Ovatko mielestäsi alle 18-vuotiaat teinit liian nuoria hankkimaan tarkoituksella lapsia?

[mehmä]

No kertokaas mulle, että mikä ihmeen rajapyykki tuo 18 on Kun on päivän yli 18 niin onko sitä sitten jotenkin erityisesti kypsempi

no ei varmaan muuten kuin suomen lain edessä
Mutta kyllä sitä on kummasti ihminen yleensä aikuistunut (toivottavsti ainakin ) on jonkun koulun loppuun käytyt, jos vertaa sellaiseen joka peruskoulun jälkeen päättää suoraan jäädä kotiäidiksi... vai?

 

[lehmu]

No ainakin mun oma "neiti nyt 16 v" on puolentoistavuoden päästäkin aivan liian lapsi itsekin lisääntymään. Muista en tiedä.

Mutta jos ei osaa pitää huolta omista tavaroistaan ja asioistaan ajallaan, niin on aika mahdotonta kuvitella että voisi hoitaa vauvankaan asioita - saati että saisi kasvatettua kelpokansalaiseksi. Jos mun oma lapsi alkaa vanhemmaksi 18 - vuotiaana, niin onpa mummolle työtä

 

[24v]

myymä: Tällä tulevalla lapsosella on myös vielä 2 isomummoa ja isopappakin, mummojen ja pappojen lisäksi.

 

[---]

Olin 17 raskaaksi tullessa ja kyllä mielestäni liian nuori. Nyt 21 vuotias. En kadu mutta nyt jälkeenpäin ajattelen, että olisinpa malttanut muutaman vuoden elää ihan vapaata nuoruutta. Ja turha mulle väittää, että sitä nuoruutta voi viettää samallalailla lastenkin kanssa, ei voi. Vastuu lapsesta on niin iso ja sen jälkeen ei ole vapaa menemään ja tekemään asioita silloin kun siltä tuntuu toisin kuin muut nuoret. Välillä käy kateeksi niitä jotka pääsee rannalle ja kaupungille, terassille tai shoppailemaan huolettomasti, minä en pääse koskaan paitsi jos sovin viikkoa ennen lapsenvahdin Joskus toivoisin että olisin ollut vaikka 25 vuotias tytön synnyttyä, mutta tyttöä en vaihtaisi enää pois siitä ei ole kysymys. Olin vaan mielestäni liian nuori..... Kuitenkin.

 

[vieras]

Olin 17 raskaaksi tullessa ja kyllä mielestäni liian nuori. Nyt 21 vuotias. En kadu mutta nyt jälkeenpäin ajattelen, että olisinpa malttanut muutaman vuoden elää ihan vapaata nuoruutta. Ja turha mulle väittää, että sitä nuoruutta voi viettää samallalailla lastenkin kanssa, ei voi. Vastuu lapsesta on niin iso ja sen jälkeen ei ole vapaa menemään ja tekemään asioita silloin kun siltä tuntuu toisin kuin muut nuoret. Välillä käy kateeksi niitä jotka pääsee rannalle ja kaupungille, terassille tai shoppailemaan huolettomasti, minä en pääse koskaan paitsi jos sovin viikkoa ennen lapsenvahdin Joskus toivoisin että olisin ollut vaikka 25 vuotias tytön synnyttyä, mutta tyttöä en vaihtaisi enää pois siitä ei ole kysymys. Olin vaan mielestäni liian nuori..... Kuitenkin.

Ehkä..Ehkä riippuu myös tukiverkostosta. Itse siis sain lapseni samanikäisenä kuin sinä ja kyllä minä pystyin tapaamaan ystäviäni, ilman että viikkoa aikaisemmin olisi pitänyt lapsenvahtia hoitamaan, sulla ei vissiin ollut miestä elämässäsi, jos ystävien tapaaminen vaikeutu noin ja muutkin normaalin ihmisen jutut. En väitä että olisin itse tuolloin vanha ollut, kiinnitin vain huomioni tekstissäsi tähän.

