Seurustelu teini-ikäisestä asti, ainoa seksikumppani

[minä tiedän]

Minä tiedän, mitä ap tarkoittaa. Minulla oli ensimmäisessä suhteessani sama tilanne, ja teimme sopimuksen. Ei puuttunut rakkautta ja kaikki oli hyvin, ehkä kaipasimme vain jännitystä ja kokemuksia. Ap sanoi, että sopimukseen kuuluisi, ettei kerrota toiselle ellei toinen kysy. Mustasukkainen mieli toimii kuitenkin niin että epäillessään alkaa kyselemään ja vastaukset satuttavat. Me olimme mustasukkaisia ennen kuin kumpikaan oli päässyt edes kunnolla kokeilemaan muiden kanssa, ja lopulta olimme kai niin etäisiä, että poikaystäväni ihastui toiseen. Erosimme, palasimme yhteen ja lopulta erosimme muista syistä. Nykyisen kumppanin jakamista en voisi edes ajatella, ajatustapani on muuttunut täysin ensimmäisestä suhteesta. Nyt sen ensimmäisen suhteen jälkeen on ollut muutama kumppani, ei se ole niin ihmeellistä. Yhdenyönjutut ovat mielestäni aika tunkkaisia, jos on sinkku niin ajankuluksi ja läheisyydenkaipuuseen ihan ok mutta kyllä parisuhteessa rakkaan kanssa seksi on parempaa. Eli en suosittele, mutta jos ette enää saa ajatusta mielestänne niin sitten ei auta muu kuin kokeilla ja katsoa, olette ilmeisesti vasta vuoden seurustelleet joten eihän sitä muutenkaan vielä tiedä miten käy. (Kuten ei elämässä muutenkaan, koska toista ihmistä ei koskaan voi oikeasti tuntea)

 

[MikäOnOikein]

Minä tiedän, mitä ap tarkoittaa. Minulla oli ensimmäisessä suhteessani sama tilanne, ja teimme sopimuksen. Ei puuttunut rakkautta ja kaikki oli hyvin, ehkä kaipasimme vain jännitystä ja kokemuksia. Ap sanoi, että sopimukseen kuuluisi, ettei kerrota toiselle ellei toinen kysy. Mustasukkainen mieli toimii kuitenkin niin että epäillessään alkaa kyselemään ja vastaukset satuttavat. Me olimme mustasukkaisia ennen kuin kumpikaan oli päässyt edes kunnolla kokeilemaan muiden kanssa, ja lopulta olimme kai niin etäisiä, että poikaystäväni ihastui toiseen. Erosimme, palasimme yhteen ja lopulta erosimme muista syistä. Nykyisen kumppanin jakamista en voisi edes ajatella, ajatustapani on muuttunut täysin ensimmäisestä suhteesta. Nyt sen ensimmäisen suhteen jälkeen on ollut muutama kumppani, ei se ole niin ihmeellistä. Yhdenyönjutut ovat mielestäni aika tunkkaisia, jos on sinkku niin ajankuluksi ja läheisyydenkaipuuseen ihan ok mutta kyllä parisuhteessa rakkaan kanssa seksi on parempaa. Eli en suosittele, mutta jos ette enää saa ajatusta mielestänne niin sitten ei auta muu kuin kokeilla ja katsoa, olette ilmeisesti vasta vuoden seurustelleet joten eihän sitä muutenkaan vielä tiedä miten käy. (Kuten ei elämässä muutenkaan, koska toista ihmistä ei koskaan voi oikeasti tuntea)

Kiitos kommentistasi! Juuri tällaista kaipasinkin. Saanko kysyä, kuinka pitkälle sitten pääsitte poikaystäväsi kanssa? Eli oliko teillä mitään juttua toisten kanssa? Mukava kuulla kokemus sellaiselta, joilla on ollut ihan sama tilanne.

Mutta siis ei, olemme seurustelleet jo lähemmäs 7 vuotta. Eli kyllä tässä tosiaan on jo ihan vakaa parisuhde takana.

