Optimaaliset olosuhteet lapsentekoon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Muun maan Elli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Muun maan Elli

Vieras
En ole tähän ikään (30v) mennessä kokenut mitään sen kummempaa vauvakuumetta mutta tiedän kuitenkin, että jossain vaiheessa haluan lapsia. Viime aikoina olen alkanut ymmärtää, että "jossain vaiheessa" -aikaa ei voi enää odotella loputtomiin, etenkin jos haluaa usemman kuin yhden lapsen. Asiaa pohdiskeltuamme voisimme siis alkaa yrittää lapsentekoa vaikka samantien, etenkin kun tiedostamme, ettei se välttämättä onnistu kädenkäänteessä, jos ollenkaan.

Olen lukenut useampia keskusteluketjuja aiheesta, jossa ihmiset pohtivat ja kommentoivat sopivaa ajankohtaa ja käytännön haasteita. Yleisin kommentti tuntuu olevan, että siitä vaan, jos tuntuu siltä, että olet henkisesti valmis äidiksi, että kyllä ne käytännön asiat järjestyvät, aikaa ei ole rajattomasti. Mutta olisiko joskus kuitenkin järkevämpi odottaa?

Olen alkuvaiheen jatko-opiskelija maassa, jossa ei ole sen kummempaa sosiaaliturvaa, ja äitiyslomat yms. ovat muutenkin melko heikoissa kantimissa. Päivähoito on äärimmäisen kallista, joten pelkällä kahden jatko-opiskelijan palkalla sitä ei maksella. Kuitenkin, jos tulen raskaaksi ensi vuoden aikana, kuulun vielä Suomen sosiaaliturvan piiriin ja saan Suomesta äitiyspäivärahaa. Tällöin kuitenkin opintoni keskeytyisivät melko kriittisessä vaiheessa. Summa summarum, äitiyspäivärahan ja fysiologisten syiden takia olisi parempi tulla raskaaksi mahdollisimman pian, opintojen ja muiden taloudellisten syiden kannalta sitä olisi parempi lykätä ainakin parilla vuodella. Kuinka tässä voi mitenkään tietää, mikä olisi parempi ratkaisu? Siis olettaen, että kaikki sujuisi hyvin, yksi kauhukuvani on, etten pysty tulemaan raskaaksi ollenkaan.

Jos olisin samassa elämäntilanteessa mutta asuisin Suomessa, en luultavasti epäröisi ollenkaan näin paljoa. Lähellä olisi kuitenkin sukulaisia ja muuta tukiverkkoa sekä halpa ja hyvä päivähoito, joten pääsisin varmasti palaamaan takaisin opintojen pariin heti kun siltä tuntuu. Täällä olemme kuitenkin oman onnemme nojassa, sillä myös mieheni vanhemmat asuvat toisessa maassa. Valmistumiseeni ja mahdolliseen Suomeen paluuseeni on kuitenkin niin paljon aikaa, etten tiedä, uskallanko odotella niin kauaa, ettei vain sen takia jäisi kokonaan ilman lasta/lapsia.

Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia teidän Ellien kanssa ja saada uusia näkökulmia asiaan.
 
En ole tähän ikään (30v) mennessä kokenut mitään sen kummempaa vauvakuumetta mutta tiedän kuitenkin, että jossain vaiheessa haluan lapsia. Viime aikoina olen alkanut ymmärtää, että "jossain vaiheessa" -aikaa ei voi enää odotella loputtomiin, etenkin jos haluaa usemman kuin yhden lapsen. Asiaa pohdiskeltuamme voisimme siis alkaa yrittää lapsentekoa vaikka samantien, etenkin kun tiedostamme, ettei se välttämättä onnistu kädenkäänteessä, jos ollenkaan.

Olen lukenut useampia keskusteluketjuja aiheesta, jossa ihmiset pohtivat ja kommentoivat sopivaa ajankohtaa ja käytännön haasteita. Yleisin kommentti tuntuu olevan, että siitä vaan, jos tuntuu siltä, että olet henkisesti valmis äidiksi, että kyllä ne käytännön asiat järjestyvät, aikaa ei ole rajattomasti. Mutta olisiko joskus kuitenkin järkevämpi odottaa?

