Ottaisitteko työn vastaan vai luopuisitteko unelmastann

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija----
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija----

Vieras
Eli siis valmistuin nyt toukokuussa ja olen tehnyt siitä saakka 60%:sta työaikaa (ma,ti, to töitä) ja työmatka noin 45min yhteen suuntaan. Lapsi nyt 1v 8kk on mummolla hoidossa niin, että mummo tulee aamuisin meille ja lapsi saa nukkua niin kauan kun nukkuu, sitten menevät mummon luo.

Nyt minulle tarjottiin aivan unelmieni työpaikkaa!! Työmatkaan menisi 1h15 min per suunta ja olisin joka ilta kotona vasta noin klo 17. Hoitopaikka pysyisin edelleen mummolla samoin kun tähän asti. Lapsen isä halisi lapsen noin klo 15.

Tuntuu vaan niiiiiin väärältä lasta kohtaan. Suurin kasvatusvastuu on melkein mummolla, joka saa viettää niin paljon aikaa lapseni kanssa. Mutta tämä työtarjous on minun unelmani ja kerran elämässä -tilaisuus, sen verran harvinaista. En tiedä mitä tekisin. Lapseni on minulle tärkein ja tulee ykkösenä, mutta en haluaisi luopua loppuelämäkseni unelmastani. Muutto ei ole mahdollinen saati järkevä, sitten lapsu joutuis päiväkotiin ja päivä olisi melkein yhtä pitkä kun aamuisin olisi aikainen herätys. Olenko paska äiti kun edes mietin tällaista vaihtoehtoa...
 
Nykyään työpaikan saanti on kuin lottovoitto. Ilman muuta ottaisin työn vastaan, varsinkin kun homma on vielä mielekästä, joka sekin on vielä harvinaista tänäpäivänä.
 
Klo 17 kotona ei ole mitenkään paha. Itsellä työmatka on 15 min yhteen suuntaan ja lapset olen ehtinyt hakea hoidosta vasta vähän ennen klo 17. Aamuisin olen mennyt töihin klo 8 paikkeilla.
 
Eikös ole aika perus palata kotiin klo 17?

Mutta kysymys ehkä kuuluu että jaksaisitko itse sitä että työmatkaan tulisi puoli tuntia lisää suuntaansa? Jos oikeasti kyseessä joku unelmaduuni jota ei toista kertaa välttämättä tule mahdollisuutta saada ja jos vaan itse tuon työmatkan kestäisit, niin kyllä minä sinuna työn vastaan ottaisin.
 
Ilman muuta ottaisin unelmaduunin vastaan!! Klo 17 on ihan normi aika palata työstä kotiin ja kun on vielä noin hieno tilanne, että lasta ei tarvitse aamuhämärässä vielä raijata päiväkotiin tms.

Työmatka on pitkä, mutta ei pk-seudulla mitenkään erityisen outo. Itselläni menee 1h/suunta enkä ole omassa naapurustossani mitenkään kummajainen.
 
Jaa, no mä ravasin just ton pituista työmatkaa kun kuopus oli 1v 9kk ja isompi 3v. Ja lapset siellä kauheassa NATSI-laitoksessa jota päiväkodiksikin kutsutaan.

Mulla oli vähän pakon sanelema tuo työpaikan sijainti, joskin tein myös tuollin 60% työaikaa... Mies pääsäntöisesti vei ja haki lapset, koska näin minun päivään ei tullut enää enempää aikaa.

Lapse tmuuten sopeutuu aamuheräämiseen, herää itsenäisesti vaikka klo 6. Kaikkihan on kiinni siitä milloin menee nukkumaan. Toki hienoa että mummu jaksaa hoitaa, mutta hekten päästä alkaa lapselle kaveridenkin tarve tulla, eli ei kannata demonisoida päikkyjä mielessä....

Vapaa-ajat olin tai oltiin perheen kanssa yhdessä niin pitkälti kuin mahdollista. Kun lapset kävi viikolla ajoissa nukkumaan, niin vasta sen jölkeen tehtiin pakolliset kotijutut miehen kanssa.

Itse siis sanoisin että ota työ, jos se miehellesikin sopii =). Meillä nyt laoset jo koulussa ja vallan reippaita ja tasapainoisia ihmisalkuja ovat. Mä kun liputan kaikessa kokonaisuuden perään, ei elämää voi laskea vaan siten ladukkaaksi kuinka monta minuuttia äiti lapsen kanssa viettää. Toki tässä pitää kultainen keskitie muistaa, eli ei toki niin että vanhemmat näkee lastaan tyyliin tunnin päivässä. Mutta jos ja kun teette siitä yhdessäoloajasta tasapainoista ja läsnäolevaan, niin et taatusti tee hallaa lapselle =) Päinvastoin voit vaikka ajatella niin päin että lapsella on elämässä useampi luotettva aikuinen, mikä on rikkaus siihen nähden että jotkut tuon ikäiset omaa vain luotettavan äidin (mikä tietysti usein valitettava olosuhteiden pakko)
 
Työmatkan pituus on ihan normaali, tuon verran menee pääkaupunkiseudulla 20km matkaan helposti. Ja aika moni toimistotyöläinen on kotona 17.00-19.00 aikoihin.
 
en todellakaan kävelisi onneni ohi ja jättäis ottamatta työpaikkaa. nykyisin niitä ei ole niin helppo saada. ja hoito lapsellasi on mitä ihanteellisin mummo hoitaa ja kuitenkin pääsee kotiin jo aika aikaisin, kun isä hänet hakee
 
Itse vien pienimmän hoitoon 07:00 -07:30 ja haen 17:00 mennessä niin eipä työajassa mitään ihmeellistä. Mummorievun jaksamista lähinnä miettisin.
 
