"Päästäisitkö" miehen viikoksi etelään lomailemaan ja juhlimaan työkavereiden kanssa?

Joo päästäisin.

 

Olen todella onnellinen kaikkien heidän puolesta jotka päästäisivät ukkonsa matkaan. Itse en laskisi ukkoa matkaan, eikä ukko minua.

Rahaa meilläkin vähän, mutta luottamusta vieläkin vähemmän.

 

En päästäis, eikä sitä kiinnosta miesseura muutenkaan läheskään yhtä paljon kuin minä ja mun pehmoinen iho.

päästäisikkö jos sitä kiinnostais?

Juu toki. Sitten se sais olla siellä vaikka vuoden. sitten sen ei tarttis olla mun kanssa ollenkaan, koska mun kanssa joko ollaan tai ei. Ja se tietää sen. Yhdessä mentäisiin toki mieluusti.

wow

 

Vapaata suhdetta?

Härreguud sentään. Meillä on suhde missä saa tehdä "mitä huvittaa". Koska meidän ei tarvitse kysyä lupaa toiselta. Osaamme arvostaa toista ja ajatella muutakin kuin omaa napaa.

Ihan niin kuin kuulisin "pientä" arvostelua suhteestamme.
Aatteles, olimme ensimmäisen yön erossa vasta kun olin synnyttämässä lastamme. Sen jälkeen pisin aika kokonaan erossa on ollut 3 tai 4 päivää. Ja silti me arvostamme toisiamme ja ajattelemme muutakin kuin omaa napaa. Jos teidän suhteessanne saa tehdä mitä huvittaa ja nautitte erossa olosta, niin se ei tarkoita että kaikilla olisi näin.

Btw, meillä ei tarvitse kysyä lupaa, mutta meillä ei todellakaan ole myöskään suhde, jossa saa tehdä mitä huvittaa.

 

Mä en päästäisi, koska mä tiedän mitä tiukka budjetti ihan oikeasti on. Eri asia sitten jos talous ei olisi ihan sekaisin.

 

Kun näissä keskusteluissa tulee usein ilmi, että aikuisen ihmisen ei tarvitse kysyä lupaa keneltäkään...

Olenko jotenkin outo lintu, kun oletan kyllä, että omista menoista pitää neuvotella ja jutella puolison kanssa? Eihän sitä nyt kokonaan voi toisen yli kävellä, ilmoittaa vaan, että lähden nyt viikoksi sinne ja sinne, rahaa käytän miten vaan ja sulla ei siihen ole sanomista, koska olen aikuinen.

Jokainen voi sitten itse päättää, onko tuo neuvotteleminen sama asia kuin luvan kysyminen. Mutta jos itse mielin edes yhdeksi päiväksi häippästä jonnekin, on minun jo lapsen vuoksi sovittava niin, että mies (tai joku muu) hoitaa häntä sillä aikaa. Jos taas otan lapsen mukaan, "neuvotteleminen" sujuu helpommin.

Joten en tiedä, miksi miehen ei tarvitsisi vastaavasti jutella menoistaan minun kanssani. Aikuinen ihminenhän minäkin olen, enkä silti voi mennä ja tulla ihan miten huvittaa. Jos vapaata elämää jatkuvasti kaipaa, kannattaisi sitten valita sinkkuus. Jos taas on perhettä, on se otettava huomioon joka päivä. Näin minusta...

 

Päästäisin jos maksaisi omasta pussistaan sitten menonsa ja toisi meille kauheesti tuliaisia. Mutta jos tää olis meillä edessä nii ei toi ukko varmaan ees lähtisi...Ainakaan jos mä en olis asiasta kauheen ilonen..

 

En päästäis, eikä sitä kiinnosta miesseura muutenkaan läheskään yhtä paljon kuin minä ja mun pehmoinen iho.

päästäisikkö jos sitä kiinnostais?

