Ottaisitteko eron?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="aapee";29287479]Onko jollain kokemusta kauan ihminen jaksaa uskoa parempaan huomiseen kunnes lopulta ei enää usko?
Onko se uskominen hukkaan heitettyä aikaa, tai tuntuuko se siltä jälkikäteen.

Mieheni uskoi edellisessä liitossa vuosia parempaa huomiseen kunnes paloi kiinni ja lähti, nyt minulta odotetaan samaa.[/QUOTE]

Riippuu asiasta, jos puhutaan vaikkapa luonteen piirteestä (sairaalloinen mustasukkaisuus, totaalisen kontrolloinin tarve, impulsiivinen väkivaltaisuus, todellinen rjähdysherkkyys) niin irti ja pikaisesti, jos puhutaan sairaudesta mikä esim.alkoholismi on, on mielestäni kohtuullista antaa toiselle mahdollisuus parantua, koska en usko että jättäisit ketään esim. syövän takia, jolloin on myös uskottava siihen parempaan tulevaisuuteen ja siihen että sairaus nujerretaan
 
[QUOTE="vierailija";29287526]Riippuu asiasta, jos puhutaan vaikkapa luonteen piirteestä (sairaalloinen mustasukkaisuus, totaalisen kontrolloinin tarve, impulsiivinen väkivaltaisuus, todellinen rjähdysherkkyys) niin irti ja pikaisesti, jos puhutaan sairaudesta mikä esim.alkoholismi on, on mielestäni kohtuullista antaa toiselle mahdollisuus parantua, koska en usko että jättäisit ketään esim. syövän takia, jolloin on myös uskottava siihen parempaan tulevaisuuteen ja siihen että sairaus nujerretaan[/QUOTE]

Mä jättäisin syövän takia, jos se oli sellainen että omalla tekemiselle vahingoitetaan itseään. En koskaan olisi tupakoivan miehen kanssa, mutta sanotaan että saisi tällaisen takia vaikka keuhkosyövän niin minua olisi turha odottaa sinne sängyn viereen tukemaan. Ihmisillä on vastuu huolehtia itsestä (mielenterveydestä ja fyysisestä) lasten takia. Miettikää nyt pientä lasta joka menettää vanhempansa, puhumattaka että se tapahtuu turhaa vain vanhemman itsekkyyden/mielihalujen takia.
 
Ehdottomasti älä eroa. Jokaisessa miehessäsi on ne huonot puolensa ja miehesi alkoholinkäyttö ei tunnu olevan vaaraksi teille. Voin sanoa, että ekassa listasta löysin mieheni, mutta ei ole alkoholisti. Toisesta ei taas löytynyt mitään. Yritän keksiä niitä hyviä puolia jostain tyhjästä aukosta. Ei tunnu löytyvän. Lasten takia tässä olen. Toisaalta, ei se mies lastenkaan kanssa aikaa vietä, jollen erikse muistuta. Meillä on tietokoneriippuvainen. Yritän sitä parantaa, siksi tässä varmaan vielä olen, kun joku syykin on ehkä löytynyt.
 
Eroaisin. Ajatus rattaita työntävästä vanhemmasta joka samalla kaljottelee on niin vastenmielinen etten todella jäisi tuollaiseen suhteeseen. Päiväkännejä en ymmärrä lainkaan, esim. pari saunakaljaa on ok tai viiniä ruuan kanssa tai vaikka kännit jos on juhlimassa (ei joka kk) mutta lasten seurassa en hyväksy humalaa.
Entinen "poikaystäväni" joi mielestäni liikaa ja tiesin jo useasti etukäteen että seuraavan päivän suunnitelmat eivät toteudu koska on krapulassa ja tämän vuoksi suhde ei koskaan kehittynyt pidemmällä vaikka mies olisi halunnut. Suhteessa on itselleni tärkeää luottamus eikä sitä tuossa tilanteessa ollut. Jos et itsesi takia eroa niin tee se lapsen vuoksi. Miehelle saattaa tehdä ihan hyvääkin jos lähdet etkä hiljaisella hyväksynnälläsi anna tilanteen jatkua. Jospa tajuaisi tilanteen vakavuuden ja hakisi apua.
 

Yhteistyössä