Ihmettelin tuota että isä käy halimas lapsen kolmelta, miksi ihmeessä mies ei ota lasta hoitoonsa kun pääsee työstä? Mummo siis hoitaa vaikka isä vapaalla, miksi?
Työn ottaisin vastaan. Tottakai.
 
Töihin vaan!

Vai mikäs sen "kivempaa" muksulle kun sit vuosien varrella muistat aina äreänä huomautella siitä mistä kaikesta, mukaanlukien hyvä työpaikka, olet tämän vuoksi luopunut o_O
 
Ota työ vastaan. Lapsi joka tapauksessa päiväkotiin ja mummo vapautetaan viettämään eläkepäiviä.
 
  • Tykkää
Reactions: epek
Lapsi on jo niin iso, ettei sen takia kannata unelmiensa työpaikkaa ja tulevaisuuttaan uhrata. Kohta alkaa kaipaamaan jo ikäistänsä seuraa, joten suosittelen päivähoitoon viemistä. Saisi mummokin jo alkaa nauttimaan ansaitusta vapaa-ajastaan.
 
Ota työ vastaan. Lapsi joka tapauksessa päiväkotiin ja mummo vapautetaan viettämään eläkepäiviä.

Entäpä jos se mummo HALUAA hoitaa lasta? Sehän ei tästä nyt tullut mitenkään ilmi kenen käsialaa nykyinen hoitojärjestely on, ties vaikka ois mummon alotteesta lähteny? Eikä kaikki mummot oo suinkaan mitään "riepuja", osa on hyvinkin virkeitä ja hyväkuntoisia.
 
Entäpä jos se mummo HALUAA hoitaa lasta? Sehän ei tästä nyt tullut mitenkään ilmi kenen käsialaa nykyinen hoitojärjestely on, ties vaikka ois mummon alotteesta lähteny? Eikä kaikki mummot oo suinkaan mitään "riepuja", osa on hyvinkin virkeitä ja hyväkuntoisia.
Mummojen syvimpiä aatoksia on tosi vaikea saada selville, urhautuvainen mummo pistää teatterikorkeakoulutasoisen "kyllä mä mielelläni hoidan lasta ma-pe, tuo tänne vaan", ja mielessään huokailee kun kuulee muiden ikäistensä reissaavan sydämensä kyllyydessä eläkeläisten riennoissa ym.

Siis varmasti on mummoja jotka mielelläänkin hoitavat lapsia 5 päivää viikossa. Mutta harvemmassa ovat.

Päivähoidon myötä lapsi saa kavereitakin.
 
  • Tykkää
Reactions: epek
Jos lapsi menee nukkumaan vasta myöhemmin, niin hän nukkuisi aamulla pitempään. Silloin hoitopäivät mummon kanssa voisivat jäädä hyvinkin vain kuuteen tuntiin. Toki mummon halukkuutta jokapäiväiseen hoitoon ja jaksamista kannattaa kysellä ja harkita päivähoitoa, jos se tuntuu paremmalta. Mummon jaksamisesta ei voi tietää. Voi olla niinkin päin, että mummo saa lapsenlapsensa hoidosta energiaa ja jaksaa paremmin, kun on ohjelmaa viitenä päivänä viikossa.
 
Enpä rasittaisi mummoa tuolla tavalla. Kyllä mummo on jo lapsia muutenkin tarpeeksi hoitanut elämässään. Tietty eri asia, jos hänellä on joku kutsumus hoitaa lastanne.
 
Mummojen syvimpiä aatoksia on tosi vaikea saada selville, urhautuvainen mummo pistää teatterikorkeakoulutasoisen "kyllä mä mielelläni hoidan lasta ma-pe, tuo tänne vaan", ja mielessään huokailee kun kuulee muiden ikäistensä reissaavan sydämensä kyllyydessä eläkeläisten riennoissa ym.

Siis varmasti on mummoja jotka mielelläänkin hoitavat lapsia 5 päivää viikossa. Mutta harvemmassa ovat.

Päivähoidon myötä lapsi saa kavereitakin.

Joo, totta. Mutta täs ny ei kukaan voi tietää tilannetta niin on aika turha ilman muuta olettaa että mummo "pakolla" hoitaa lasta.

Alle kaksvuotias pärjää vielä oikein hyvin ilman päiväkotikavereita, saattaa jopa saada päivistä mummon kanssa paljon enemmän irti kuin päiväkotipäivistä.

Mutta tokikin jos hoitaminen on mummolle rasite niin sit on parempi viedä päiväkotiin. Ja myös sitten jos on epävarmaa onko hoitaminen mieluista, vaikka mummo niin väittäis.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Mummo on vajaa 50v virkeä, koti-ihminen. Itse ehdottanut lapsen hoitoa ja perustellutkin miksi ei päivähoitoon hänen mielestään vielä. Mummolla on tulossa loma-matkoja ym. lyhempiä reissuja ja olen ehdottomasti vaatinut mummoa menemään kaikkeen haluamaansa ja uskon että niin myös tekee. Toinen isovanhempi hoitaa silloin tai sitten mies saa sumplittua omat työnsä. Tämä toinenkin mummo virkeä reilu 50v. Eivät todells eläkepäiviään vielä vietä.

Miehelle on ok, että työn otan vastaan. Jos siis otan. Varmaan otan. Ymmärrän hyvin, että kohta lapsi kaipaa ikäistään seuraa ja sitten asiat mietitään uudestaan. Nyt on näin, kaikkien osapuolten yhteisestä sopimuksesta ja halusta, myös uskoakseni lapsesta on ihan hyvä näin. Pointti ei siis nyt ollut mummon pakottaminen hoitamaan.
 

Yhteistyössä