Ottaa päähän naiset, jotka tekevät raskaudestaan sairauden/numeron

Sitten on niitä jotka pitävät raskautta sairautena ja ihmettelee kun raskaana oleva jaksaa tehdä normaaleita hommia. Esim. meidän naapuri, olen raskaana viikolla 33 ja käyn kaupassa, teen pihahommia ja maalasin eilen ulkona ja joka kerta naapurin mies jaksaa kauhistella, kun teen noita hommia ja kun olen vielä töissäkin, että miten jaksan, hyvinhän minä

Joo . Meidän naapuri myös rutisee kun kannan kauppakasseja; raskaana oleva nainen, härregyyd! Tänään kävin parin tunnin lenkillä ja sitäkin jaksoi kauhistella.

Mä en tarkalleen ottaen muista paljonko mulla on nyt viikkoja (34 ehkä?) mutta torstaina alkaa äitiysloma. On mulla supistuksia, mutta niitä saa ollakin näillä viikoilla & kolmatta odottavalla. Enkä mä toki lenkille lähde jos on tukala olo. Mutta yleisesti ottaen jaksan mainiosti, ja elän normaalisti

 

hauska!

mutta aplle niin tsemppiä, ohan toi tosi rassaavaa tollasia juttuja kuunnella! vieläku ite tietää asioiden oikean laidan ettei se kakru viikoilla 17 vielä mitään pahaa jälkee saa kylkiluille noh, jotkut ottaa kaiken niin raskaasti. toisesta siskostani ollaan heitetty jo hyvä aika vitsiä että on varmasti juuri kuvailemasi tapaus raskaana. on niin dramaattista muutenki hänen elämänsä ainakin silloin kun on paljon porukkaa kuuntelemassa hänen elämän käänteitään! sitten siskojen kesken ollaan ihan normaalia mukavaa seuraa ja asioita ei kerrota niin isossa mittakaavassa

 

Tulee yksi tuttu mieleen, jonka kanssa samaan aikaan varrottiin, minä toista ja hän ensimmäistä. Melkein halvaantunut hän oli heti plussattuaan ja naukui aivan liioittelematta kaiket päivät väsymystä, kipuja, kolotuksia ja vaikka mitä. Rv 36 lähtien mesosi joka päivä, kun "ei tää vaan synny ikinä!"

Heh, olisin saattanut olla minä. Esikoista kun oli yritetty pitkään, niin se raskaus oli kyllä mulle tosi tärkeä. Alkuun oli pahoinvointia, en oksennellut esikoisesta, mutta voin muuten todella huonosti ja väsyneesti. Sitten alkoi närästys, ja rv 16 lähtien supistukset. Eipä niitä muut ihmiset sinänsä varmasti mistään huomanneet, että ehkä he sitten ajattelivat noin.

Ja olin tosiaan jostain noilta viikoilta noilla puheilla, että ei tää koskaan synny. Näin siksi, että rv 29+ jouduin sairaalaan varomaan supistuksia ja siitä lähtien sanoivat että "syntyy koska vain". Rv 34 sain sitten alkaa liikkua, ja oletin toki lapsen syntyvän "koska vain". Tulppa meni 36+1 ja silloin myös lääkäri sanoi jälleen kerran "syntyy koska vain, ei ainakaan mene laskettuun aikaan."

Syntyi sitten 40+3.. ja olin kyllä kärsimätön.