Juu toki. Sitten se sais olla siellä vaikka vuoden. sitten sen ei tarttis olla mun kanssa ollenkaan, koska mun kanssa joko ollaan tai ei. Ja se tietää sen. Yhdessä mentäisiin toki mieluusti.

wow

No ehkä tuli vähän jyrkästi sanottua. Tosiasiassa en osaa eläytyä siihen tilanteeseen, että mies haluaisi lähteä ilman minua johonkin.

 

Vapaata suhdetta?

Härreguud sentään. Meillä on suhde missä saa tehdä "mitä huvittaa". Koska meidän ei tarvitse kysyä lupaa toiselta. Osaamme arvostaa toista ja ajatella muutakin kuin omaa napaa.

Ihan niin kuin kuulisin "pientä" arvostelua suhteestamme.
Aatteles, olimme ensimmäisen yön erossa vasta kun olin synnyttämässä lastamme. Sen jälkeen pisin aika kokonaan erossa on ollut 3 tai 4 päivää. Ja silti me arvostamme toisiamme ja ajattelemme muutakin kuin omaa napaa. Jos teidän suhteessanne saa tehdä mitä huvittaa ja nautitte erossa olosta, niin se ei tarkoita että kaikilla olisi näin.

Btw, meillä ei tarvitse kysyä lupaa, mutta meillä ei todellakaan ole myöskään suhde, jossa saa tehdä mitä huvittaa.

No voi, kuinkahan nyt vääntäisin rautalangasta... Olenko jossain maininnut että nautimme erillään olosta? Tuosta luvan kysymisestä tässä olikin kysymys. Ei aikuisten ihmisten tarvitse kysyä lupaa toiselta, vaan toisen osapuolen täytyy osata ajatella myös toista.

Ja kyllä, meillä kumpikaan ei ole niin idiootti että tekisi jotain toista loukkaavaa. Sitä tarkoitin tällä "saa tehdä mitä huvittaa"-lausahduksella.

:flower:

 

Kun näissä keskusteluissa tulee usein ilmi, että aikuisen ihmisen ei tarvitse kysyä lupaa keneltäkään...

Olenko jotenkin outo lintu, kun oletan kyllä, että omista menoista pitää neuvotella ja jutella puolison kanssa? Eihän sitä nyt kokonaan voi toisen yli kävellä, ilmoittaa vaan, että lähden nyt viikoksi sinne ja sinne, rahaa käytän miten vaan ja sulla ei siihen ole sanomista, koska olen aikuinen.

Jokainen voi sitten itse päättää, onko tuo neuvotteleminen sama asia kuin luvan kysyminen. Mutta jos itse mielin edes yhdeksi päiväksi häippästä jonnekin, on minun jo lapsen vuoksi sovittava niin, että mies (tai joku muu) hoitaa häntä sillä aikaa. Jos taas otan lapsen mukaan, "neuvotteleminen" sujuu helpommin.

Joten en tiedä, miksi miehen ei tarvitsisi vastaavasti jutella menoistaan minun kanssani. Aikuinen ihminenhän minäkin olen, enkä silti voi mennä ja tulla ihan miten huvittaa. Jos vapaata elämää jatkuvasti kaipaa, kannattaisi sitten valita sinkkuus. Jos taas on perhettä, on se otettava huomioon joka päivä. Näin minusta...

Jep, neuvottelu ja asiasta keskustelu on minun mielestä ainakin eri asia kuin luvan kysyminen. Tyyliin: "en mä nyt voikkaan lähtee baariin sun kaa kun ei mies päästä". EI PÄÄSTÄ? Aikuista ihmistä baariin...

 

Kun näissä keskusteluissa tulee usein ilmi, että aikuisen ihmisen ei tarvitse kysyä lupaa keneltäkään...

Olenko jotenkin outo lintu, kun oletan kyllä, että omista menoista pitää neuvotella ja jutella puolison kanssa? Eihän sitä nyt kokonaan voi toisen yli kävellä, ilmoittaa vaan, että lähden nyt viikoksi sinne ja sinne, rahaa käytän miten vaan ja sulla ei siihen ole sanomista, koska olen aikuinen.

