-ikäistään?

Sitä paitsi, joillekin päivähoito ihan oikeasti sopii ja kokemuksen myötä selviää, että koska lapsi kannattaa viedä ja koska hakea.

 

En jaksanut koko ketjua lukea...
Tuosta eskarilaisesta..Onhan se vähän niinkin ettei se eskarilainen ehdi kavereitten kanssa siellä pk:ssa leikkiä jos on vain eskariajan,siis sisällä.Ulkona toki tai sekin tietenkin riippuu mitkä järjestelyt pk:ssa on.Paras hetkihän eskarilaisille leikkiin on se,kun pienemmät nukkuu.Minä pitäisin siis tuonne kahteen asti lapset hoidossa.

 

Eskarilaisesta sanon sen verran, että eskari riittää kyllä harjoitteluun aivan varmasti. En ymmärrä miksi pitäisit hoidossa muita aikoja jos olet itse kotona...
Erityislapsi varmasti tarvitsee jonkun verran kuntoutusta, jos sitä voi ELTO päiväkodissa antaa ja hyötyy ryhmässä olemisesta, niin päiväkotiin ilman muuta. Toinen seikka on se tarvitseeko kokopäivähoitoa, tuskin, vai riittäisikö puolipäivä tai esim. eskarilaisen eskariajat (varmaan itse tekisin näin).
Olen työssäkäyvä suuren perheen äiti ja lapset on kotona jos en itse ole töissä, mm. 4-5-vuotiaat äitiyslomien ajan ja eskari muut kuin eskariajat.

 

Mua huvittaa suunnattomasti tässäkin tämä ihmisten avuttomuus. Oikein on auto käytössä, muttei kahta reissua pysty tekemään
Ja tosiaan lastenhoitajiakin on erilaisia, osa on kyllä niin asemalle jääneitä että moisella en menis pätemään.
Meillä jäi 4,5 vuotias kotiin kun vauva syntyi ja hyvin on mennyt. Lapsella on ollut paljon kavereita ja aktivitettia, vaikka onhan se vaatinut järjestelyjä. Oishan se paljon helpompaa olla vaan kotona ja päiväkoti kasvattaisi ja huolehtisi kaveripuolenkin. Mutta meille passas tämä ja olen äärimmäisen onnellinen että lapsi sai kasvaa vielä rauhassa kotona. Eskariaikakin riittää vallan mainiosti ja eskarikavereiden kanssa kyläilee lapset puolin ja toisin.

Komppaan. Meillä ei ole edes autoa, mitenhän selvitään kahden lapsen kanssa Kerhomatkoistakin tulee 4km kolmesti viikossa, mutta eihän nykyään voi kävellä tai pyöräillä tai hiihtää tai mennä pulkalla.

Meillä pk-kaverit käyvät viikottain kylässä, paljon saa aikaan kun avaa suun.

Meilläkään ei ollut autoa päivisin käytössä, mutta kuljetin vauvan kanssa kahta lasta kerhoon 3 km suuntaansa ja kerran viikossa käytiin perhekahvilassa koko sakilla. Eikä minusta mitään sankariäitiyttä siihen vaadittu! Sitä vartenhan olin kotona, että voin olla lasten kanssa . Työn ja perheen yhdistäminen on sitten eri tavalla rankempaa...

 

Ei meillä ainakaan 2-vuotias jaksa kiinnostua pitkistä vaunulenkeistä. Pitäisi koko ajan touhuta jotain ja vauva sitten huutaisi yksinään vaunuissa. Parempi siis, että esikoinen leikkii tarhassa tarpeeksi. Varmasti pitkästyisi äkkiä, jos pitäisi tuntitolkulla vaan katsoa vauvanhoitoa ja kotitöiden tekoa.

Jos suoraan sanon, niin subjektiivinen päivähoito-oikeus tulisi lopettaa just tämän tapaisten äitien vuoksi. Miten joku voi kuvitella että 2-vuotiaalle tarha on parempi paikka kuin koti? Kun äiti puuhastelee vauvan kanssa kotona. Jos ei kyse ole mielenterveys/alkoholi tms. ongelmasta. Silloin kyllä ymmärrän, mutta varmaan muitakin tukitoimia jo pitäisi saada.

