Toggle sidebar

Osallistuvatko isovanhemmat elämäänne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mummoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

mummoton

Vieras
En nyt tarkoita negatiivista asioihin puuttumista, vaan kylässä käyntiä, lastenlasten kanssa puuhastelua yms...
Meillä työikäiset isovanhemmat, jotka tykkäävät lapsista, mutta juuri koskaan eivät ehdi käymään, aina meidän pitäisi mennä käymään mummolassa, yökylässä lapset ovat n. 2x vuodessa ja jos joskus kysyn lapsenvahdiksi niin eipä se juurikaan koskaan onnistu.

Olen surullinen lasteni puolesta, ei tällä tavalla synny läheisiä isovanhempi-lapsenlapsi suhteita. Tietenkin ilman sellaistakin kasvaa kunnon ihmisiä, mutta omasta kokemuksesta tiedän, miten suuri henkinen rikkaus lapselle on jos hänellä on läheiset, rakastavat isovanhemmat.

emme siis ole riidoissa tms, emmekä odota että he hoitaisivat lapsemme tai tukisivat rahallisesti.
Kyse on siitä, että on tosissaan alkanut ottaa kupoliin nämä "milloin tuutte käymään" puhelut, meillä käyvät kork 5xvuosi.
Toi ymmärrän, että töissä väsyy, mutta aivan sama onko loma vai tavisarki, niin ei ole sen vertaa kiinnostusta, että aloitetta yhtään mihinkään tulisi heiltä päin. Asiasta len useamman kerran asialisesti maininnut ilman tulosta.

Mistähän niitä varamummoja sais..
 
Ovat osallistuneet ja osallistuvat edelleenkin, vaikka molemmat lapseni ovat jo aikuisia. Ratkaisimme asian aikoinaan niin, että vanhempani muuttivat tähän samaan taloyhtiöön, missä minä perheineni ja siskoni perheineen jo asuimme. Jos ei mukuloita näkynyt pihassa, menin katsomaan, oisivatko systerillä tai mummolassa. Yleensä löytyivät jommasta kummasta paikasta.
 
Kotinoita, teillä on sitten ollut todella hyvä tuuri isovanhempien kanssa! :)
Kun vertaa tähän, ettei edes käydä kylässä. Tuntuu niin kurjalta, kun ei tosiaan olla edes riidoissa.
Monesti on mielessä, että tosi yksin oomme lasten kanssa, tupa on tehty, kaikista flunssista yms jutuista selvitty ilman apuja tai henkistä tukea.
Suoraan sanottuna, olen kateellinen tuollaisesta! :)
Lapset eivät paljoa odota enää isovanhemmilta, mutta itse olen pettynyt.
isovanhemmat eivät matkustele yms, ovat kotona jos eivät ole töissä.
Aikoinaan kummatkin isovanhemmat ovat saaneet todella paljon tukea ja apua omilta vanhemmiltaan, joten olisin kuvitellut että osaavat antaa joskus aikaa omille lapsenlapsilleenkin.
Itse olen ollut mummojen ja pappojeni kanssa valtavan hyvissä väleissä, ovat tärkeitä ihmisiä minulle! Samanlaista olisin toivonut omille lapsillenikin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja mummoton:
En nyt tarkoita negatiivista asioihin puuttumista, vaan kylässä käyntiä, lastenlasten kanssa puuhastelua yms...
Meillä työikäiset isovanhemmat, jotka tykkäävät lapsista, mutta juuri koskaan eivät ehdi käymään, aina meidän pitäisi mennä käymään mummolassa, yökylässä lapset ovat n. 2x vuodessa ja jos joskus kysyn lapsenvahdiksi niin eipä se juurikaan koskaan onnistu.