 

mie olen juuri tuollainen odottaja, mutten tod. ilkeyttäni tai huomionkipeyttäni!
miule vain tämä raskaus on ihan erillainen ja paljon rankempi kuin edellinen..
ensin viikkokausien pahoinvointi ilman oksentamista, sitten kipu kuin vauva kaivaisi itseään
kyljen läpi ulos yms muuta "herkkua". ei hirveästi huvita viedä esikkoa puistoon, siivota tms.
koska olo on niin paskamainen. enkä mie kuulu niihin ihmisiin, jotka hymyilevät ja esittävät että "ei tässä mitään, on loistofiilis" vaikka olisi kirves silmässä

 

No dramatisoivia turhan valittajia en itsekään jaksa mutta toisaalta ei se kipu ja huonovointisuus näy ulospäin välttämättä eikä ole mittaria millä sitä voisi mitata ja verrata toisten vastaaviin vaivoihin. Itseä on hävettänyt kun olen niin vaivainen tässä raskaudessa. Tällä hetkellä puolivälissä raskautta ja sairastanut arviolta 5-6 flunssa joissa yhdessä pahat jälkitaudit. Rv 17 asti päivittäinen kuvotus ja huonovointisuus. Päänsärkyä migreenin tyyliin ja nyt jo liitoskipuja sekä selkäkipuja. Sydämentykytysta ja hengenahdistusta.
Olen ollut sairauslomalla toistuvien flunssien, pahoivoinnin ja hetken liitoskipujenkin vuoksi. Tuntuu että ei SAISI olla mutta on ollut pakko. Eipä ole tullut mieleen käydä shoppailemassa koko raskauden aikana. Eli toinen raskaus (samalla ihmiselläkin) voi olla helppo ja vaivaton, toinen todellakin sairaus tai ainakin siihen verrattavissa!

 

Mä olen taas ollut niin rikki kaksi edellistä raskautta että olen varmastikin ollut juuri tuon tyylinen odottaja. Mitään kummempia häikkiä ei ollut, mutta pelkästään se järkyttävä koko raskauksien läpi kestävä väsymys oli sellainen jonka uskon osaltaan pahentaneen oloa kaiken suhteen merkittävästi, kivut tuntuvat pahemmilta jne.

Nyt olenkin tässä ollut ihan ihmeissäni kun on ollut suhteellisen helppoa olla raskaana Ei yhtään niin raastavaa kuin kaksi edellistä kertaa. Tosin väsymys on tuntunut nyt alkaneen, mutta ei silti ole vielä niin pahaa ja jatkuvaa kuin kahdessa edellisessä.

 

IiMittaa minulla on 150 ja painoa aina ollut maksimissaan 45 kg. Ikää on kuitenkin sellaiset nuorekkaat 24 vuotta. Ensimmäistä lastamme odotan, ja voin kaikille " supermammoille" tiedottaa että pirskatin kipeää käy tähän kroppaan, kun muksu venyy ja paukkuu. Viikkoja 31 ja itselleni vaikein ja kivuliain vaihe tuli 25 vk tienoilla. Selkä on tuhannen loppu nut jo ja väkisten yritän fyysistä duunia henkihieverissä vetää, nimenomaan tällaisten epäluuloisten idioottien takia, joita löytyy omaltakin työpaikalta. Parasta oli kun lapseton työkaveri alkoi sepostaan posket vaahdos et kyl sen selän pitäis kestää. On tehnyt tämä tapaus selväksi ettei kukaan voi olla niin sairas että töistä pitää olla pois. Niin paljon kuitenkin tunnen huonoa omaatuntoa, että kieltäydyin alkuun sairauslomista neuvolassa. Lopulta tajusin kun en päässyt enää lattialta ylös että kenen vuoksi mä itseäni siel kidutan. Pomo oli taas odottanu et millon luovutan kaverin mukula syntyi napanuoraan tuhannen solmulle kiertyneenä kun tämä "tehomamma" ei suostunut myöntämään kenelekään että hänelläkn on heikot hetkensä, vaan väkisten maalaili taloa, ajeli mönkijöillä ym. En tietenkään ymmärrä teeakentelyäkään, mutta vähemmän ymmärrän näitä joiden on suoriuduttava täydellä kympillä elämänsä joka osa-alueella. Kenenkään teidän kruunu ei taida kirkkaampi olla, vaan luulen että sääliksi kävisi jos ei osaa relaa..