 

[ap]

Olin 17 raskaaksi tullessa ja kyllä mielestäni liian nuori. Nyt 21 vuotias. En kadu mutta nyt jälkeenpäin ajattelen, että olisinpa malttanut muutaman vuoden elää ihan vapaata nuoruutta. Ja turha mulle väittää, että sitä nuoruutta voi viettää samallalailla lastenkin kanssa, ei voi. Vastuu lapsesta on niin iso ja sen jälkeen ei ole vapaa menemään ja tekemään asioita silloin kun siltä tuntuu toisin kuin muut nuoret. Välillä käy kateeksi niitä jotka pääsee rannalle ja kaupungille, terassille tai shoppailemaan huolettomasti, minä en pääse koskaan paitsi jos sovin viikkoa ennen lapsenvahdin Joskus toivoisin että olisin ollut vaikka 25 vuotias tytön synnyttyä, mutta tyttöä en vaihtaisi enää pois siitä ei ole kysymys. Olin vaan mielestäni liian nuori..... Kuitenkin.

Tässä on hyvää tekstiä!

 

[vieras]

Olin 17 raskaaksi tullessa ja kyllä mielestäni liian nuori. Nyt 21 vuotias. En kadu mutta nyt jälkeenpäin ajattelen, että olisinpa malttanut muutaman vuoden elää ihan vapaata nuoruutta. Ja turha mulle väittää, että sitä nuoruutta voi viettää samallalailla lastenkin kanssa, ei voi. Vastuu lapsesta on niin iso ja sen jälkeen ei ole vapaa menemään ja tekemään asioita silloin kun siltä tuntuu toisin kuin muut nuoret. Välillä käy kateeksi niitä jotka pääsee rannalle ja kaupungille, terassille tai shoppailemaan huolettomasti, minä en pääse koskaan paitsi jos sovin viikkoa ennen lapsenvahdin Joskus toivoisin että olisin ollut vaikka 25 vuotias tytön synnyttyä, mutta tyttöä en vaihtaisi enää pois siitä ei ole kysymys. Olin vaan mielestäni liian nuori..... Kuitenkin.

Tässä on hyvää tekstiä!

Kutn jo itse tuohon ylemmäksi kirjoitin, oli ikä mikä tahansa, ei se lapsen saanti missään nimessä tarkoita (ei ainakaan pitäisi) että ei omaa elämää enään ole, eikä ystäviä voi tavata. Tottakait olet nyt vastuussa uudesta pienestä elämästä, mutta ei se "omaa elämää" lopeta.

 

[LisaMarie]

Mun mielestä ihisellä, joka haluaa kovasti lasta niin nuorena on siihen joku "väärä" syy. Halutaan joku, joka varmasti rakastaa ja koitetaan vakautta elämää keinotekoisesti. Mutta siis alle 18 on turhan nuori, vaikka itse olin kyllä kovin eri mieltä sen ikäisenä :saint:

 

[vieras]

Olin 17 raskaaksi tullessa ja kyllä mielestäni liian nuori. Nyt 21 vuotias. En kadu mutta nyt jälkeenpäin ajattelen, että olisinpa malttanut muutaman vuoden elää ihan vapaata nuoruutta. Ja turha mulle väittää, että sitä nuoruutta voi viettää samallalailla lastenkin kanssa, ei voi. Vastuu lapsesta on niin iso ja sen jälkeen ei ole vapaa menemään ja tekemään asioita silloin kun siltä tuntuu toisin kuin muut nuoret. Välillä käy kateeksi niitä jotka pääsee rannalle ja kaupungille, terassille tai shoppailemaan huolettomasti, minä en pääse koskaan paitsi jos sovin viikkoa ennen lapsenvahdin Joskus toivoisin että olisin ollut vaikka 25 vuotias tytön synnyttyä, mutta tyttöä en vaihtaisi enää pois siitä ei ole kysymys. Olin vaan mielestäni liian nuori..... Kuitenkin.

Tässä on hyvää tekstiä!

