Ottaa päähän naiset, jotka tekevät raskaudestaan sairauden/numeron

Olen tosi tympääntynyt tuttavaan, joka odottaa esikoistaan.
Hän valittaa 24/7 kipuja. Tämä nainen vie kyllä voiton huomionhaullaan. Jo riskiaikana hän alkoi kävellä kuin lapsi olisi jo synnytyskanavassa. Hän ei voi kantaa kauppakasseja eikä tehdä mitään muutakaan normaalia tointa. Hän ei voi "kivuiltaan" siivota ja miehen pitää hieroa häntä kun hän on "kontillaan lattialla tuskissaan". Kehuu miten hänellä on normaalisti korkea kipukynnys ja nyt jo kivut "vievät tajun" ja "jalat eivät kanna". Viikkoja 17 ja supistelee + vauva valvottaa yöt kun potkii kylkiluut hajalle?!
Olen koettanut kannustaa, mutta tuskaiset 23 viikkoa tulee olemaan. Ja se mies säälittää!!!! Nainen on heittäytynyt kerta kaikkiaan avuttomaksi eikä voi tehdä mitään. Lääkärissä on juostu, mutta mitään erityistä ei ole löytynyt, ei esim. supistuksia tms.
Kuitenkin silloin kun unohtaa tuon roolinsa vetämisen, on ihan normaali ja reipas. Juurikin silloin kun miehensä ei ole paikalla.
Puhekin on muuttunut laahaavaksi ja väsyneeksi, kiva naukuminen siinä äänessä, kun on niin kivuliasta ja rankkaa jne.
Mielenkiinto menee siihen ihmiseen kohta.

 

Minä tiedän myös tuollaisen ja se on kyllä todella rasittavaa. Hän odottaa jo toista lastaan.
Olenkin nyt yrittänyt vältellä tätä henkilö, koska en jaksa kuunnella vain sitä narinaa ja märinää ja minä minä minä ja voi voi voi voi ja ai ai jai.

Mitään ei voi tehdä. Ei laittaa ruokaa, ei siivota, ei ulkoilla lapsen kanssa, ei pukea, ei poimia roskaa lattialta, ei mitään, MUTTA kaupungilla voi shoppailla mielin määrin

Vielä olisi piiitkät 3kk jäljellä. Huoh!

 

Kuulostaa siltä, että raskauden viimeisellä kolmanneksella tämä mamma on vuodepotilas ja synnytykseen kuolee :xmas:

 

Mutta kuvittelepa millainen tämä on kun hänellä on se vauva
Voin kuvitella.
Mitään ei pysty tekemään , ei ehdi mitään jne. ....

 

 

No juurikin näin Lisäksi hirveä huoli siitä miten raskaus muuttaa ulkonäköä, samalla kun puputtaa herkkuja jatkuvalla syötöllä.
Joskus kuittasin hälle että miten ne suurperheiden äidit jaksavat...

 

Ehkä se vaan on jollekin sairaus! Itse oksensin 24/7 ja laihduin 20 kiloa raskauden aikana. Kärsin refluksista jonka takia oksensin kaiken minkä söin koska se oli helpompaa kuin kärsiä siitä ruuan takaisin virtauksesta. Liitoskipujen takia en pystynyt käymään edes kaupassa. Viimeiset 2kk jouduin vuodelepoon kun verenpaine lähenteli 200!

 

Nämä tällaiset mammat ovat niin kipeitä synnytyksestä ja mahdollisesta imetyksestä etteivät voi vauvaa hoitaa. Onneksi mies on jo siinä vaiheessa koulutettu oivaksi kotipiiaksi ja hän pystyy ja hänen täytyy vauva hoitaa sitten että mamma pystyy lepäämään.
Voi elämä näitä, häpäisevät koko naissukupuolen!

 

Ehkä se vaan on jollekin sairaus! Itse oksensin 24/7 ja laihduin 20 kiloa raskauden aikana. Kärsin refluksista jonka takia oksensin kaiken minkä söin koska se oli helpompaa kuin kärsiä siitä ruuan takaisin virtauksesta. Liitoskipujen takia en pystynyt käymään edes kaupassa. Viimeiset 2kk jouduin vuodelepoon kun verenpaine lähenteli 200!