Olen alkuvaiheen jatko-opiskelija maassa, jossa ei ole sen kummempaa sosiaaliturvaa, ja äitiyslomat yms. ovat muutenkin melko heikoissa kantimissa. Päivähoito on äärimmäisen kallista, joten pelkällä kahden jatko-opiskelijan palkalla sitä ei maksella. Kuitenkin, jos tulen raskaaksi ensi vuoden aikana, kuulun vielä Suomen sosiaaliturvan piiriin ja saan Suomesta äitiyspäivärahaa. Tällöin kuitenkin opintoni keskeytyisivät melko kriittisessä vaiheessa. Summa summarum, äitiyspäivärahan ja fysiologisten syiden takia olisi parempi tulla raskaaksi mahdollisimman pian, opintojen ja muiden taloudellisten syiden kannalta sitä olisi parempi lykätä ainakin parilla vuodella. Kuinka tässä voi mitenkään tietää, mikä olisi parempi ratkaisu? Siis olettaen, että kaikki sujuisi hyvin, yksi kauhukuvani on, etten pysty tulemaan raskaaksi ollenkaan.

Jos olisin samassa elämäntilanteessa mutta asuisin Suomessa, en luultavasti epäröisi ollenkaan näin paljoa. Lähellä olisi kuitenkin sukulaisia ja muuta tukiverkkoa sekä halpa ja hyvä päivähoito, joten pääsisin varmasti palaamaan takaisin opintojen pariin heti kun siltä tuntuu. Täällä olemme kuitenkin oman onnemme nojassa, sillä myös mieheni vanhemmat asuvat toisessa maassa. Valmistumiseeni ja mahdolliseen Suomeen paluuseeni on kuitenkin niin paljon aikaa, etten tiedä, uskallanko odotella niin kauaa, ettei vain sen takia jäisi kokonaan ilman lasta/lapsia.

Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia teidän Ellien kanssa ja saada uusia näkökulmia asiaan.

Minä kyllä sinuna yrittäisin raskautta . Ja jos onnistuu. Synnyttäisin Suomessa. Opiskelua voi ja pystyy jatkamaan pitämään yllä internetin kautta . Sinuna varmistaisin että pysyt suom. terveyden huollon piirissä meinaan jos siitä putoat joudut odottamaan 4 v saada samat edut taas takaisin. ja Suomessakin nämä asiat voivat tulevaisuudessa huonontua nopeastikin.
 
Viimeksi muokattu:
Nämä ovat juuri sitä perhesuunnittelua, jossa mietitään, mikä on oikea hetki perheen perustamiselle. Yleensä kuitenkin asioilla on tapana järjestyä. Yksi vaihtoehtohan voisi olla se, että jos mikään muu ei onnistu, niin siirry takaisin Suomeen ja yritä saada järjestymään opiskelupaikan siirto, jotta voisit jatkaa opintojasi esim. osa-aikaisesti Suomessa.

Yleensä opiskelijana on helpompaa olla nuori äiti kuin työssäkäyvänä. Jos saatte tukea miehesi vanhemmilta, niin pienen vauvan kanssa saattaisi opiskelu jossakin määrin onnistua myös nykyisessä kotimaassasi. Sitä paitsi kun kerran tiedät, että raskaaksi tulo olisi ajankohtaista, niin kannattaa opiskella nyt niin paljon täysillä kun vaan pystyy, jotta saisit opintosi mahdollisimman hyvälle mallille jo etukäteen, sillä vauva + opiskelu äitiysloman aikana on huono vaihtoehto.
 
Perhesuunnittelu ja oikea ajankohta mietityttävät täälläkin. Vauvakuume on herännyt ja miestäni se on vaivannut jo pidemmän aikaa. Uskon, että olisin valmis äidiksi ja elämä on sillä mallilla, että vauvalle olisi puitteet kunnossa. Mietityttää vain työelämä ja kaikki siihen liittyvä. Olen 28-vuotias ja valmistun korkeakoulusta ensi keväänä. Ehdin siis saamaan tutkintoni valmiiksi joka tapauksessa ennen vauvan tuloa. Mutta jos tärppäisikin ennen gradun valmistumista, kuka minut palkkaisi maha pystyssä? Jos taas jäisin valmistumisen jälkeen äitiyslomalle jne, tuntuu epätoivoiselta saada töitä niin "vanhana", kun kokemusta omalta alalta ei liikaa ole. Tuntuu, ettei milloinkaan ole hyvä aika lisääntyä. Ja mistäs sitä tietää koska se tärppää vai tärppääkö ollenkaan. Vaikeeta..
 

Yhteistyössä