Yksi pahimmista pettymyksistä minulla on ollut ekan inssin jälkeen. Olin ladannut siihen todella paljon toiveita ja sitten sattui vielä olemaan äitienpäivä-viikonloppu edessä, kun selvisi, ettei se tärpännytkään. Itkeä pirautin työpaikan vessassakin pettymyksestä, kun kuulutuksessa puhuttiin äitienpäivästä. Toinen pettymys oli viime tammikuussa, koska taas olin toiveikas uuden hoidon suhteen, kun olimme sentään saaneet sen yhden alkion. Vaikka silloin pelotti se tumapoikkeama homma. Nyt syksyllä en ollut ehkä niin pettynyt, kun en tullutkaan raskaaksi kuin nyt olen ollut. Silloin ku meillä sentään oli se 7 alkiota pakkasessa. Oikeastaan olen luullut, että olisin jo tullut karaistuneemmaksi siitä etten tuu raskaaksi, mutta tämä kerta taas on näyttänyt, että pahalta se tuntuu. Luultavasti tämä joulun aika ja muu pimeys vaikuttaa todella paljon näihin tunteisiin.