 

[Minä tiedän]

Siis oli molemmilla läheltä piti-tilanteita, jotka syystä tai toisesta eivät menneet loppuun asti. Jos aikoo jonkun kanssa säätää niin mieluummin sitten joku tuntematon baarista kun joku yhteinen tuttu, sen verran voin sanoa! Minä halusin tietoisesti yrittää päästä irti mustasukkaisuudesta sopimuksen avulla, ei toiminut vaan toi lähinnä lisää tuskaa. Riippuu tietysti ihmisestä että kuinka paljon jää hampaankoloon jos kokeilee. Anyway, meillä se lähti käsistä ja tuntui "tahraavan"suhteemme.. ei se seksi ole sen arvoista mielestäni. Ja anteeksi, ymmärsin väärin suhteenne pituuden. Itse en lähtisi sotkemaan hyvää suhdetta mutta kuten aiemmin sanoin, jos on pakko niin sitten on. Kunhan ei jää asia painamaan ja kaduttamaan (kumpi tahansa ratkaisunne onkaan)

 

[MikäOnOikein]

Siis oli molemmilla läheltä piti-tilanteita, jotka syystä tai toisesta eivät menneet loppuun asti. Jos aikoo jonkun kanssa säätää niin mieluummin sitten joku tuntematon baarista kun joku yhteinen tuttu, sen verran voin sanoa! Minä halusin tietoisesti yrittää päästä irti mustasukkaisuudesta sopimuksen avulla, ei toiminut vaan toi lähinnä lisää tuskaa. Riippuu tietysti ihmisestä että kuinka paljon jää hampaankoloon jos kokeilee. Anyway, meillä se lähti käsistä ja tuntui "tahraavan"suhteemme.. ei se seksi ole sen arvoista mielestäni. Ja anteeksi, ymmärsin väärin suhteenne pituuden. Itse en lähtisi sotkemaan hyvää suhdetta mutta kuten aiemmin sanoin, jos on pakko niin sitten on. Kunhan ei jää asia painamaan ja kaduttamaan (kumpi tahansa ratkaisunne onkaan)

Aivan. Tuo olisi siis ehdottomasti niin, että ei ketään tuttuja sotkettais mukaan. Ollaan nyt tätä muutenkin eilen mietitty ja luultavasti näillä näkymin nyt sitten ei lähdetä sähläilemään muuta. Kun sehän se on, että ei voi tietää miten paljon se jää kaivelemaan. Kiitos sinulle kokemuksen kertomisesta!

 

[Yksi mielipide...]

Minäkin olen ollut samassa tilanteessa. Aloitettiin seurustelemaan 15 vuotiaina ja oltiin yhdessä 18 vuotta. Oltiin toisillemme ensimmäiset ja ainoat. Mietittiin samoja juttuja kuin te, mutta molemmat pysyivät uskollisena suhteessa. Asia jäi kuitenkin kaihertamaan mieltä ja tuntui, että osa elämää jäi elämättä ja paljon kokematta. Tämä johti sitten siihen, että kolmenkympinkriisissä halusin voimakkaasti elää ja kokeilla, ihastuin työkaveriini... Päätin sitten erota ja kokeilla kantaako siivet. Kantoihan ne, mutta helpommalla olisi päässyt, kun olisi kokenut ja elänyt nuorena, kuin nyt kolmen lapsen äitinä...

 

[Tarja]

Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä teini-ikäisistä asti. Olemme kumpikin siis toistemme ensimmäisiä seksikumppaneita. Olemme välillä puhuneet, että kummallakin olisi se mielenkiinto tietää, millaista seksi on jonkun toisen kanssa. Se ei tarkoita sitä, että sitä haluaisi mennä tuolla sinkkuna pitkän aikaa. Kyseessä on vain ihan tavallinen ihmisen mielenkiinto.

Olimme jo kerran päättäneet, että toteutamme ns. vapaata suhdetta. Jos toinen kysyy jotain, toisen on kerrottava. Muutoin ei asiasta puhuta. Mies tapasi baarissa jonkun naisen, jonka kanssa oli jutellut. Mitään muuta ei vielä silloin tapahtunut. Sain kuitenkin hirveän mustasukkaisuuskohtauksen tästä ja tuntui tosi pahalta. Tästä on aikaa kuitenkin jo kolmisen vuotta.

Nyt olemme miettineet taas samaa, koska jossain vaiheessa haluamme lähivuosina myös lapsia. Toteuttaisimme tämän siis mielellään ennen sitä.

Onko samassa tilanteessa olevia? Miten olette tehneet? Pystyykö asian kanssa elämään, jos käy tuolla vieraissa luvan kanssa? Kaiveleeko tämä asia kuitenkin joskus vanhainkodissa, jos onkin ollut vain yhden kanssa? Ainakaan tämä ei vielä ole muutaman vuoden aikana lähtenyt pois mielestä.

Tiedostamme, että on mahdollista, että tällainen voi koitua eroksi tai sitten vahvistaa suhdetta. Meillä on kuitenkin hyvä parisuhde ja näemme tulevaisuuden yhdessä. Siksi tämä pelottaakin. Mutta entä jos haluammekin myöhemmällä aikuisiällä kokeilla sitten tätä. En haluaisi, että perhe, johon kuuluu jo lapsetkin, kärsisi tästä. Olemme 25-vuotiaita.