Olen surullinen lasteni puolesta, ei tällä tavalla synny läheisiä isovanhempi-lapsenlapsi suhteita. Tietenkin ilman sellaistakin kasvaa kunnon ihmisiä, mutta omasta kokemuksesta tiedän, miten suuri henkinen rikkaus lapselle on jos hänellä on läheiset, rakastavat isovanhemmat.

emme siis ole riidoissa tms, emmekä odota että he hoitaisivat lapsemme tai tukisivat rahallisesti.
Kyse on siitä, että on tosissaan alkanut ottaa kupoliin nämä "milloin tuutte käymään" puhelut, meillä käyvät kork 5xvuosi.
Toi ymmärrän, että töissä väsyy, mutta aivan sama onko loma vai tavisarki, niin ei ole sen vertaa kiinnostusta, että aloitetta yhtään mihinkään tulisi heiltä päin. Asiasta len useamman kerran asialisesti maininnut ilman tulosta.

Mistähän niitä varamummoja sais..
Click to expand...

Tiedän mistä puhut :/ Meidän tyttöjen toinen mummi on kuollut ja toisella paha alkoholiongelma. Pappa asuu yli 200km päässä ja vaari on kyllä lähellä, mutta ei sieltäkään löydy tietyllä tapaa sellaista isovanhemmuutta jota itse on lapsena saanut kokea.. No mulla oli vaan ne kaksi mummia, mutta ne oli ja on edelleen kultaakin kalliimmat. Harmittaa että oma äiti on niin alkoholisoitunut, ettei mun lapset saa koskaan kokea sitä mitä mä koin.. Pappaa onneksi nähdään pari kertaa vuodessa ja vaaria ehkä 4kertaa vuodessa.. mummia silloin kun se on selvinpäin..
 
No sulla on asiat vielä ikävämmin...
Kurjaa!
Kyllä nykymaailmassa monesti aika yksin jää tenavien kanssa. Enää ei ole sellaista verkostoa kovinkaan monella, mihin itsekin lapsuudessani olin tottunut.
Tottakai on ystäviä, mutta ei ne korvaa mummoja ja pappoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mummoton:
No sulla on asiat vielä ikävämmin...
Kurjaa!
Kyllä nykymaailmassa monesti aika yksin jää tenavien kanssa. Enää ei ole sellaista verkostoa kovinkaan monella, mihin itsekin lapsuudessani olin tottunut.
Tottakai on ystäviä, mutta ei ne korvaa mummoja ja pappoja.
Click to expand...
Tää on ihan totta. Me ollaan niin monasti todettu, että on ollut erittäin hyvä asia, että asutaan näin lähekkäin. Esim silloin, kun siskoni mies sairastui syöpään, mä pystyin öisinkin käymään häntä katsomassa eikä häntä tarvinnut laittaa saattohoitokotiin eikä tarvinnut kuolla sairaalassa. Tai kun isältäni leikattiin lonkka ja samana päivänä mun kuopukselta murtui nilkka, äidilläni oli iso ja pieni kainalosauvamies hoidettavana. Ja mä taas töistä tullessani soitin ädilleni ja kysyin, mitä tarvitsee tuoda kaupasta. Mun ja systerin lapset ovat myös olleet aina enemmänkin kuin sisaruksia kuin serkuksia. Tänäänkin - tai siis eilen - kun oltiin koko porukka taas mummolassa kahvilla ( mihin mä vein tällä kertaa tarjottavat) , siskonpoika heitti illalla mun tyttäreni autolla kotiin. Muutenkin kun esim leivon, niin vien sekä systerille että mun vanhemmille lämpimäisiä. Ja samoin vien aina syksyllä tekemiäni säilykkeitä molemmille. Olen tykännyt tästä systeemistä, vaikka parikymppisenä ajatuskin vanhempien ja systerin kanssa samassa pihapiirissä asumisesta tuntuikin täysin mahdottomalta :D
 
Minun puolelta eivät osallistu. Omat vanhemmat sanoivat aina sisaruksille ja mulle, että meidän ei sitten tarvi mitään kersoja hankkia ja jos hankitaan, niin maha pystyssä ei heidän luonaan vierailla ja he ei lapsia vahdi.
Välit on muutenkin täysin poikki vanhempieni kanssa. Syynä mm. se että minua hakattiin kotona lähes päivittäin n.13v ajan, ja kaiken tämän seurauksena itsetuntoni on yhä maassa, ja olen masentunut. Syömishäiriöstä sentään pääsin yli vaikka sekin toisinaan tuntuu kummittelevan.