Kutn jo itse tuohon ylemmäksi kirjoitin, oli ikä mikä tahansa, ei se lapsen saanti missään nimessä tarkoita (ei ainakaan pitäisi) että ei omaa elämää enään ole, eikä ystäviä voi tavata. Tottakait olet nyt vastuussa uudesta pienestä elämästä, mutta ei se "omaa elämää" lopeta.

Onhan se silti ihan erilaista. Kun lapsi syntyy, ei ole enää koskaan niin vapaa ja se oma elämä on väkisinkin erilaista kuin ennen. Etkä sitten ole itse enää tärkein henkilö itsellesi vaan lapsesi..eikös kaikki äidit rakasta enemmän lasta kuin omaa elämäänsä?

 

[vieras]

Onhan se silti ihan erilaista. Kun lapsi syntyy, ei ole enää koskaan niin vapaa ja se oma elämä on väkisinkin erilaista kuin ennen. Etkä sitten ole itse enää tärkein henkilö itsellesi vaan lapsesi..eikös kaikki äidit rakasta enemmän lasta kuin omaa elämäänsä?

Tietysti, mutta miten tämä liittyy siihen ettei voi enään elää normaalia elämää? Ei lapsi itseään kotiin sido, jos ei aikuinen itse itseään sido.

 

[LisaMarie]

Olin 17 raskaaksi tullessa ja kyllä mielestäni liian nuori. Nyt 21 vuotias. En kadu mutta nyt jälkeenpäin ajattelen, että olisinpa malttanut muutaman vuoden elää ihan vapaata nuoruutta. Ja turha mulle väittää, että sitä nuoruutta voi viettää samallalailla lastenkin kanssa, ei voi. Vastuu lapsesta on niin iso ja sen jälkeen ei ole vapaa menemään ja tekemään asioita silloin kun siltä tuntuu toisin kuin muut nuoret. Välillä käy kateeksi niitä jotka pääsee rannalle ja kaupungille, terassille tai shoppailemaan huolettomasti, minä en pääse koskaan paitsi jos sovin viikkoa ennen lapsenvahdin Joskus toivoisin että olisin ollut vaikka 25 vuotias tytön synnyttyä, mutta tyttöä en vaihtaisi enää pois siitä ei ole kysymys. Olin vaan mielestäni liian nuori..... Kuitenkin.

Tässä on hyvää tekstiä!

Kutn jo itse tuohon ylemmäksi kirjoitin, oli ikä mikä tahansa, ei se lapsen saanti missään nimessä tarkoita (ei ainakaan pitäisi) että ei omaa elämää enään ole, eikä ystäviä voi tavata. Tottakait olet nyt vastuussa uudesta pienestä elämästä, mutta ei se "omaa elämää" lopeta.

Mun mielestä elämä vasta alkoi lapsista. Vaikka alle 18 on nuori, niin 20 on jo ihan sopiva ikä. Lapset antaa niin paljon sisältöä elämään ja kaikki kaupungilla liikkuminenkin on paljon antoisampaa, oppii näkemään uusia mielenkiintoisia asioita, kun ennen vaan paahtoi vauhdilla paikasta toiseen. lapsi avaa silmät mpäristölle ja pysäyttää näkemään ne muurahaiset ja pienet elämän isot asiat.

 

[helmiäinen]

ovat liian nuoria.

 

[vieras]

se on niin yksillölistä, joku on vielä 25 ihan kakaramainen, tiedän 17 vuotiaana äidiksi tulleita ja tosi hyvin pitänyt lapsensa,

 

[vieras]

Mun mielestä elämä vasta alkoi lapsista. Vaikka alle 18 on nuori, niin 20 on jo ihan sopiva ikä. Lapset antaa niin paljon sisältöä elämään ja kaikki kaupungilla liikkuminenkin on paljon antoisampaa, oppii näkemään uusia mielenkiintoisia asioita, kun ennen vaan paahtoi vauhdilla paikasta toiseen. lapsi avaa silmät mpäristölle ja pysäyttää näkemään ne muurahaiset ja pienet elämän isot asiat.