Jokainen voi sitten itse päättää, onko tuo neuvotteleminen sama asia kuin luvan kysyminen. Mutta jos itse mielin edes yhdeksi päiväksi häippästä jonnekin, on minun jo lapsen vuoksi sovittava niin, että mies (tai joku muu) hoitaa häntä sillä aikaa. Jos taas otan lapsen mukaan, "neuvotteleminen" sujuu helpommin.

Joten en tiedä, miksi miehen ei tarvitsisi vastaavasti jutella menoistaan minun kanssani. Aikuinen ihminenhän minäkin olen, enkä silti voi mennä ja tulla ihan miten huvittaa. Jos vapaata elämää jatkuvasti kaipaa, kannattaisi sitten valita sinkkuus. Jos taas on perhettä, on se otettava huomioon joka päivä. Näin minusta...

Hmm. Minusta se taas on niin, että jos suhteessa on kaksi aikuista, niin päätöksiä voi tehdä itsenäisesti, koska kypsä ja aikuinen ihminen ottaa kyllä kokonaistilanteen huomioon, esim. sen, jos ei ole rahaa mennä. Minusta olisi outoa kysyä "lupaa" mieheltäni johonkin menoon tai että mieheni pyytäisi lupaa minulta. Kyllä, meillä keskustellaan välillä esim. päällekkäisyyksien välttämisesti menoista ja molemmilla useimmiten perhe menee tärkeysjärjestyksessä ohi omien menojen. Mutta kummallakin meillä on oikeus päättää ja olla tuntematta syyllisyyttä.

 

Jep, neuvottelu ja asiasta keskustelu on minun mielestä ainakin eri asia kuin luvan kysyminen. Tyyliin: "en mä nyt voikkaan lähtee baariin sun kaa kun ei mies päästä". EI PÄÄSTÄ? Aikuista ihmistä baariin...

Tässä voi olla myös kyse kielenkäytön eroista. Otetaan esimerkki:

1. Kaverini soittaa ja kysyy minua ex tempore baariin. Laskeskelen mielessäni, että meillä on seuraavalle aamulle sovittu yhteistä menoa, joten baari-ilta ei oikein onnistu. Jos kysyisin asiaa mieheltä, hän sanoisi samaa. Vastaan, että en nyt pääse tulemaan, koska meillä on aamulla menoa.

2. Miehen kaveri soittaa ja kysyy häntä ex tempore baariin. Mies ajattelee, että hitsi, meillä on kyllä aamuksi menoa, mutta juttelen kuitenkin vaimon kanssa. Sanon miehelle, että en ole oikein ihastunut ajatuksesta, koska hänellä menee kuitenkin myöhään, eikä hän pääse aamulla sängystä ylös. -> mies vastaa kaverille, että ei nyt onnistu, kun vaimo ei päästä.

Sama tilanne, monta tapaa ilmaista se... En ota nokkiini, jos mies sanoo noin kavereilleen. Joillekin se voi olla tapa sanoa kavereitaan loukkaamatta, että ei pääse tulemaan. Joillekin ei ole tarpeeksi hyvä syy, että en nyt jaksa tulla, tai että aamulla on noustava ajoissa...

 

Haluaa olla mun ja lasten kanssa.Kotona viihtyvää tyyppiä,sitä ei kiinnosta "ukkojen reissut".

 

Joka vuosi oon päästänyt ulkomaille työporukan kans. Tänä vuonna vuorossa Etelä-Afrikka.

 

En !!!
Ja ihan siksi ku mäkään en päässyt.

 

Kyllä, jos siis rahat vain sallis ettei tarttis sen reissun vuoksi alkaa nälkää näkemään. Eli neuvoteltas varmaan, että sitten vain syödään eikä ostella tuliaisia tms.