Vanhempani eivät edes tiedä, että minulla on lapsia. En ainakaan usko että tietävät, olen sanonut sisaruksille ettei tarvi kertoa. Vielä enemmän järkyttyisivät jos saisivat tietää, että kumppanini on nainen.

Toisaalta en haluaisi sellaisia isovanhempia lapsilleni, joten eipä haittaakaan. Naiseni puolelta sitten on aivan ihanat isovanhemmat maaseudulla parin tunnin matkan päässä. Hyväksyvät meidät vanhemmat täysin, ja aina mielellään itse kyselevät lapsia hoitoon. Ukki on opettanut kalastusta ja vienyt soutamaan. Esikon opetti kesällä uimaankin. Mummu taas muistuttaa kovasti omaa edesmennyttä mummoani joka aina ymmärsi, oli hellä ja ihana ja juuri sellainen pullantuoksuinen unelmaisoäiti.
On lapset joskus kysyneet että miksei minun puolelta ole mummia ja pappaa. Ovat vielä niin pieniä etten ole kertonut tilanteesta tarkemmin, mutta sanonut että asuvat niin kaukana ettei ole mahdollista tavata.
Saavat tietää sitten aikanaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei osallistu...:
Minun puolelta eivät osallistu. Omat vanhemmat sanoivat aina sisaruksille ja mulle, että meidän ei sitten tarvi mitään kersoja hankkia ja jos hankitaan, niin maha pystyssä ei heidän luonaan vierailla ja he ei lapsia vahdi.
Välit on muutenkin täysin poikki vanhempieni kanssa. Syynä mm. se että minua hakattiin kotona lähes päivittäin n.13v ajan, ja kaiken tämän seurauksena itsetuntoni on yhä maassa, ja olen masentunut. Syömishäiriöstä sentään pääsin yli vaikka sekin toisinaan tuntuu kummittelevan.

Vanhempani eivät edes tiedä, että minulla on lapsia. En ainakaan usko että tietävät, olen sanonut sisaruksille ettei tarvi kertoa. Vielä enemmän järkyttyisivät jos saisivat tietää, että kumppanini on nainen.

Toisaalta en haluaisi sellaisia isovanhempia lapsilleni, joten eipä haittaakaan. Naiseni puolelta sitten on aivan ihanat isovanhemmat maaseudulla parin tunnin matkan päässä. Hyväksyvät meidät vanhemmat täysin, ja aina mielellään itse kyselevät lapsia hoitoon. Ukki on opettanut kalastusta ja vienyt soutamaan. Esikon opetti kesällä uimaankin. Mummu taas muistuttaa kovasti omaa edesmennyttä mummoani joka aina ymmärsi, oli hellä ja ihana ja juuri sellainen pullantuoksuinen unelmaisoäiti.
On lapset joskus kysyneet että miksei minun puolelta ole mummia ja pappaa. Ovat vielä niin pieniä etten ole kertonut tilanteesta tarkemmin, mutta sanonut että asuvat niin kaukana ettei ole mahdollista tavata.
Saavat tietää sitten aikanaan.
Click to expand...

Entäs kun alkavat isää kyselemään, mitä vastaat sitten?????
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei osallistu...:
Minun puolelta eivät osallistu. Omat vanhemmat sanoivat aina sisaruksille ja mulle, että meidän ei sitten tarvi mitään kersoja hankkia ja jos hankitaan, niin maha pystyssä ei heidän luonaan vierailla ja he ei lapsia vahdi.
Välit on muutenkin täysin poikki vanhempieni kanssa. Syynä mm. se että minua hakattiin kotona lähes päivittäin n.13v ajan, ja kaiken tämän seurauksena itsetuntoni on yhä maassa, ja olen masentunut. Syömishäiriöstä sentään pääsin yli vaikka sekin toisinaan tuntuu kummittelevan.