 

Mutta paljon minusta on nykyään laiskuuttakin, äiti ei vaan viitsi vaivautua liikenteeseen. Ja sellaista, että äidin pitäisi pitää koti tydellisen siistinä ja omistautua vauvalle 100-prosenttisesti ja muut lapset vaativat ehdottomasti päiväkotia kehittyäkseen kunnon ihmisiksi. Pikkulapsiaika nyt vaan on kaoottista ja koti voi olla aika sekaisin välillä. Ihmsiä ja puuhaa löytyy kodin ulkopuolelta. Vauvalle tekee minusta hyvää ekojen kuukausien jälkeen huomata, että muillakin lapsilla on tarpeensa ja välillä pitää hetki odottaa.

Miksi äidillä ja vauvalla ei ole oikeutta 100-prosenttisiin "omistautumishetkiin"? Siksi, koska ei ole ainoa lapsi...?

Ja miksi äidillä ei ole oikeutta nauttia toisten vauvaikäisten äitien seurasta ilman, että laiminlyö eskari-ikäistään?

Sitä paitsi, joillekin päivähoito ihan oikeasti sopii ja kokemuksen myötä selviää, että koska lapsi kannattaa viedä ja koska hakea.

Sopii sopii, en ole sitä kieltänytkään. Mutta nykyään luullaan, että vauva tarvitsee äidin huomion 24/7. Eihän se nyt niin mene Vai miten ajattelet, että ennen on selviydytty ja vielä ihan hyvin? Riittää kun äidin huomiota saa riittävästi, oli kyse sitten vauvasta tai eskarista.

Eikö perheessänne ole isää vai miten kahdenkeskinen aika ei mahdollistu muuta kuin päivähoidon avulla? Myös vanhemmat lapset tarvitsevat kahdenkeskisen aikansa ja se onnistuu kivasti esim. vauvan nukkuessa.

 

Ei meillä ainakaan 2-vuotias jaksa kiinnostua pitkistä vaunulenkeistä. Pitäisi koko ajan touhuta jotain ja vauva sitten huutaisi yksinään vaunuissa. Parempi siis, että esikoinen leikkii tarhassa tarpeeksi. Varmasti pitkästyisi äkkiä, jos pitäisi tuntitolkulla vaan katsoa vauvanhoitoa ja kotitöiden tekoa.

Jos suoraan sanon, niin subjektiivinen päivähoito-oikeus tulisi lopettaa just tämän tapaisten äitien vuoksi. Miten joku voi kuvitella että 2-vuotiaalle tarha on parempi paikka kuin koti? Kun äiti puuhastelee vauvan kanssa kotona. Jos ei kyse ole mielenterveys/alkoholi tms. ongelmasta. Silloin kyllä ymmärrän, mutta varmaan muitakin tukitoimia jo pitäisi saada.

Komppaan tätäkin. Yli 3v. osittainen päivähoito voi olla paikallaan jos esim.hyvin pieni paikkakunta ilman kavereita tai toimintaa. Mutta normaali 2v. on välillä ja aika useinkin hankala, kitisevä, toiminna tarpeessa ja vaikka mitä. Ilmeisesti lasten pitäisi nykyään olla helppoja ja huomaamattomia, että äiti kykenee hoitamaan. Miksi lapsia pitää sitten tehdä niin pienellä ikäerolla, että jopa alle 3v pitää siirtää pois jaloista, pois kotoa?

 

Mulla on vauva 6kk ja eskari-ikäinen, joka on sen 4h per päivä eskarissa. Kyllä se välillä on joo ärsyttänyt kun ei mene ihan yksiin tuon vauvan rytmien kanssa, mutta en mä kyllä kokopäiväisenä pitäisi kun itse kotona olen. Ei sulla olisi ap mahdollisuutta esim. sellaiseen että viet molemmat päiväkotiin eskarin alkaessa ja haet esim. klo 14-15 pois? Eli olisivat tavallaan puolipäiväisinä molemmat?

 

Mutta paljon minusta on nykyään laiskuuttakin, äiti ei vaan viitsi vaivautua liikenteeseen. Ja sellaista, että äidin pitäisi pitää koti tydellisen siistinä ja omistautua vauvalle 100-prosenttisesti ja muut lapset vaativat ehdottomasti päiväkotia kehittyäkseen kunnon ihmisiksi. Pikkulapsiaika nyt vaan on kaoottista ja koti voi olla aika sekaisin välillä. Ihmsiä ja puuhaa löytyy kodin ulkopuolelta. Vauvalle tekee minusta hyvää ekojen kuukausien jälkeen huomata, että muillakin lapsilla on tarpeensa ja välillä pitää hetki odottaa.

Miksi äidillä ja vauvalla ei ole oikeutta 100-prosenttisiin "omistautumishetkiin"? Siksi, koska ei ole ainoa lapsi...?

Ja miksi äidillä ei ole oikeutta nauttia toisten vauvaikäisten äitien seurasta ilman, että laiminlyö eskari-ikäistään?

Sitä paitsi, joillekin päivähoito ihan oikeasti sopii ja kokemuksen myötä selviää, että koska lapsi kannattaa viedä ja koska hakea.

Meillä ne omistautumishetket hoidetaan, kun isä on kotona (suurperheeseemme kuuluu myös isä) ja on muiden lasten kanssa tai siten että isä on vauvan kanssa ja äiti touhua muiden kanssa. Vauva tulee osaksi perhettä ja sisarusrakkaus kasvaa kun ollaan kaikki hoitamassa vauvaa yhtenäisenä perheenä, ei siten että joku kaksivuotias kykkii tarhassa, jotta vauva ja äiti saa "laatuaikaa".
Ei äiti laiminlyö eskari-ikäistään, todella hassu väite, vaan eskari-ikäinen oppii, ettei aina saa jakamatonta huomiota, eihän hän sitä saa tarhassakaan.

 

Mua huvittaa suunnattomasti tässäkin tämä ihmisten avuttomuus. Oikein on auto käytössä, muttei kahta reissua pysty tekemään
Ja tosiaan lastenhoitajiakin on erilaisia, osa on kyllä niin asemalle jääneitä että moisella en menis pätemään.
Meillä jäi 4,5 vuotias kotiin kun vauva syntyi ja hyvin on mennyt. Lapsella on ollut paljon kavereita ja aktivitettia, vaikka onhan se vaatinut järjestelyjä. Oishan se paljon helpompaa olla vaan kotona ja päiväkoti kasvattaisi ja huolehtisi kaveripuolenkin. Mutta meille passas tämä ja olen äärimmäisen onnellinen että lapsi sai kasvaa vielä rauhassa kotona. Eskariaikakin riittää vallan mainiosti ja eskarikavereiden kanssa kyläilee lapset puolin ja toisin.

Komppaan. Meillä ei ole edes autoa, mitenhän selvitään kahden lapsen kanssa Kerhomatkoistakin tulee 4km kolmesti viikossa, mutta eihän nykyään voi kävellä tai pyöräillä tai hiihtää tai mennä pulkalla.

Meillä pk-kaverit käyvät viikottain kylässä, paljon saa aikaan kun avaa suun.

Meilläkään ei ollut autoa päivisin käytössä, mutta kuljetin vauvan kanssa kahta lasta kerhoon 3 km suuntaansa ja kerran viikossa käytiin perhekahvilassa koko sakilla. Eikä minusta mitään sankariäitiyttä siihen vaadittu! Sitä vartenhan olin kotona, että voin olla lasten kanssa . Työn ja perheen yhdistäminen on sitten eri tavalla rankempaa...

Juuri tätä ajoin takaa. Siksihän kotona ollaan, aikaa voi kuluttaa hyvin matkoihin ja muihin. Ehkä nykyään ajatellaan, että lapsi pitää viedä aktivoitumaan Hoploppiin tai päiväkotiin...

Minäkään en tunne olevani parempi tai huonompi j avoisin toisissa olosuhteissa esim. sairaan vauvan kanssa viedä vanhemman hoitoon, mutta kieltämättä tässäkin ketjussa esiin tuleva avuttomuus kummastuttaa.

 

Mutta paljon minusta on nykyään laiskuuttakin, äiti ei vaan viitsi vaivautua liikenteeseen. Ja sellaista, että äidin pitäisi pitää koti tydellisen siistinä ja omistautua vauvalle 100-prosenttisesti ja muut lapset vaativat ehdottomasti päiväkotia kehittyäkseen kunnon ihmisiksi. Pikkulapsiaika nyt vaan on kaoottista ja koti voi olla aika sekaisin välillä. Ihmsiä ja puuhaa löytyy kodin ulkopuolelta. Vauvalle tekee minusta hyvää ekojen kuukausien jälkeen huomata, että muillakin lapsilla on tarpeensa ja välillä pitää hetki odottaa.

