Pää hajoo!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yh

Vieras
Lapsi 11kk on koko ajan puntissa kiinni ja haluu syliin koko hereilläoloajan. Millon tulee hampaita, millon yritetään kiivetä ja pudottaa kaikki mahdolliset tavarat. Ainut lepohetki on aamulla klo 8-9 tai 10 aikaan kun nukkuu aamu-unet. Vessassakaan ei saa rauhassa käydä, reidessä kiinni vaikka minkä tavaran antais käteen. Kuulostan ehkä kauheelle, mutta mua ahdistaa tämä. Ei viihdy yksin yhtään. Meneeko tää ikä ohi millon? Muutenki tuntuu että on kovin vaativainen lapsi ja hirveä temperamentti ja uhma. Jos saan hoitoapua, niin en pysty lepäämään. Pyörin sängyssä, ahdistaa ja itkettää. Öisin herään ja mietin jo valmiiksi että kohta se rumba alkaa. Voi kun joskus saisi olla hiljaisuudessa, juoda kahvit rauhassa ja nukkua!
 
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
On, mutta tulikin sitten viime hetkellä toisiin aatoksiin ja valkkas toisen naisen.

Mä en kysynyt, onko sulla miestä, vaan että onko sun lapsella isää. Jos on, niin sillä on velvollisuus (ja oikeuskin tietysti) olla lapsensa kanssa puolet ajasta. Saisit sinökin levätä, siis ihan oikeasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi:
Mitä sä ajattelit kun lapsen teit? Et se vaan möllöttää ja hymyilee... Voi hyvät hyssykät sentään!!!

Mä kuvittelin että sillä on isä joka auttaa edes iltaisin. Eikö äiti muka tarvii omaa aikaa koskaan? Ettekö muut väsy ikinä?

 
Sun täytyy lähteä lapsen kanssa vähän kotoa pois. Menkää vaikka viikoksi mummolaan. Sen jälkeen kotiolot voittaa taas. Kyläillessä lapsi oppii kaikkea uutta ja tuo roikkumisvaihekin voi mennä ohi. Ja sulle tekee hyvää aikuinen seura.

Puolen vuoden päästä koko homma on jo erilaista. =)
 
muistan tuon ajan kyllä menee ohi,itsellä kohta taas edessä kun tyttö kasvaa.koitapa jaksella ja jos saat hoitoapua, lähde tekemään hetkeksi jotain hauskaa mikä vie edes vähän ajatukset lapsesta.
 
Kyllä tuo menee ohi. Mutta sitten tulee taas uusi vaihe. Esim tää 3veen uhma on aika mukavaa. Ja puhumattakaan muista vaiheista. Sun pitäis saada vapaapäivä arjesta ja saada ottaa rennosti ja itsekkäästi edes hetki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
Alkuperäinen kirjoittaja voi:
Mitä sä ajattelit kun lapsen teit? Et se vaan möllöttää ja hymyilee... Voi hyvät hyssykät sentään!!!

Mä kuvittelin että sillä on isä joka auttaa edes iltaisin. Eikö äiti muka tarvii omaa aikaa koskaan? Ettekö muut väsy ikinä?

Tottakai väsytään. Mutta kyllä se rakkaus sitä pientä lasta kohtaan on vaan suurempi kuin väsymys.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
Lapsi 11kk on koko ajan puntissa kiinni ja haluu syliin koko hereilläoloajan. Millon tulee hampaita, millon yritetään kiivetä ja pudottaa kaikki mahdolliset tavarat. Ainut lepohetki on aamulla klo 8-9 tai 10 aikaan kun nukkuu aamu-unet. Vessassakaan ei saa rauhassa käydä, reidessä kiinni vaikka minkä tavaran antais käteen. Kuulostan ehkä kauheelle, mutta mua ahdistaa tämä. Ei viihdy yksin yhtään. Meneeko tää ikä ohi millon? Muutenki tuntuu että on kovin vaativainen lapsi ja hirveä temperamentti ja uhma. Jos saan hoitoapua, niin en pysty lepäämään. Pyörin sängyssä, ahdistaa ja itkettää. Öisin herään ja mietin jo valmiiksi että kohta se rumba alkaa. Voi kun joskus saisi olla hiljaisuudessa, juoda kahvit rauhassa ja nukkua!

Mull on samanoloinen lapsi ja jaksaa edelleen olla 3-vuotiaana äidin kimpussa. Isä ei kelpaa mihinkään toimitukseen. Toivotan voimia ja jaksamista!
Kyllähän se toisinaan raskasta on tällaisten "takiaisten" kanssa, vaikka sitä lastaan ihan satasella rakastaakin.
 
