Lilylle pahoittelut menkoista, mutta samalla tsempit uuteen kiertoon
Toivottavasti se plussa-aalto nyt vihdoin alkais
Mesikämmenestä!
Tuo on kyllä totta ja tuttua, että aika helposti touhuun saa sen yrittämisen maun. Samalla kun on mukavaa ja "tervettäkin" opetella tuntemaan omaa kehoa, se saa aikaan sen, että laskeskelee päiviä, tekee tulkintoja ja sitten tietty stressaa jos kaikki ei mene niinku netin keskustelupalstoilla sanotaan
näin kärjistetysti. Sitä haluaa tietää enemmän, ku ois tarpeenkaan. Ja välillä tieto lisää tuskaa.
Minä ainakin kaipaan koko ajan sitä tunnetta, että sais vaan huolettomasti huomata, että hups vaan, menkat taitaakin olla myöhässä, mutta se juna on tainnut mennä jo, sen verran kovaksi on kuume kasvanut..
Yritän kuitenkin päästä siihen huolettomuuteen ja nauttia elämästä. Nyt on onneksi sellainen vaihe töissä, että oikeastaan ekaa kertaa pariin vuoteen olen ihan innoissani tosi monesta jutusta. Tuntuu, että nautin töistä joka päivä ja ensi vuodelle on monia suunnitelmia, joissa saan olla innolla mukana
Olen päättänyt tarttua jokaiseen juttuun, enkä mieti, että mitä jos jäänkin äippälomalle. Jään jos olen onnekas, jos en niin ainakin on mukavia hommia.
Huolettomuutta kaivatessani olen myös kyseenalaistanut vakaan päätökseni tikuttaa ovista. Mutta pitää nyt kattoa. Varmaan tossa sunnuntaina tai maanantaina kannattas tikut kaivaa kaapista, jos oviksen niihin meinaa bongata.. On vähän kahtalainen tunne, että tuleeko niistä enemmän vai vähemmän stressiä..