Miksi äidillä ja vauvalla ei ole oikeutta 100-prosenttisiin "omistautumishetkiin"? Siksi, koska ei ole ainoa lapsi...?

Ja miksi äidillä ei ole oikeutta nauttia toisten vauvaikäisten äitien seurasta ilman, että laiminlyö eskari-ikäistään?

Sitä paitsi, joillekin päivähoito ihan oikeasti sopii ja kokemuksen myötä selviää, että koska lapsi kannattaa viedä ja koska hakea.

Meillä ne omistautumishetket hoidetaan, kun isä on kotona (suurperheeseemme kuuluu myös isä) ja on muiden lasten kanssa tai siten että isä on vauvan kanssa ja äiti touhua muiden kanssa. Vauva tulee osaksi perhettä ja sisarusrakkaus kasvaa kun ollaan kaikki hoitamassa vauvaa yhtenäisenä perheenä, ei siten että joku kaksivuotias kykkii tarhassa, jotta vauva ja äiti saa "laatuaikaa".
Ei äiti laiminlyö eskari-ikäistään, todella hassu väite, vaan eskari-ikäinen oppii, ettei aina saa jakamatonta huomiota, eihän hän sitä saa tarhassakaan.

Olen huomannut saman. Sisaruksista on tullut läheisiä ja vanhempi hoitaa ja leikkii pikkuisen kanssa. Vauvalle ei tarvitse suuttua jos joku ei mene suunnitelmien mukaan, se on elämää. Vanhempi lapsi tuntee vauvan paremmin kuin jos olisi päivät poissa.

Kun isä tulee kotiin, alkaa oma aika äidin ja vanhemman lapsen kanssa tai joskus äidin oma aika.

Suurin yllätys on ollut turvaverkoston kehittyminen. Sitä ei ollut lapsen ollessa päivähoidossa. Jos joku ihmettelee miten on aikaa roikkua nytkin täällä, vanhempi lapsi on kaverillaan puoli päivää ja huomenna kaveri on meillä puoli päivää. Siinä jää taas äidille ja vauvalle aikaa puolin ja toisin. Tämäkin mahdollistui kun oli aktiivinen itse!

 

Onpas taas piiiitkä ketju..... Sen verran laitan lusikkaa soppssaan, että täältä(kin) taas kerran huomaa millaisia kommentteja tulee kun ihmiset eivät aina ymmärrä että usein se tarha on OSA erityislapsen kuntoutus suunnitelmaa. Usein niitä samoja kuntoutsjuttuja ja terapioita ei saa jos lapsen ottaa kotihoitoon. Ja tämä on muuten aivan totta! Ja Niin väärin!! Jos erityislapsdelle on saanut (usein tappelun ja väännön jälkeen) toimivat terapiat ja kuntoutussuunnitelmat niin en niin niistä hevillä luopuisi.

 

Ei meillä ainakaan 2-vuotias jaksa kiinnostua pitkistä vaunulenkeistä. Pitäisi koko ajan touhuta jotain ja vauva sitten huutaisi yksinään vaunuissa. Parempi siis, että esikoinen leikkii tarhassa tarpeeksi. Varmasti pitkästyisi äkkiä, jos pitäisi tuntitolkulla vaan katsoa vauvanhoitoa ja kotitöiden tekoa.

Jos suoraan sanon, niin subjektiivinen päivähoito-oikeus tulisi lopettaa just tämän tapaisten äitien vuoksi. Miten joku voi kuvitella että 2-vuotiaalle tarha on parempi paikka kuin koti? Kun äiti puuhastelee vauvan kanssa kotona. Jos ei kyse ole mielenterveys/alkoholi tms. ongelmasta. Silloin kyllä ymmärrän, mutta varmaan muitakin tukitoimia jo pitäisi saada.

Se, että alle 3-vuotiaita viedään turhaan hoitoon EI johdu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta vaan siitä, että vanhempia ei opasteta ja tueta tarpeeksi. Ja lisäksi siitä, että siinä menee paikka hyvässä päiväkodissa.

Ainakin Espoossa siirrytään siihen, että jos lapsen ottaa pois päiväkodista äitiysloman takia, niin on takuu siitä, että hän saa paikan samasta päiväkodista sitten, kun on taas tarvetta päiväkotiin

 

Ei meillä ainakaan 2-vuotias jaksa kiinnostua pitkistä vaunulenkeistä. Pitäisi koko ajan touhuta jotain ja vauva sitten huutaisi yksinään vaunuissa. Parempi siis, että esikoinen leikkii tarhassa tarpeeksi. Varmasti pitkästyisi äkkiä, jos pitäisi tuntitolkulla vaan katsoa vauvanhoitoa ja kotitöiden tekoa.

Jos suoraan sanon, niin subjektiivinen päivähoito-oikeus tulisi lopettaa just tämän tapaisten äitien vuoksi. Miten joku voi kuvitella että 2-vuotiaalle tarha on parempi paikka kuin koti? Kun äiti puuhastelee vauvan kanssa kotona. Jos ei kyse ole mielenterveys/alkoholi tms. ongelmasta. Silloin kyllä ymmärrän, mutta varmaan muitakin tukitoimia jo pitäisi saada.

Se, että alle 3-vuotiaita viedään turhaan hoitoon EI johdu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta vaan siitä, että vanhempia ei opasteta ja tueta tarpeeksi. Ja lisäksi siitä, että siinä menee paikka hyvässä päiväkodissa.

Ainakin Espoossa siirrytään siihen, että jos lapsen ottaa pois päiväkodista äitiysloman takia, niin on takuu siitä, että hän saa paikan samasta päiväkodista sitten, kun on taas tarvetta päiväkotiin

Tuohan on järkevää Espoolta. Mutta mietin miksi vanhemmat ei enää luota itseensä lapsensa parhaina hoitajina, vaan uskovat että 2-vuotiaankin on parempi isossa ryhmässä vieraiden ihmisten hoidossa...??

 

Ei meillä ainakaan 2-vuotias jaksa kiinnostua pitkistä vaunulenkeistä. Pitäisi koko ajan touhuta jotain ja vauva sitten huutaisi yksinään vaunuissa. Parempi siis, että esikoinen leikkii tarhassa tarpeeksi. Varmasti pitkästyisi äkkiä, jos pitäisi tuntitolkulla vaan katsoa vauvanhoitoa ja kotitöiden tekoa.

Jos suoraan sanon, niin subjektiivinen päivähoito-oikeus tulisi lopettaa just tämän tapaisten äitien vuoksi. Miten joku voi kuvitella että 2-vuotiaalle tarha on parempi paikka kuin koti? Kun äiti puuhastelee vauvan kanssa kotona. Jos ei kyse ole mielenterveys/alkoholi tms. ongelmasta. Silloin kyllä ymmärrän, mutta varmaan muitakin tukitoimia jo pitäisi saada.

Se, että alle 3-vuotiaita viedään turhaan hoitoon EI johdu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta vaan siitä, että vanhempia ei opasteta ja tueta tarpeeksi. Ja lisäksi siitä, että siinä menee paikka hyvässä päiväkodissa.

Ainakin Espoossa siirrytään siihen, että jos lapsen ottaa pois päiväkodista äitiysloman takia, niin on takuu siitä, että hän saa paikan samasta päiväkodista sitten, kun on taas tarvetta päiväkotiin

Tuohan on järkevää Espoolta. Mutta mietin miksi vanhemmat ei enää luota itseensä lapsensa parhaina hoitajina, vaan uskovat että 2-vuotiaankin on parempi isossa ryhmässä vieraiden ihmisten hoidossa...??

Neuvolassa pitäisi opastaa nykyistä enemmän lapsen psykologisesta kehityksestä kertomiseen. Monet eivät myöskään tajua, että alle 3-vuotiaiden hoito on nimenomaan päiväKOTI-tyyppistä eikä aktiivista toimintaa.

Niin kauan, kun vanhemmat on lapsen parhaita kavereita, ei hän tarvitse kokoaikaista päivähoitoa vaan silloin tarve lähtee nimenomaan vanhemmista.

 

Mä pitäisin eskarin vaan esiopetuksessa, ja sen 4-vuotiaan puolipäiväisenä myös, jos se vaan kuntoutuksen kannalta on ok.

Päivälevot ja välipala ei oikein vastaa mun käsitystäni aktiviteetista, virikkeestä, ja harvemmin pk:ssa puolenpäivän jälkeen enää mitään sen kummempaa on: kaikki "action" tapahtuu aamupäivällä.