Onpas taas rohkaisevia ja myötätuntoisia kirjottajia tässä ketjusa!

Kaikkihan joskus väsyy lasten kanssa, onko ihme jos siihen väsyy yksin lapsen kanssa oleva. Eikä se automaattisesti taas ole ap:n vika tai välttämättä ollut ennakolta arvattavissa että ukko lähtee kävelemään. Tollaset kommentit ei kyllä auta yhtään, ehkä ne sitten helpottaa jotain teidän kirjoittajien omaa juttua...

Ap mulla oli ihan sama juttu kun lapsi oli pieni, että en enää pystyny lepäämään tai rentoutumaan kun oli aivan liian väsynyt. Kun on riittävän stressaantunut ja väsynyt käy vaan niin ylikierroksilla ettei sitä pysyt niin vaan levätä enää. Tuo tunne että herää ja tietää että kohta se taas alkaa on niin tuttu...

Pystysitkö antamaan lasta yökylään vaikka omille vanhemmillesi? Tarvit nyt vähän enemmän lepoa kuin pari tuntia. Tarvit kunnon yöunet ainakin. *halaus*
 
:hug: Tuttu juttu! Meillä oli esikoisen kanssa sama homma, onneks ei ollu kauan ja tuntu kyllä että ei ikinä mene ohi. Mulla on kyllä mies joka hoiti iltaisin lapsen että sain ees hetkeksi omaa aikaa. Nyt tuolla tytöllä on uhmaikä ja tosi mustasukkanen pienemmistä sisaruksista :/ Ei tämäkäään kyllä kivaa ole!
 
Kyllä me nykyään päästään oikeesti helpolla. Ajatelkaas tohon viel se,et nyrkkipyykkiä pesisitte jossakin ammeessa iltaisin kun muksut nukkuu?? Niin kuin meidän mutsit on tehnyt. Asuttais ahtaasti ja rahast olis viel enemmän puutetta.
 
Meillä on poika 1v7kk ja tekee sitä edelleen. Jos minä näköetäisyydellä/saman katon alla, niin ei kelpaa isä mihinkään.. Vessaankin tulee aina perässä, jos en kerkiä ovea laittaa kiinni ennen vipeltäjää. Kaippa tuo murrosikäisenä laskee jo minut kauemmaksi. :D Pelottaa jo, miten käy syyskuussa, kun syntyy vauva ja minä en pystykään hoitamaan poikaa, niin paljon kuin vaatii.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhis:
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
On, mutta tulikin sitten viime hetkellä toisiin aatoksiin ja valkkas toisen naisen.

Mä en kysynyt, onko sulla miestä, vaan että onko sun lapsella isää. Jos on, niin sillä on velvollisuus (ja oikeuskin tietysti) olla lapsensa kanssa puolet ajasta. Saisit sinökin levätä, siis ihan oikeasti.

Ja voihan olla (siis ihan oikeasti), että mies ei uuden naisensa kanssa kaipaa entisen liiton lasta jalkoihin pyörimään? Velvollisuus (tai oikeus, miten vaan) on, muttei mitään lakia tai pykälää, jonka avulla voidaan täytäntöön panna tämä velvollisuus. Jos mies päättää, ettei lasta halua tavata niin that´s it. Milläs pakotat?
Ap:lle sympatiat.

 
Alkuperäinen kirjoittaja miettikääs:
Kyllä me nykyään päästään oikeesti helpolla. Ajatelkaas tohon viel se,et nyrkkipyykkiä pesisitte jossakin ammeessa iltaisin kun muksut nukkuu?? Niin kuin meidän mutsit on tehnyt. Asuttais ahtaasti ja rahast olis viel enemmän puutetta.


PEESI ja PEESI!!!
 
ymmärrän sua täysin! itsellänikin on samanlainen 11kk ikäinen ja sit vielä uhmaikäinen esikoinen, myönnän että rankkaa on. minä en kuitenkaan ole yh, sinulla on varmasti nyt arki melko rankkaa. voisitko saada mistään apua, omilta vanhemmiltasi tai vaikka kaupungin kautta jonkun työntekijän?
 
Alkuperäinen kirjoittaja miettikääs:
Kyllä me nykyään päästään oikeesti helpolla. Ajatelkaas tohon viel se,et nyrkkipyykkiä pesisitte jossakin ammeessa iltaisin kun muksut nukkuu?? Niin kuin meidän mutsit on tehnyt. Asuttais ahtaasti ja rahast olis viel enemmän puutetta.

Toisaalta yhteiskunnan vaatimukset ja paineet naista kohtaan on kasvaneet sitten nuijasodan. Esim ulkonäkö, koulutus, ura.
 

Yhteistyössä