Vanhempani eivät edes tiedä, että minulla on lapsia. En ainakaan usko että tietävät, olen sanonut sisaruksille ettei tarvi kertoa. Vielä enemmän järkyttyisivät jos saisivat tietää, että kumppanini on nainen.

Toisaalta en haluaisi sellaisia isovanhempia lapsilleni, joten eipä haittaakaan. Naiseni puolelta sitten on aivan ihanat isovanhemmat maaseudulla parin tunnin matkan päässä. Hyväksyvät meidät vanhemmat täysin, ja aina mielellään itse kyselevät lapsia hoitoon. Ukki on opettanut kalastusta ja vienyt soutamaan. Esikon opetti kesällä uimaankin. Mummu taas muistuttaa kovasti omaa edesmennyttä mummoani joka aina ymmärsi, oli hellä ja ihana ja juuri sellainen pullantuoksuinen unelmaisoäiti.
On lapset joskus kysyneet että miksei minun puolelta ole mummia ja pappaa. Ovat vielä niin pieniä etten ole kertonut tilanteesta tarkemmin, mutta sanonut että asuvat niin kaukana ettei ole mahdollista tavata.
Saavat tietää sitten aikanaan.
Click to expand...

Kumpi teistä on olevinaan mies, sä vai??
 
[QUOTE="vieras";22377838]Entäs kun alkavat isää kyselemään, mitä vastaat sitten?????[/QUOTE]

En tiedä miksi ihmisiä kiusaa niin paljon lesboperheiden lasten isät, tiedän monenmonta lasta, joilla on olemassa ihan oikea isukki jossain, mutta isukki ei halua lasta tavata tai tunnustaa, ja näitähän on ollut maailman sivu. Suomessa on aikanaan annettu lapsia kasvatettavaksi naimattomille naispareille, ja hyviä ihmisiä niistäkin tuli. (naimattomat naiset asuivat siis usein samassa asunnossa, tuskin olivat lesboja kumminkaan. Ainakaan kaikki).

Jotkut naiset ovat tehneet lapsia spermapankin kautta, jolloin lapsi saa mennä kyselemään isästään täytettyään 18v. Ja näille lapsille luultavasti sanotaan, että joku kiltti mies luovutti vauvansiemeniä, että äiti voisi saada lapsen. Toiset tekevät lapsen tutun luovuttajan kanssa, ja tällöin sovitaan luovuttajan kanssa siitä, millainen rooli hänellä mahdollisesti lapsen elämässä on. Sitä voi olla isänä tai kummisetänä, tai kokonaan poissaolevana.

Mun lapsilla ei ole isää, ja lapset ovat jo aikuisia. Eivät he ole isän perään kyselleet tai isää kaivanneet. Sanoivat vaan, ettei sellaista osaa kaivata, mitä ei ole koskaan ollut, yksinhuoltajiakin on niin miljoona nykyään, että kasvaahan noita muitakin lapsia naisen kanssa. Monet koko elämänsä kun isä ei ehdi tai isää ei kiinnosta. Pahempaa se on, ettei isää kiinnosta kuin se, että isää ei ole ollenkaan.
 
Ei kumpikaan lapsen äideistä ole olevinaan isä. Miksi pitäisi sotkea sukupuoliroolit lapsen päässä esittämällä jotain, mitä ei ole ?
Monilla lapsilla on, kiitos uusperheiden, kaksi isää ja kaksi äitiä, yleensä nämä asuvat äiti + isä-pareina, mutta joissakin tapauksissa kaksi äitiä on yhdessä kodissa ja jos isä sattuu olemaan homomies, niin saattaa siinä toisessa kodissa asua kaksi isää.
Eikä noita lapsia kiusata koulussa, lapset ovat onneksi suvaitsevaisempia kuin ahdasmieliset vanhempansa. Millaistakohan olisi homolapsen kasvaa perheessä, jossa vanhempien asenne homoihin on ahdasmielinen ja suvaitsematon ? Tuskin tulee kovin tervettä minuutta, jos vanhempien puheista tajuaa, etteivät nämä hyväksy lastaan sellaisena kuin hän on.
 