Nämä ovat todettuja, todellisia ongelmia. Itselläkin oli ennenaikaisia supistuksia ihan todetusti äitipolilla viikolla 32 ja jouduin sairauslomalle.
Mutta keksityt ongelmat ja vaivat ovat asia erikseen.

 

Ehkä se vaan on jollekin sairaus! Itse oksensin 24/7 ja laihduin 20 kiloa raskauden aikana. Kärsin refluksista jonka takia oksensin kaiken minkä söin koska se oli helpompaa kuin kärsiä siitä ruuan takaisin virtauksesta. Liitoskipujen takia en pystynyt käymään edes kaupassa. Viimeiset 2kk jouduin vuodelepoon kun verenpaine lähenteli 200!

Se joille se on oikeasti "sairaus" niin ei ne siitä jaksa voivotella päivät pitkät vaan oikeasti sitten ovat kipeitä/ "sairaita".

Mutta tässä olikin kyse niistä jotka TEKEE siitä sairauden. Vetoaa kaikessa raskauteen ja märisee ja valittaa.

 

Tulee yksi tuttu mieleen, jonka kanssa samaan aikaan varrottiin, minä toista ja hän ensimmäistä. Melkein halvaantunut hän oli heti plussattuaan ja naukui aivan liioittelematta kaiket päivät väsymystä, kipuja, kolotuksia ja vaikka mitä. Rv 36 lähtien mesosi joka päivä, kun "ei tää vaan synny ikinä!"

 

toisten raskauksista on huono mennä sanomaan mutta voin kyllä sanoa että minulla nyt 3raskaus ja todella tuntuu sairaalta välillä, ei niinkään hehkeältä ja hyvältä ja valitan varmasti jos on semmoinen olo! maha ei ole iso mutta mm. hengitys on muuttunut ahtaamaksi, jalat on välillä kertakaikkiaan niin "painavat" ettei jaksa kävellä, väsyttää yms yms. 2 ensimmäisen kanssa ei tältä tuntunut mutta nyt tuntuu ja enkä häpeä tuntea oloani ns. "sairaaksi" kun semmoinen olo on. Näin se vain välillä menee. (viikkoja kylläkin jo 35)

 

Tulee yksi tuttu mieleen, jonka kanssa samaan aikaan varrottiin, minä toista ja hän ensimmäistä. Melkein halvaantunut hän oli heti plussattuaan ja naukui aivan liioittelematta kaiket päivät väsymystä, kipuja, kolotuksia ja vaikka mitä. Rv 36 lähtien mesosi joka päivä, kun "ei tää vaan synny ikinä!"

Täysin halvaantunu plussasta saakka..

Tämäpä kuvastaa hyvinkin minunkin ystävääni.

 

Kyllähän ensiodottajalle kaikki on suurta ja ihmeellistä, muistan sen miten jotain harjoitussupistuksia piti "kivuliaina", kunnes sitten tuli ne synnytyssupistukset. Silloin tiesi miten tyhjää paskaa sitä oli kivistellyt. Mutta ne oli silloin viimeisellä kolmanneksella.

Mutta kertokaan millainen vauva se viikolla 17 on, joka potkii sisäelimet ja kylkiluut paskaks ja öisin myllää niin paljon ettei saa nukuttua?! Ilmavaivoja kenties?
Ne hänen kommenttinsa on suoraan kopioitu sellaisilta tutuilta, jotka ovat olleet raskaana ja paljon myöhemmillä viikoilla....

 

Ja näitä tyyppejä riittää. En itsekkään ymmärrä sitä ainaista valitusta raskaana ollessa. Joo, on ihan ok valittaa jos johonkin paikkaan sattuu, on huono olo, on huono päivä, on raskasta tai muuten vaan ketuttaa. Mutta tuo jatkuva valitus turhanpäiväisistä asioista vie todellakin ystävien (ja varmaan puolisonkin) hermot.

Mutta joillakin odottajilla saattaa todellakin olla raskas odotusaika. On ennenaikaisia supistuksia, jatkuvaa pahoinvointia yms. Mutta eivät hekään koko aikaa valita. Tuntuu siltä, että ystäväsi on nyt saanut mahdollisuuden olla hetken valokeilassa ja käyttää sitä hyväkseen joka tilanteessa? Inhottavaa tuollainen.