Itse olen aika paljon samaa mieltä kuin sinä, 3 lapsen äitinä nyt
En minä jäänyt esikoisen aikaan vain kotiin, siksi koska olin niin nuori (17v).
Yhtälailla sitä pystyi käymään rannalla, kaupoissa, ystävien kanssa kahvilla ihan missä vaan haluaa (Enkä tietenkään tarkoita että lapsi baariin mukaan ym). En ajattele että lapsi vaikeutti elämääni silloin, teki siittä erillaisen. Ajan ajatella asioita muiden näkökulmasta. Eikä minulla harmita yhtään, rehellisesti voisin sanoa jos harmittaisi. Lapsen myötä löysin työn jonka tahdoin, oman alan, 17vuotiaana aloittamani opiskelu oli aivan väärä minulle, lapsi ohjasi minusta oman itseni, samalla kun minä ohjasin pientä elämää eteenpäin. Ottaa ja antaa, mutta ei todellakaan huonompaan suuntaan. Tämä on minun mielipiteeni.

 

[ap]

Mun mielestä elämä vasta alkoi lapsista. Vaikka alle 18 on nuori, niin 20 on jo ihan sopiva ikä. Lapset antaa niin paljon sisältöä elämään ja kaikki kaupungilla liikkuminenkin on paljon antoisampaa, oppii näkemään uusia mielenkiintoisia asioita, kun ennen vaan paahtoi vauhdilla paikasta toiseen. lapsi avaa silmät mpäristölle ja pysäyttää näkemään ne muurahaiset ja pienet elämän isot asiat.

Itse olen aika paljon samaa mieltä kuin sinä, 3 lapsen äitinä nyt
En minä jäänyt esikoisen aikaan vain kotiin, siksi koska olin niin nuori (17v).
Yhtälailla sitä pystyi käymään rannalla, kaupoissa, ystävien kanssa kahvilla ihan missä vaan haluaa (Enkä tietenkään tarkoita että lapsi baariin mukaan ym). En ajattele että lapsi vaikeutti elämääni silloin, teki siittä erillaisen. Ajan ajatella asioita muiden näkökulmasta. Eikä minulla harmita yhtään, rehellisesti voisin sanoa jos harmittaisi. Lapsen myötä löysin työn jonka tahdoin, oman alan, 17vuotiaana aloittamani opiskelu oli aivan väärä minulle, lapsi ohjasi minusta oman itseni, samalla kun minä ohjasin pientä elämää eteenpäin. Ottaa ja antaa, mutta ei todellakaan huonompaan suuntaan. Tämä on minun mielipiteeni.

Niin, mutta kuuluuko noin nuorena jo ajatella enemmän jotain toista kuin itseään?

 

[liirah]

En tiedä liian nuoria, mutta usein 18 v on vielä itsekin niin lapsi ettei oel valmis jättämään omia menojaan. Enkä nyt sano että kun tulee äidiksi, niin iltamenot pitää lopettaa, muttei kyllä joka viikonloppu saisi olla menossakaan. Ja liian usein 18 v ajattelee vielä aika mustavalkoisesti eikä tiedä oikeasta arjesta mitään. Mutta tottahan se on että jokainen meistä kypsyy eri iässä.

 

[LisaMarie]

Mun mielestä elämä vasta alkoi lapsista. Vaikka alle 18 on nuori, niin 20 on jo ihan sopiva ikä. Lapset antaa niin paljon sisältöä elämään ja kaikki kaupungilla liikkuminenkin on paljon antoisampaa, oppii näkemään uusia mielenkiintoisia asioita, kun ennen vaan paahtoi vauhdilla paikasta toiseen. lapsi avaa silmät mpäristölle ja pysäyttää näkemään ne muurahaiset ja pienet elämän isot asiat.

Itse olen aika paljon samaa mieltä kuin sinä, 3 lapsen äitinä nyt
En minä jäänyt esikoisen aikaan vain kotiin, siksi koska olin niin nuori (17v).
Yhtälailla sitä pystyi käymään rannalla, kaupoissa, ystävien kanssa kahvilla ihan missä vaan haluaa (Enkä tietenkään tarkoita että lapsi baariin mukaan ym). En ajattele että lapsi vaikeutti elämääni silloin, teki siittä erillaisen. Ajan ajatella asioita muiden näkökulmasta. Eikä minulla harmita yhtään, rehellisesti voisin sanoa jos harmittaisi. Lapsen myötä löysin työn jonka tahdoin, oman alan, 17vuotiaana aloittamani opiskelu oli aivan väärä minulle, lapsi ohjasi minusta oman itseni, samalla kun minä ohjasin pientä elämää eteenpäin. Ottaa ja antaa, mutta ei todellakaan huonompaan suuntaan. Tämä on minun mielipiteeni.

Niin, mutta kuuluuko noin nuorena jo ajatella enemmän jotain toista kuin itseään?

Koko ikänsä on ensin huolehdittava itsestään, jotta on jotain mistä antaa muille. Ja jo pienen lapsen pitää joskus pystyä kestämään kompromissien aiheuttama pettymys, ettei joku muu joutuisi kärsimään.

 

[fanta]

Yleisesti ottaen ovat. Mutta aina on poikkeuksiakin. Soisin, että lapsia saisivat tarkoituksella ihmiset, jotka ovat täysi-ikäisiä.

 

[vieras]

Niin, mutta kuuluuko noin nuorena jo ajatella enemmän jotain toista kuin itseään?

Ei tähän ole oikeaa vastausta. Tämä tapa sopi minulle, jollekkin joku toinen, ihmiset on erillaisia. Minulla on alusta asti ollut kumppani (mieheni oli tuolloin 20v) joka jakaa arjen kanssani ja otti vastuunsa lapsestaan tuolloin. Ei minun yksin tarvinnut tarpoa eteenpäin. En voi sanoa jokaisen ihmisen puolesta mikä on milloinkin oikea tapa elää.

 

[Heila]

Riippuu täysin henkisestä kehityksestä. Toiset on valmiita vanhemmiksi jo vaikka 16 vuotiaina,toiset ei taas vielä 36 vuotiainakaan =)

 

[vieras]

Mutta herää myös kysymys, jos minä en tuolloin ollut "oikeutettu" saamaan omaa lastani 17vuoden iän vuoksi, olisiko miehelläni kuitenkin ollut oikeus lapseen, 20vuotiaana?

 

[juuei]

Ovat

 

[Täydellinen Nainen]

Eipä taas kannata yleistää. Ja taustaja tietämättä ja tuntematta turha tuomita ketään 17+ äitiä! Tiedän moniakin 16-18 vuotiaita jotka ovat rutkasta kypsempiä ja fiksumpia kuin monet 30-kymppiset...

 

[ehdottomasti]

Mun mielestä on. Jos ei minkään muun takia niin sen että eivät ole edes lain silmissä lapsensa huoltajia. Eli alle 18v kun saa lapsen sille pitää merkata yli 18v huoltaja, yleensä isovanhemmat.

 

[ap]

Eipä taas kannata yleistää. Ja taustaja tietämättä ja tuntematta turha tuomita ketään 17+ äitiä! Tiedän moniakin 16-18 vuotiaita jotka ovat rutkasta kypsempiä ja fiksumpia kuin monet 30-kymppiset...

Kypsiä tai ei niin he ovat saaneet elää itseään varten yli 10v vähemmän kuin kolmikymppiset . Heti kun oma lapsuus on ohi, joutuu ottamaan vastuuta lapsesta, missä vaiheessa on tarpeeksi aikaa elää itsekkäästi ihan vain itselleen? Jokaisella on oikeus olla oman elämänsä päähenkilö/tärkein henkilö muutenkin kuin lapsuuden ja varhaisnuoruuden ajan.