V
vieras
Vieras
koko tän päivän ollut ihan kummalinen olo,västtää ihan sikana vaikka omasta mielestä saan nukuttua suht hyvin,nuorimmainen vielä tissillä kerran öisin mutta muuten ihan hyvät yöunet.
tuntuu että käy "ylikierroksilla"sisältä päin?ymmärtääköhän kukaan?
tämäkin päivä normaalisti noustu lasten kanssa,ei meinaa vaan silmiä auki saada aamuisin,kaksi isoa mottia kahvia mutta tuntuu että sekään ei käynnistä...sitä jotenkin toimii kuin robotti,aamusta nuorimmalle aamupuurot,syötöt,päikkäreille menot,isommille aamupala siin välissä,sit aamupesut heille,kohta jo lounasta vääntään,kaikkien syötöt,pienepi taas unille ja isommille antaa myös huomiota(pelaillaan,luetaan kirjoja yms.)
kohta onkin jo iltapv ja eikun välipalaa ja päivällisen tekoon ja sitä rataa.....iltasin kun mukulat viim ysiltä kaikki nukkuvat,olo on kun jyrän alle jääny,muistaa sillon et hei,ne pyykitkin on vielä koneessa,tiskiallas täynnä tavaraa,siivota hieman asuntoa että hieman olis edes siistimmän olosta seuraava päivänä,mukavampi aamulla alottaa "puhtaalta"pöydältä
..
mut siis päällisin puolin näyttää ihan nukkuneen rukoukselta,sisältä vaan tuntuu että pakko tehdä tuo ja tuo ja vielä tuo ja sitä rataa....yritän pysähtyä välillä ja hengähtää,takoa itselle päähän et hei,haloo,kyllä nuo siivoamiset ja tiskit voi myöhemminki laittaa mutta kun ei vaan voi lopettaa,tulee huono omatunto....onkohan mulla kohtalotovereita?
jotenkin on sellainen fiilis et jos kohta en hiljennä tahtia,loppuu totaalisesti voimat
...mitä hyötyä musta sit kellekkään on jos väsyn kokonaan...
en tiedä,voiko masennukselle olla tällaisia tuntomerkkejä?esim.synnytyksen jälkeinen masennus tai jotain?
mussa on aina ollut ylisuorittajan vikaa,töissäkin haalin mahdollisimman paljon hommia ja vähän taukoja,"kun töitä tehdään,tehdään ne kans kunnolla ja ripeästi",olen aina pitänyt "kiireestä".
hieman helpotti kun sai tänne olotilaa purkaa,saapi kommentoida jos haluaa...
tuntuu että käy "ylikierroksilla"sisältä päin?ymmärtääköhän kukaan?
tämäkin päivä normaalisti noustu lasten kanssa,ei meinaa vaan silmiä auki saada aamuisin,kaksi isoa mottia kahvia mutta tuntuu että sekään ei käynnistä...sitä jotenkin toimii kuin robotti,aamusta nuorimmalle aamupuurot,syötöt,päikkäreille menot,isommille aamupala siin välissä,sit aamupesut heille,kohta jo lounasta vääntään,kaikkien syötöt,pienepi taas unille ja isommille antaa myös huomiota(pelaillaan,luetaan kirjoja yms.)
kohta onkin jo iltapv ja eikun välipalaa ja päivällisen tekoon ja sitä rataa.....iltasin kun mukulat viim ysiltä kaikki nukkuvat,olo on kun jyrän alle jääny,muistaa sillon et hei,ne pyykitkin on vielä koneessa,tiskiallas täynnä tavaraa,siivota hieman asuntoa että hieman olis edes siistimmän olosta seuraava päivänä,mukavampi aamulla alottaa "puhtaalta"pöydältä
mut siis päällisin puolin näyttää ihan nukkuneen rukoukselta,sisältä vaan tuntuu että pakko tehdä tuo ja tuo ja vielä tuo ja sitä rataa....yritän pysähtyä välillä ja hengähtää,takoa itselle päähän et hei,haloo,kyllä nuo siivoamiset ja tiskit voi myöhemminki laittaa mutta kun ei vaan voi lopettaa,tulee huono omatunto....onkohan mulla kohtalotovereita?
jotenkin on sellainen fiilis et jos kohta en hiljennä tahtia,loppuu totaalisesti voimat
en tiedä,voiko masennukselle olla tällaisia tuntomerkkejä?esim.synnytyksen jälkeinen masennus tai jotain?
mussa on aina ollut ylisuorittajan vikaa,töissäkin haalin mahdollisimman paljon hommia ja vähän taukoja,"kun töitä tehdään,tehdään ne kans kunnolla ja ripeästi",olen aina pitänyt "kiireestä".
hieman helpotti kun sai tänne olotilaa purkaa,saapi kommentoida jos haluaa...