 

on ollut oikeasti hankalat raskaudet. Supisteluja ja veristä vuotoa ja lisäksi kamala pahoinvointi. Synnytykset helppoja ja sen jälkeen elämäni kunnossa Eli mitään numoeroa en ole synnytyksestä ja imetyksestä tehnyt. Älkää yleistäkö!

 

tässähän oli kyse siitä että ap:n kaverin raskaudessa esim. lapsi_potkii_ja_möyrii_ yöt pääskytysten ettei kaveri saa nukuttua ja viikkoja 17? ööh.. mikäs tenava se sellainen on. itse tunsin esikoisen viikoilla 16 mutta en ollut asiasta täysin varma että odottelin muutaman viikon että kakru kasvoi ja totesin että tosiaan liikkeet tunnen eikä ole vain kuplia vatsassa ja muutenkin siis puhdas huomionhakuisuus. kaikki ne joilla oikeasti ollut pahoja vaivoja niin ei kannata ottaa hernettä nenään. jotkut ei kyllä siedä sellaisista aidoista vaivoista "valituksia" mutta kyllä monella kuitenki on sydäntä kuunnella kaverin murheet. en ainakaan itse kellekkään lähde avautumaan että lopeta vikuna jos tiedän oikein hyvin että on esim. laattaillut koko raskauden ajan. se on nimittäin varmasti tosi kiusallinen vaiva, kuka nyt muka vois hymyssä suin olla yhdeksän kuukauden "oksennus taudista"? että lepo vaan kaikille itsekin para aikaa raskaana ja ohan sitä kremppaa mutten kehtaa puhua muille kuin läheisille ettei just tuu noita kommentteja vahingossakaan koska en jaksa pahoittaa mieltäni. muutenki itku herkässä

 

Se on kuulkaa paha mennä toisen olosta sanomaan yhtään mitään. Voihan moni liioitellakin, mutta mistäs me muut sitä tiedämme? Oliskos kuitenkin viisautta pitää huoli vaan siitä omasta... enpä sanokaan.

 

Tosiaan vaikea mennä sanomaan kenenkään voinnista mitään itse odotan kolmatta ja voin sanoa että jokainen raskaus on erilainen. Esikoista odottaessa joka paikkaa särki noin puolessavälissä mutta kyllä se siitä helpotti kun paikat antoi periksi. Si- nivel on vauvannut kahdessa raskaudessa ja toisessa raskaudessa supistelut varhaisessa vaiheessa MUTTA en minä sängyn pohjalle ole jäänyt tai miehellä kaikkea teettänyt. Kyllä sitä tehtii lumityötkin vaikka kuinka koski kun oli PAKKO ( mies reissutöissä) jos meinas kauppaan päästä. Nyt on selkä jo valmiiksi sökönä ja raskaat työt kielletty mutta kyllä minä ihan normaalisti elän. Supistuksia tulee jo nyt rv 16, mutta mitäs noista, ei ne edellisessäkään mitään tehnyt. On noi kaksi lasta ja koti hoidettava joka tapauksessa....esikoiselta on ehkä helpoin heittäytyä ihan avuttomaksi mutta sopii kokeilla sitten kun on jo useampi lapsi, kyllä se niin on että joskus vaan on pakko olla superäiti vaikka kuinka koskis ja ois pahaolla....toki jos oksentaa koko ajan tai on ennenaikaisen syntymän vaara niin silloin pitää keksiä muita keinoja....meillä ei kyllä taitaisi sellasia olla vaikka ois mikä. Meillä ei ole sukua lähellä ja mies tosiaan paljon poissa työn takia joten ei siinä paljon auta jäädä sängynpohjalle itkemään kun on niin kipee.
Ymmärrän kyllä jos jotain ärsyttää sairaaksi heittäytyminen, niin ärsyttää minuakin kun on ollut selkeitä tilanteita tuttavapiirissä että itse olen huomattvasti kivuliaampi ja teen ja teen hommia ja toinen vieressa marisee kun vähän juilii tuolta ja niskatkin on jumissa jne.

