Pyydän jo etukäteen anteeksi tulevaa vuodatustani, pakko vaan päästä johonkin purkamaan tätä ketutusta...
Elikkä meillä olisi ohjelmassa maaliskuussa 2.IVF, jonka oli tarkoitus olla jo viime loka-marraskuussa. Loka-marraskuulta se siirtyi hamaan tulevaisuuteen, koska Martikainen oli (onneksi!!) laittanut mulle lähetteen kohdun ultraukseen ENNEN toista ivf-kierrosta. Ultrassa sitten huomattiin, että kohtu on jälleen kasvanut lähes umpeen kiinnikkeistä, eikä toista hoitoa ollut mitään järkeä lähteä yrittämään, kun kohdussa ei ollut lääkärin sanojen mukaan pintaa, johon alkio voisi kiinnittyä. Meille sanottiin, että pääsemme heti kiinnikkeidenpoiston jälkeen uuteen hoitoon, koska olimme jo olleet jonossa puoli vuotta.
Kiinnikkeet poistettiin joulukuussa (3. kerta jo) ja kuvittelin, että pääsisimme heti tammikuussa hoitoon, mutta saimmekin ajan maaliskuulle. Ihan tyytyväinen olen, ettei sen pidemmälle tarvinnut aikaa odotella, mutta nyt sit paineita nostattaa mies...
En tiedä, alotetaanko me sittenkään nyt tätä toista hoitorumbaa. Mun mielestäni on turha pistää tonni haisemaan, mun tökkiä itteeni mitään ylimääräisiä hormooneita, kun toinen ei näytä ottavan tätä hommaa niin tosissaan... Mies haluaa kyllä toisen lapsen, on kannustanut mua hoitoihin, vaikka olen välillä ollut jo valmis luovuttamaan ja tyytymään kohtaloon, mutta ei sitten itse viitsi tehdä mun mielestäni edes pienintä juttua näiden hoitojen eteen!! Niin, minussahan se vika on, ettei voida luomusti lasta saada, mutta kyllä hän voisi vaikka edes minua tukeakseen tehdä kaiken mahdollisen näiden hoitojen onnistumiseksi... Eikä mun mielestäni ole edes iso uhraus, jos hän jättäisi ryyppyillan/illat kavereiden kanssa väliin, ainakin siihen asti, kun/jos munasolut on hedelmöitetty ja mahdollinen siirto tehty!
Mies ei kylläkään ota kovin usein, yleensä kerran kuukaudessa, mutta en vaan voi käsittää, miksi hän ei tällä kertaa voi siirtää menoaan siihen saakka, että on hoitanut oman osuutensa näissä hoidoissa!
Että mua taas niin ottaa päähän tuo miesten yksinkertaisuus!!!
Pakko myöntää, että mulla ei ole mitään hajua, minkä verran alkoholi (humalaan juominen) vaikuttaa siittiöihin tai niiden kehitykseen, mutta oon vaan sitä mieltä, että hänkin voisi tehdä "uhrauksia" näiden hoitojen takia, koska minä sen "suurimman työn" teen. Tarkoitan tolla suurimmalla työllä sitä, että uskon hoidossa käytettävien lääkkeitten kuitenkin jossain määrin rasittavan kroppaa, eikä mun punktio ja siirrotkaan ole aiemmassa hoidossa ihan putkeen menneet eli kipua ja henkistä kärsimystä kyllä riittää...
Voi siis olla, että joku kaunis (tai vähemmän kaunis) päivä tuun palstalle ilmottaan, et meidät voi sittenkin poistaa listalta...