Yleensä nämä äidit kokevat synnytyksenkin niiiiin paljon kauheampana kuin kukaan muu, kätilöt olivat perseestä, koko synnytys oli perseestä, lapsikin on koliikkivauva, maitoa ei heru, mies ei ymmärrä ja anoppi neuvoo liikaa.

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos Jos ei auta niin pieni etäisyys vois tehä terää

Näissäkin jutuissa saattaa olla aina kaksi puolta, että toisaalta mikäs minä tai kukaan muukaan olen sanomaan toisen kipuihin tai muuhun yhtään mitään? Voihan olla, että ne kivut, supistukset sunmuut ovat ihan aitoja? Minä itse henkilökohtaisesi en edes jaksanut valittaa joka kipukohtauksesta tai vihlaisusta. Miksi olisin valittanut? Ei se mitään auta, eikä tuo tila ole lopullinen. Toki silloin valitin ihan ääneen kun oksensin puoleen väliin asti raskautta joka päivä, voimat oli lopussa ja tiputuksessakin olin muutaman päivän. Mutta siitäkään ei olisi saanut mainita, ainakaan töissä, sillä raskaushan ei ole sairaus, tai ainakin näin minulle sanottiin

 

Näinpä! Ymmärrän kyllä että joillain raskaus on todellakin rankkaa, alusta asti, mutta tuo kyllä kuulostaa pelkältä huomion haulta. Sellaiset ovat ärsyttäviä jotka valittaa koko ajan joka vihlaisusta, tai heittäytyvät "sairasvuoteelle" pienimmästäkin.

 

Sairauksistaan valittavia on niin naisissa kuin miehissäkin. Rasittavaa on sekin, kun miespuolinen työkaveri valittaa ja selittää aina sairastuttuaan jokaiselle työkaverille erikseen taudeistaan.

 

No minä ainakin jo ennen oletettuja kuukautisia sanoin miehelle, että joko minulla on joku tosi vakava sairaus tai sitten olen raskaana. Mulla ainakin välittömästi kun raskaushormonia alkaa erittyä, niin alkaa närästää, tulee sydämentykytyksiä, huimaa, veresokerin laskuja, verenpaineen laskuja, olen sairas, väsynyt ja itkuinen. Sitten jostain 8. viikolta alkaa selkäkivut, iskias vaivaa, oksentelen ja voin pahoin. Olen todellakin sairas. Molemmilla kerroilla, vaikken kummallakaan kerralla yrittänyt rskautua, vaan lapset olleet ylläreitä, niin oireet alkaneet jo ennen plussaa. Nyt tämän takia tuskailen, että vieläkö tämä joskus pitäisi uusiksi ottaa, kun tämä toinen ulos saadaan. Ihan kamalaa. En tykkää olla näin toimintarajoitteinen. Toki kaikkea koitan tehdä, mutta esim. viime raksuadessa jouduin hyvissä ajoin sairaslomalle, kun supistukset olivat lyhentäneet kohdunkaulaa ja iskias halvaannutti toisen jalan.

 

Sitten on niitä jotka pitävät raskautta sairautena ja ihmettelee kun raskaana oleva jaksaa tehdä normaaleita hommia. Esim. meidän naapuri, olen raskaana viikolla 33 ja käyn kaupassa, teen pihahommia ja maalasin eilen ulkona ja joka kerta naapurin mies jaksaa kauhistella, kun teen noita hommia ja kun olen vielä töissäkin, että miten jaksan, hyvinhän minä Hänen vaimonsa jäi kauhean aikaisin ä-lomalle, syytä en tiedä, mutta kai sitten luulee, että kaikilla se loppu on niin vaikeaa. Ja moni muukin ystäväni ihmetellyt sitä, että olen vielä töissä! Ä-lomalle jään, kun sen eka päivä koittaa, ensi ti., olen toimistohommissa ja vointini on mainio, ärstyttää sekin kun kaikki voivottelee puolestani

 

No, joillekin se on sairaus mutta tuo ap:n kaveri nyt ei oikein kuulosta siltä...