 

Jaa, no se on itse kunkin oma asia, miten omaan raskauteensa suhtautuu. Tottakai, jos esikoistaan odottaa, oireita voi tulkita vähän yli, koska kaikki on ihan uutta.

Mulla oli molemmissa raskauksissa supistuksia tosi varhain, ne olivat ihan aitoja supistuksia, vaikka supisteluseurannassa ei niitä näkynytkään. Mulla on joku superherkkä hermosto, kun rekisteröin vauvan liikkeetkin varhain, varsinkin kakkosen kohdalla kun tiesin mitä odottaa.

Ja mulla oli toisessa raskaudessa oikeasti tukala olla jo alkumetreiltä asti, kun kaikenlainen liikunta aiheutti epämukavia tuntemuksia alavatsalla. Vaatteetkin piti huolella valita, muuten tuntui ikävältä. Sitten alkoikin ne liitoskivut, joita en voinut helpottaa tukivyön avullakaan, koska se aiheutti niitä epämukavia tuntemuksia, ihan kuin liian kireävyötäröiset housutkin. :O

Autossa istuminenkin oli aikamoinen kokemus, kun jokaisen kuopan ja möykyn kohdalla tuivasi ilkeästi.

Me nyt ollaan kaikki erilaisia ja meillä on erilaiset kokemukset raskauksista.

 

:headwall: minullakin on tuollainen tuttu. Viikkoja nyt hänellä n.16 ja kyllä on helvetin vaikeaa, tai sille ainakin näyttää. Valitti minulle viimeksi, että kun näkyy jo pömppis että ihmiset huomaa... Tämä ihminen on vajaa 160cm pitkä ja painoa 98kg... Oon itse normaalipainoinen, eikä mulla kyllä ollut näkyvästä pömppiksestä tietoakaan noilla viikoilla, miten tuolla voisi se näkyä kun maha on muutenkin kuin rantapallo... Mutta tämä ihminen tekeytyy sairaaksi ihan sen takia, että mies tekisi kaikki hommat. Kuulin joskus kun tämä tyyppi sanoi miehelleen, kun viikkoja oli 12, että voi että kun vauva potkii taas joka paikkaan! Että voi huh huhhuijaa...

 

No ei kaikkia raskausvaivoja pysty mittareilla ja kokeilla todistamaan. Mun kokemus on ennemminkin se että jos olet raskaana, niin et saa valittaa edes aiheesta, koska leimataan heti raskaana olevaksi vinkuintiaaniksi. Jos raskaana valitat jotain vaivaa, niin sitä vähätellään. Tai todetaan että tottahan toki sä kestät mitä vaan, ajattele mikä palkinto sua odottaa!
Jotenka olen tyytynyt kärsimään hiljaa enkä puhu raskaudestani _mitään_. Joillekkin ottaa toisten raskaus niin koville, se on kyllä huomattu.

 

Täysin halvaantunu plussasta saakka..

Tämäpä kuvastaa hyvinkin minunkin ystävääni.

"Mies, jolla oli jalka kipsissä, nousi kainalosauvojen kanssa bussiin. Bussi oli täynnä ja invapaikalla istui blondi. Mies pyysi ystävällisesti naiselta paikkaa itselleen, mutta blondi vastasi olevansa raskaana ja tarvitsevansa istumapaikan. Hetken hoikkaa ja hyvinvoivan näköistä blondia katseltuaan mies kysyi, kuinkakohan pitkällä rouvan raskaus on. Blondi katsoi kelloaan ja vastasi: "tunnin"."

 

Olen tosi tympääntynyt tuttavaan, joka odottaa esikoistaan.
Hän valittaa 24/7 kipuja. Tämä nainen vie kyllä voiton huomionhaullaan. Jo riskiaikana hän alkoi kävellä kuin lapsi olisi jo synnytyskanavassa. Hän ei voi kantaa kauppakasseja eikä tehdä mitään muutakaan normaalia tointa. Hän ei voi "kivuiltaan" siivota ja miehen pitää hieroa häntä kun hän on "kontillaan lattialla tuskissaan". Kehuu miten hänellä on normaalisti korkea kipukynnys ja nyt jo kivut "vievät tajun" ja "jalat eivät kanna". Viikkoja 17 ja supistelee + vauva valvottaa yöt kun potkii kylkiluut hajalle?!
Olen koettanut kannustaa, mutta tuskaiset 23 viikkoa tulee olemaan. Ja se mies säälittää!!!! Nainen on heittäytynyt kerta kaikkiaan avuttomaksi eikä voi tehdä mitään. Lääkärissä on juostu, mutta mitään erityistä ei ole löytynyt, ei esim. supistuksia tms.
Kuitenkin silloin kun unohtaa tuon roolinsa vetämisen, on ihan normaali ja reipas. Juurikin silloin kun miehensä ei ole paikalla.
Puhekin on muuttunut laahaavaksi ja väsyneeksi, kiva naukuminen siinä äänessä, kun on niin kivuliasta ja rankkaa jne.
Mielenkiinto menee siihen ihmiseen kohta.

Kuule ymmärrätkö sä sen että vaikka sä olisit voinut aivan loistavasti raskauen aikana niin toiset voivat kerrassaan hiton surkeesti.

Mä voin pahoin 9kuukautta aamusta-iltaan .Olin väsynyt. Mulla oli tosi kipeä suonikohju takareidessä, jalat särki koko ajan(seisomatyö). Olo oli koko ajan kuin tiejyrän alle jäänyt. Lisäksi aina siinä n. puolessa välissä tuli ongelmia sen kanssa että supistukset alkoivat pienemmästäkin.

Yhdessä raskaudessa oksensin sen 9kk, monta kertaa päivässä...

KYllä valitin,mutta en oo ikinä voinutkaan niin huonosti niin pitkää aikaa.. oo ite 9kk oksennustaudissa niin katotaan ootko onnellinen

 

[QUOTE="madame";26251661]Kuule ymmärrätkö sä sen että vaikka sä olisit voinut aivan loistavasti raskauen aikana niin toiset voivat kerrassaan hiton surkeesti.

Mä voin pahoin 9kuukautta aamusta-iltaan .Olin väsynyt. Mulla oli tosi kipeä suonikohju takareidessä, jalat särki koko ajan(seisomatyö). Olo oli koko ajan kuin tiejyrän alle jäänyt. Lisäksi aina siinä n. puolessa välissä tuli ongelmia sen kanssa että supistukset alkoivat pienemmästäkin.

Yhdessä raskaudessa oksensin sen 9kk, monta kertaa päivässä...

KYllä valitin,mutta en oo ikinä voinutkaan niin huonosti niin pitkää aikaa.. oo ite 9kk oksennustaudissa niin katotaan ootko onnellinen[/QUOTE]

Helpottiko se valittaminen sun oloasi jotenkin?

 

Helpottiko se valittaminen sun oloasi jotenkin?

En ole tuo ihminen jolta kysyit, mutta minulla ainakin valittaminen parantaa oloa. Saa purettua sydäntä, saa huomiota ja sympatiaa. Tulee edes vähän parempi olo.

 

En ole tuo ihminen jolta kysyit, mutta minulla ainakin valittaminen parantaa oloa. Saa purettua sydäntä, saa huomiota ja sympatiaa. Tulee edes vähän parempi olo.

No meitä on monenlaisia.

Itse en vaan jaksa kuunnella keneltäkään JATKUVAA valitusta jatkuvalla syötöllä.
yllä se käy hermoon,kun yksi kulkee perässä ja koko ajan kuuluu "aij jai,voi voi,huoh,lääh,puuh,aijjaii,vali vali niri nari"