Mun äitini ei osasllistu,on alkoholisti ja isäni kuoli reilu kymmenen vuotta sitten.
Miehen vanhemmat osallistuu,etenkin anoppi ja hurjan iloinen olen asiasta,kun kaikilla ei tunnu samalla tavoin olevan ja oman äidin temput vielä korostaa entisestään mun anopin ihanuutta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22377752:
Tää on ihan totta. Me ollaan niin monasti todettu, että on ollut erittäin hyvä asia, että asutaan näin lähekkäin. Esim silloin, kun siskoni mies sairastui syöpään, mä pystyin öisinkin käymään häntä katsomassa eikä häntä tarvinnut laittaa saattohoitokotiin eikä tarvinnut kuolla sairaalassa. Tai kun isältäni leikattiin lonkka ja samana päivänä mun kuopukselta murtui nilkka, äidilläni oli iso ja pieni kainalosauvamies hoidettavana. Ja mä taas töistä tullessani soitin ädilleni ja kysyin, mitä tarvitsee tuoda kaupasta. Mun ja systerin lapset ovat myös olleet aina enemmänkin kuin sisaruksia kuin serkuksia. Tänäänkin - tai siis eilen - kun oltiin koko porukka taas mummolassa kahvilla ( mihin mä vein tällä kertaa tarjottavat) , siskonpoika heitti illalla mun tyttäreni autolla kotiin. Muutenkin kun esim leivon, niin vien sekä systerille että mun vanhemmille lämpimäisiä. Ja samoin vien aina syksyllä tekemiäni säilykkeitä molemmille. Olen tykännyt tästä systeemistä, vaikka parikymppisenä ajatuskin vanhempien ja systerin kanssa samassa pihapiirissä asumisesta tuntuikin täysin mahdottomalta :D
Click to expand...

Voi kun kuulostaa ihanalta! Hyvin on kyllä käynyt, kun on noin läheiset välit.. Meilläkin olisi kai, jos äitillä ja siskolla ei olis alkoholiongelmaa :/ Mutta onneksi mulla on ihana mies, joka jaksaa olla lastensa kanssa ja mä saan käydä kaupungilla tms. tuulettumassa.. Muuten sitä ois totaalisen jumissa näiden seinien sisällä.. Se tietenkin harmittaa ettei päästä miehen kanssa kaksin mihinkään.. mutta eiköhän sekin päivä koita sitten joskus.=)
 
Mun äiti hoitaa meidän nuorimmaista ( ja vastaanottaa ekaluokkalaista koulusta ) eli osallistuu lähes päivittäin.=)
Miehen vanhemmat osallistuvat harvoin, heillä on ilmeisesti paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin käydä katsomassa noita muksuja. Ja me ollaan kyllästytty siihen että pitäisi aina ravata heillä. Toki käydään mutta aika harvoin.
 
Osallistuvat kyllä.

Edellisviikolla mm. pyysivät lapsia kolmeksi päiväksi luokseen, kun esikoisella oli syysloma. Sai kuopuskin samalla syyslomaa päiväkodista :)

Ja eilen sain tekstiviestin, missä kysyivät lapsia "lainaksi" viikonloppuna. Poika menee heille yökylään pe-la ja tyttö la-su.

Ostavat myös oma-aloitteisesti ja pyytämättä lapsille tarpeellista tavaraa, esim. polkupyörät on kaikki heidän hankkimiaan, samoin luistimet, sukset...Isäni auttaa kaikissa remppa- yms hommissa joita emme itse saa ratkaistua, ja äitini kanssa ollaan käyty paljon lastentapahtumissa, ulkoillaan kaikki yhdessä aika ajoin, sen sellaista.