Itsellänikin on alkuraskauksissa vaivannut väsymys ja pahoinvointi, niin että olo itseasiassa muuttui paljon helpommaksi kun päästiin sinne rv12 paikkeille ja olin jopa viimeisessä raskaudessa energisempi ja aikaansaavempi ne kaksi viimeistä kuukautta mitä kaksi ensimmäistä. Mutta siltikin, se oli pahoinvointia ja väsymystä. Ei kivuliaita supistuksia ja sitä että vauva potkisi kylkiluita kipeiksi tai että vatsa painaisi niin ettei pysty nukkumaan tai liikkumaan jne.

 

itse olen nyt raskaana viikolla 22 ja kaveri porukassa meitä on yhteensä 4 jotka saa tänä syksynä esikoisensa, ja silloin kun meitä mammoja oli kolme asiat oli ihan ok eikä niin kauheasti raskaudesta puhuttu ainakaan silloin kun miehet oli paikalla ajateltiin jotta ne ei menetä hermojaan mutta voi jumpe sitten kun tuo neljäs kaveri ilmoitti kans jotta nyt hänkin teki plussa testin niin johan alkoi valitus ja väkätys joka suuntaan. Hän stressaa ja valittaa joka asiasta ja pelkää pahinta ja itte olen saanut pienen alku järkytyken jälkeen omat ajatukset siihen että asiat menee kuinka ne menee eikä ylimääräinen stressi ainakaan ole hyvksi, kaveri toitotti yks kerta jotta pitääs soittaa neuvolaan kun on kaikkia kipuja ja että onkohan nyt kaikki kunnossa, sitten kun kysyin jotta mikä sulla on tokaasi jotta on niskat kipiänä, olkapäätä vihloo, mahaan tulee kipiää selkää särkee. siinä vaiheessä mä itte tokaasin jo jotta nuo kaikki kivut on ihan normaaleja kipuja ja mitenkä niska ja olkapää kipu liittyy raskauteen :kieh: aaaarg.. kaveri on oikeasti sellainen että siitä asti kun hän teki plussan niin sen koko persoona muuttu, kokoajan toitottaa ja stressaa jostakin asiasta ja valittaa miehelleen jotta pitäisi hakea sitä ja tätä ja koska se kertoo sille ja sille jotta ne sais jotain vauvatarvikkeita...... hohhoh

sitten meidän kaveriporukassa on yksi miespuolinen kaveri jonka aikana ei saisi tehrä mitään hän tokaasee heti etten saa tehrä sitä ja tätä koska olen raskaana. ja arvatkaa kun hän oli täälä yks viikonloppu niin kyllä meinas hermot mennä, se kauhisteli sitäkin kun nukun puoleksi mahallani.

Itseä suuresti ärsyttää se kun ihmiset nostavat ja tekevät niin ison numeron raskaudesta niin että se on jotenkin sairaus. siis tokihan monilla mammoilla on vaikeampi raskausaika kun muilla mutta se että monet ihmiset ajattelee jotta kaikilla on se vaikeaa, itsellä on raskaus sujunut paremmin ku hyvin ja ei mitään oireita ole ollut ja se ottaa päähänkin kun nyt jäin tämän kuun alussa työttömäksi ja uutta työtä kun hain kesäksi niin heti töykeänä otettiin tuo uutinen kun olen raskaana. ja töitä ei olekkaan nyt sitten ilmaantunut...

 

Aika monilla tuntuu olevan se käsitys, että raskaana pitää olla tosi raskasta ja vaikeaa ja rankkaa. Toki joillain oikeasti onkin paljon terveysongelmia raskauden aikana, mutta suuri osa odottajista voi kuitenkin ihan hienosti.

Itseä ärsytti jopa se välillä, kun kyseltiin että miten sä nyt jaksat ja voivoi, kun olin ihan kunnossa koko raskauden ajan. Neuvolassakin suorastaan muistuteltiin aina, että voit sitten saada sairaslomaa heti jos yhtään siltä tuntuu... Mulla ei kuitenkaan ollut yhtään mitään kipuja taikka supistuksia koko raskausaikana, joten en tosiaan mitään saikkua tarvinnut. Eikä pahoinvointiakaan onneksi kuin parina päivänä.

Jatkuvasti ruikuttavat ihmiset ärsyttää kyllä aina, oli syy mikä hyvänsä...

 

Apua!
Kuinkahan hemmetin sairas se ap:n kaveri/tuttu on loppusuoralla..

Itse en jaksaisi TURHAA marinaa kuunnella.
Täysin eri asia jos oikeasti on todettu,että supistelee,verenpaineet heittelee jne..
Mutta tollanen "sairaaksi tekeytyminen raskauden tähden" sais mut kyllä varmasti huvittumaan ja jopa ehkä ärsyyntymään..
Olen joskus aikoinaan eräälle ihmiselle sanonut kauniisti,että luulisi kestävän kun tietää mitä odottelee,mutta vaikka oli NIIN toivottu vauva ei kuulemma mikään lapsi ole sen väsymyksen arvoinen..:O

Ihmettelen kuinka nää äidit jotka on niin pirun sairaita odotusajan,pärjää lapsen synnyttyä..
Muuttuvatko he kenties ammattivalittajiksi?
Ei pääse suihkuun,ei voi nukkua,ei tehdä sitä tai tätä..

Ja itselläni on aiemmissa raskauksissa ollut loppu aika tukalaa murtuneiden kylkiluiden kanssa tuskailla ja siltikin olin valittamatta ja kävin toisen aikana töissä niin pitkään,kun oli pakko jäädä äippälomalle.Ei se olo valittamallakaan olisi parantunut ja ajatus siitä minkä takia niitä kipuja kesti sai jaksamaan.


Mua on tässä viime päivinä alkanut myös ärsyttää ne jotka tekevät raskaudestaan numeron heti,kun se plussa testiin pläjähtää..
Sitten koko elämä on yhtä raskautta.
Ensimmäistään odottavat tietävät päivälleen koska aloittavat ja lopettavat imetyksen,vauvan unirytmit ym ovat tietty ne mitkä he päättävät..muutenkin kaikesta tiedetään kaikki.
Arvostellaan muut äidit siitä kuinka he toimivat jne..

Mut kukin taaplaa tyylillään.

 

Raskaus voi todellakin olla sairaus, vaikkei sitä milläänä lääketieteellisillä mittareilla pystytä todistamaan.

Minä kärsin molemmissa raskauksissani ympärivuorokautisesta pahoinvoinnista. Se pysyi hallinnassa vain, jos makoilin paikoillani tietyssä asennossa. Kävelemään en pystynyt 10 metriä enempää, koska liitoskivut olivat kovat ja vatsaan sattui. Sairaalahoitoa en tarvinnut, mutta sairausloma töistä oli ehdotonta.

Onnellisia ovat ne, joilla on ollut helppo raskaus ja ovat kärsineet vain ohimenevistä pikkuvaivoista. Minä en todellakaan halua enää olla puolta vuotta elämästäni sairaana raskauden takia. Sen takia lapsilukumme jäikin kahteen.

Näitä vaivoja oli ulkopuolisten, jopa lääkärien, vaikea ymmärtää. Niitä vähäteltiin, vaikka oloni oli puoli vuotta putkeen tuskainen. Hetkellisesti pystyin skarppaamaan, kun oli pakko, mutta heti sen jälkeen olo oli entistäkin huonompi.

Jos joku tulee minulle minulle sanomaan, että raskaus ei ole sairaus, niin tekee mieli tirvaista päin lättyä. Niin sanovat vain ne, jotka ei ole ollut hankalaa raskautta. Vaikeaa on ymmärtää, että toisille se raskaus on todellakin vaikea ja hankala.

 

Kyllä minä ymmärrän sen, että raskaus voi olla vaikea. Mutta tuota jatkuvaa valitusta en ymmärrä. Itselläkin oli yksi työkaveri, joka kaakatti raskausvaivoistaan kaiken aikaa ja kaikille. Ei kukaan halua kuulla millaista limaa työkaverin pimpistä milloinkin vuotaa, tai iloista jutustelu peräpukamista ja ilmavaivoista.
Kyllähän jotkut jauhavat vaivoistaan ihan ilman raskauttakin, yhtä lailla sekin ärsyttää.