Meillä tyttö 5v ja poika vajaa 3v. Tarhassa ovat eri ryhmissä, mutta tälläiset leikit tapahtuvat yhdessä. Lisäksi kerran viikossa "sisaruskerho" että enkkukerho.
Tälläisiä kommennteja tarha kertonut:
Tyttö mökötti, eikä tullut aamuhetkeen. Poika: Ellen, tuu tänne! EEELLLEEEN! Sä oot tosi kiva! Ellen oo niin kiltti ja tuu tänne veikan viereen istumaan. Tule Elluskainen

D) nyt tänne... Ei oo mitään pelättäävää...
Ja niin neiti oli sit mennyt, tosin hoitajan viereen. Eli laulujut käy joskus, mutta satunnaiseti tuollaista.
Enkkukerhossa tyttö oli opetellut numerot yhdestä kymmeneen ja poika yhdestä neljään.
Kerhossa lapset luettelivat niitä laulaen. Poikaan iski ujopiimä ja juoksi pois.
Tyttö tuumasi, etten mäkään tule, jos mun veikka ei tule.
Muksut olivat sitten siellä nurkassa.
Tyttö sanoi: "Leevi, älä välitä. Ei ne pure sua. Ei ne oo purru sua ennenkää. Eikä ne ees sanonu sillee. Ne ei oikeesti naura sulle Leevi, vaikket sä osaiskaan laulaa. Ku sä osaat."
Tälläistä samanlaista on ollut myös kaveruksilla. Tälläinen toiminta sitten saa lapset kannustamaan toinen toisiaan. Toimii.
Kotona tilanteita:
Äiti. Heitin Elleniä pallolla.
"Just. Vai sellaista teit. Mitähän Leevi voisit tehdä nyt?"
Onks pakko pyytää anteeksi?
"Oliskohan?"
Joooooo...
"Sitten pyytämään. Hep."
Elleen... Mä oon toosi surullinen. Harmi että sinua sattui. Itketkö vielä? Tuliko sulle harmi?
Ellen?
"Mitä jos pyytäisit nyt jotain? Pyydä anteeksi."
Leevi laulaa :
AAAANNNAA AAAAANTEEEKSI. Anna aaanteeksi. anna anteeksi, anna anteeksi.
E: Lopeta toi raakkuminen. Sähän pelkäät tarhassakin laulamista, mitä sä mulle laulat?
Tästä sai sitten Neiti puhuttelun.