En voisi parempia isovanhempia lapsille toivoa, tai ihanampia vanhempia itselleni :heart:
 
elossa vain miehen äiti...ei kyllä ihmeemmin osallistu elämäämme,eivät tule käymään,asuvat niin kaukana eläkkeellä on.Joskus soitta ja pikaseen kyselee kuulumisia.
 
ap, siis näkevät mielellään lapsianne mutta eivät tule kovin usein teille? Jotkut on koti ihmisiä ja mieluummin kutsuvat ihmisiä heille käymään. Haluavat lasten kuitenkin käyvän mummolassa.
Meillä isovanhemmat töissä kans, en ole laskeskellut kumpiko käy useemmin, mulla se ongelma kun ei ole autoa ja bussit ei kulje ja matkaa 50km mummolaan. Tehdään niinkun paremmin millonkin sopii, jos kotihommia mitä pitää tehdä jommalla kummalla niin sitten ollaan siellä jne.
 
Osallistuu, sekä miehen vanhemmat ja mun mutsini. Mutsi on töissä ja asuu kauempana mut vieraillaan suht tiheästi siellä tai hän täällä ja onnkes puhelimet on keksitty, kesäsin ollaan viikko mimmiporukalla mökillä eli mutsi, minä ja tirppa.
Miehen vanhemmat on jo eläkkeellä ja asuvat tossa n. 35 km päässä, hoitoapua saa jos sitä tarvii ja muutenkin vieraillaan siellä n. 3-5 krt/kk. Samalla tehdään sit siellä jotain raskaampia hommia kun appiukko on osittain invalidi ja anoppikaan ei enää samalla lailla kaikkee jaksa (eikä tarvikaan). Sinnekin päin ollaan paljon puheliyhteydessä jos ei käydä jollakin viikolla.
 
Me asutaan miehen vanhempien vieressä, joten lapset käy siellä lähes päivittäin, mikä on ihana asia. Yökylässä eivät ole koskaan olleet siellä, ei ole ollut tarvetta ja tuntuis jotenkin hassulle viedä lapset 100m päähän yökylään. Mun äiti asuu vajaa 400km päässä, mut käydään suht usein siellä ja ovat innoissan mummin jutuista. Mun isä on kuollut, mutta muistavat hänet vielä hyvin.
 
Kyllä osallistuu vaikkei ihan lähellä asukkaan. Sanotaan et välillä niin hyvässä kun pahassa ja välillä sitten jopa niin et saadaan itse rauhassa "keittää soppamme". Mä hoidan itse kyllä lapsen jos sairastetaan mut muuten mummoa voi kysyä välillä hoitajaks ja hoitas varmaan sairastakin lasta jos annettas. ja olen aika kiitollinen siitä et on joku jota pyytää avuks kun on ihan tutuks tullu se turvaverkotonkin olotila
 
Osallistuvat. Käyvät meillä kylläkin aika harvoin kylässä, ehkä noin 3x/vuosi, mutta me käydään vähintään kerran viikossa isovanhemmilla. Mukavampaa on käydä siellä kun on enemmän tilaa jne, ja päästä aina mamman lihapatojen ääreen. Poika on yökylässä heillä noin 3kk välein 1-2 yötä, ja se on just passeli määrä.
 
Kyllä ja me osallistutaan heidän elämään. Lisäksi me sisarukset osallistutaan toistemme elämiin :D Nähdään kaikki toisiamme 2-5 kertaa viikossa, joskus joka päivä. Asutaan kaikki 30 km säteellä toisistamme.
 
minun vanhemmat auttaa lastenhoijossa ku tarvitaan. muutenki olhaan paljon tekemisissä. äiti on sairaseläkkeellä, kesi leikkattiin pilalle ja voi auttaa aika pieniläki varotus ajoilla, nyt varsinki ku ei ole nosteluita yms pyllyn pesuja, kuopus innostu pottailusta.

auttavat muutenki paljon, remppaa ovat olleet apuna tekemässä yms pihan laittoa.

miehen vanhempii ei olla yhteyvessä, reilut 5 v menny ja hyvä niin. eivät ole nähneet lapsia koskaan.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa