Päästäisin ehkä jos tietäisin vanhemmat,
[QUOTE="Heidi";25739984]mutta menisin itse ainakin aluksi joillakin kerroilla mukaan saattamaan ja selittäisin matkalla kuinka ihmiset asuvat erilailla ja erilaisissa asunnoissa jne. On monta tapaa toimia. Itse olen ainakin opettanut (vieläkin pienemmästä kuin eskari-ikäinen), että maailmassa on paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja elää ja olla. Ei mikään niistä ole sen väärempi tai parempi tapa kuin toinen, vaikka onkin erilainen. Kun on vastaan tullut esim. tummaihoinen jota lapset ihmetelleet (täälläpäin harvinaisuus) niin olen selittänyt, että meidän ihon väri on erilainen ja se on ihan normaalia, maailmassa on paljon erivärisiä ihonvärejä kuten silmien värejä jne. Jos vastaan tullut humalassa oleva niin olen selittänyt, että tämä setä tai täti on juonut itsensä humalaan ja käyttäytyy nyt noin, mutta koska setä/täti on humalassa ei ole turvallista olla hänen lähellään jne... Parempi se on lasten ihan suoraan mielestäni nähdä maailmaa ja aikuisen selittää sitä näkemää.
Ja miksi asioita pitäisi "kaunistella" siis kun maailmahan on jo kaunis ihan vain tälläisenään monimuotoisena ja kirjavana kaikkine elämineen ja tapoineen? Jokainen omalla tavallaan. Mutta tottakai, turvallisuus ja ikäävastaavat rajat täytyy muistaa, jos epäilyttää niin voithan hei änkeä itsesi mukaan ja saat samalla itsekin lisää ystäviä
[/QUOTE]
Eniten kiinnitti huomiota tuo sun ensimmäinen lause, tai siis otsikko. Siis voisit harkita lapsen päästämistä kerrostaloon, jos tuntisit vanhemmat? Tarkoittaako se sitä, että omakotitaloon voisit päästää vaikket niin kovin hyvin vanhempia tuntisikaan? Ihan outoa...
Onko tosiaan niin, että Suomessa elää tänä päivänä ihmisiä, joiden mielestä kerrostaloasuminen on jotenkin outoa, epäilyttävää, saastaista, köyhää...? Vai johtuuko se siitä, millaisessa paikassa itse asuu? Kaipa siinä on sitten jotain eksoottista, jos asuu sellaisessa paikassa, missä on yksi kunnan vuokratalo keskustassa yhdessä (kuolevan) Postin, (kuolevan) pankin ja Siwan kanssa. Isommassa kaupungissa asuvan voi olla vähän vaikea ymmärtää tuota, kun täällä kerrostalot ovat ihan normitaloja. Joka paikassa on tietysti niitä taloja, missä kaikki ei ole ihan kohdallaan. Kyllä meidänkin asuinalueella, siis kerrostaloalueella, on yksi kerrostalo, mikä on selvästi muita hullumpi. Enkä välttämättä päästäisi tyttöä yksin sen talon rappikseen luuhaamaan.
Mä asuin koko lapsuuteni rauhallisella omakotitaloalueella, ihan aikuisikään saakka. Suurin talo ja tontti kuului perheelle, jonka isä ryyppäs ja majoitti kaikkia hanttapulikavereitaankin. Siitä huolimatta me saatiin siellä käydä, ei ne miehet olleet mitenkään vaaraksi kellekään. Perheen lapsia tietty kyllä hävetti tuoda sinne kavereita, mutta ei me välitetty, mehän mentiin vaan leikkimään sinne.
Mun lapseni aloittaa syksyllä koulun ja varmaan 80% hänen koulukavereistaan asuu kerrostalossa. Kas kun koulun piirissä on kaksi pelkistä kerrostaloista koostuvaa aluetta ja yksi fifty-fifty. Kuinkakohan syrjäytynyt mun lapsestani tuliskaan, jos ei pääsisi kerrostalossa asuvien kavereiden luo...