 

Ku ajattelee sen hölmöjä ja hikisiä työkavereita ja sitäkin naispuolista joka on selvästi vähän ihastunut, niin miksi se edes haluis niiden kanssa lähteä? Kuitenkin jos muhun vertaa, mä oon mukava ja seksikäs ja kiva ja silleen.

 

Ku ajattelee sen hölmöjä ja hikisiä työkavereita ja sitäkin naispuolista joka on selvästi vähän ihastunut, niin miksi se edes haluis niiden kanssa lähteä? Kuitenkin jos muhun vertaa, mä oon mukava ja seksikäs ja kiva ja silleen.

Voi teitä ehdottomia. Taidat olla aika nuori ja jos kerran olet noin varma niin ei kai tarvi miettiä "päästäisikö"... En millään pahalla, mutta iän myötä tuo mustavalkoisuus yleensä vähenee.

Niin olen ollut vastaavilla työmatkoilla ja mieheni on nyt lähdössä. Rahapuoli on ymmärrettävä ongelma ja ymmärrän alkuperäistä. Mutta muille sanoisin, että tosi rakkaus antaa toiselle myös tilaa - sitten sitä vasta osaa arvostaa toisen kainaloa, kun on sieltä hetken pois.

 

Tottakai päästäisin ja oon päästänytkin. Sekä vapaalla että työasioissa me mennään molemmat välillä työkaveriden välillä kavereiden kanssa ja tasapainossa myös yhdessä.
Nautitaan toistemme seurasta ja perheen kanssa olosta, mutta osataan ja halutaan välillä olla myös omillamme

 

kannattaa päästää. saat olla kotona rauhassakin...

 

Nyt sais mun puolesta lähtä vaikka vuodeksi intokiinaan |O

 

Tiedän kokemuksesta että jos rahatilanne on heikko ei todellakaan ole kivaa niitäkin vähiä sijoittaa pelkästään toisen osapuolen hyvinvointiin !! Jos rahatilanne olisi hyvä ja saisin itsekin jotain kivaa vastaavasti, päästäisin. Onhan se perheenkin etu että vanhemmat ovat virkistyneitä. Totuus on kuitenkin se että ei kannata viimeisiä rahoja laittaa ryyppyreissuun... Jos muutenkin on jo velkaa ja tilit miinuksilla. MITÄ JÄRKEÄ ? Parempi olisi teidän tilanteessa yrittää pitää talous kurissa ja järjestää molemmille jotain kivaa niillä varoilla mitä on käytettävissä.

 

ystäväni päästi miehen kavereiden kanssa ulkomaille,heidän suhteensa oli oikein ihana ja riidaton..mies rakasti ystävääni ja toisinpäin,eikä siis ollut van silmänlumetta..no viikko ulkomailla riitti siihen että oli tavannut siellä suomalaisen hempukan ja kävi pari krt.suomessakin pettämässä ystäväni ennenkuin jäi kiinni..siihen sitten kariutui luotettava moni vuotinen parisuhde...suomalaisethan tunnetusti petävät matkoilla,vaikkapa naapurin kaupunkiin puolisoaan.joidenkin mielestä se ei ole pettämistä kun tapahtuu ulkomailla,laivalla jne.kun olosuhteet on sellaiset.

 

En päästäisi edes vaikka rahaa olisi. En luota mieheeni enkä siihen että osaa kunnolla olla. Enkä varsinkaan luota niihin muihin miehiin. Jos vaikka ukkokultani olisi pyhän valan vannonut olla uskollinen ja pysyä pois sopimattomista suhteista niin kyllähän ne työkaverit ryyppyreissulla baariin vievät, sieltä p.illubaariin ja baarista ulkomaanherkku mukaan.
Valitettavasti todistanut monta tällaista tapausta. Heitäkin luulin kunnon miehiksi.

Peukut teille jotka luotatte siippaanne.
Älkää silti syyllistykö sinisilmäisyyteen.

 

jos rahatilanne jo valmiiksi huono,sais jättää menemättä.enkä tiedä mahtaisko tuote edes kiinnostaa lähteä :heart: