salailija: laitoin viestillä nimeni, jos viitsit lisätä minutkin lärvikirjan ryhmään?
Mummomaista liikkumista täälläkin. Välistä on vaikea päästä ylös sängystä. Kävelylenkit sujuvat taapertaen, ja pitää mennä hyvin hitaasti tai kroppa tekee stopin. Ush, keveät askeleet hypähdellen tai juokseminen tuntuu olevan toisessa maailmassa oleva haavekuva.
Itellä suurempia ulkonäköpaineita tällä hetkellä ole, kerrankin on syy, minkä takia näytän plösöltä, ja se on kaikkien mielestä vaan söpöä. Toki välillä hirvittää, kun vatsa tuntuu olevan metrin edellä mua joka paikassa. Suurin huoli on, miten sitä synnytyksen jälkeen palautuu, saako kehoaan koskaan takas, vaikkei se nyt aiemminkaan ollut missään loistokunnossa.
Kai se, millasena on kokenu synnytyksen ja sairaalaan, riippuu oman synnytyksen sujumisesta. Ja henkilökemioista. Jotku tykkää tylyistä hoitajista, toiset paapovista. Eiköhän ne sairaalat pitkälle muistuta toisiaan. Kun vaan kaikki menis hyvin, eikä mitään painajaisia sais...
felina 28+