L
liian kiltti
Vieras
Taustaa: Mulla on jo yksi ammatti. Mulla on myös työpaikka vuoden loppuun ja mitä ilmeisimmin saan jatkaa paikassa vuoden vaihteen jälkeenkin. Aloitin vuosi sitten toisen koulun. Olen suorittanut ekan vuoden loistavin arvosanoin. Toinen vuosi on kohta puolessa välissä ja tämä on samalla viimeinen vuosi.
Ongelma: Viime vuosi sujui hienosti, koska opiskelin täyspäiväisesti. Nyt yritän opiskella työn ohella. En vain meinaa enää jaksaa. Motivaatio-ongelmia on alkanut ilmaantua ja ihan fyysistä väsymistä. Mulla on semmoinen työ, että pitää tehdä viikonloppuvuorojakin, joten ei ole mitään selkeää katkosta työntekoon ja opiskeluun. Aina, kun on vapaata, pitäis tehdä koulutehtäviä ja lukea kokeisiin. Kokeet pitää sopia kunkin open kans erikseen, kun en pääse oikeina koepäivinä paikalle. Kauhiaa soutamista ja huopaamista. Meidän koululle on myös tullut tappouhkaus ja vaikka muut ovat noin vain palanneet takaisin kouluun, niin minua ahdistaa. Voihan se olla pelkkä vitsi, mutta en osaa suhtautua siihen niin. Minulla ei ole mitään hinkua kuolla, koska on jo ammatti ja työ ja perhe ja kaikkea.
Nyt: Mietin vakavasti, lopetanko opinnot. Toisaalta tunnen velvollisuudekseni kilttinä tyttönä käydä koulun loppuun, kun kerta pärjäänkin hyvin, eikä ole paljon jäljellä. Mutta toisaalta en jaksaisi töiden ohella. Kaipaan omaa aikaa, aikaa perheelle ja aikaa ystäville. Haluaisin joskus rentoutua, ettei tarttis ressata.
Sanokaa te, mitä mä teen? Kaikki mielipiteet tulee tarpeeseen! Kiitos.
Ongelma: Viime vuosi sujui hienosti, koska opiskelin täyspäiväisesti. Nyt yritän opiskella työn ohella. En vain meinaa enää jaksaa. Motivaatio-ongelmia on alkanut ilmaantua ja ihan fyysistä väsymistä. Mulla on semmoinen työ, että pitää tehdä viikonloppuvuorojakin, joten ei ole mitään selkeää katkosta työntekoon ja opiskeluun. Aina, kun on vapaata, pitäis tehdä koulutehtäviä ja lukea kokeisiin. Kokeet pitää sopia kunkin open kans erikseen, kun en pääse oikeina koepäivinä paikalle. Kauhiaa soutamista ja huopaamista. Meidän koululle on myös tullut tappouhkaus ja vaikka muut ovat noin vain palanneet takaisin kouluun, niin minua ahdistaa. Voihan se olla pelkkä vitsi, mutta en osaa suhtautua siihen niin. Minulla ei ole mitään hinkua kuolla, koska on jo ammatti ja työ ja perhe ja kaikkea.
Nyt: Mietin vakavasti, lopetanko opinnot. Toisaalta tunnen velvollisuudekseni kilttinä tyttönä käydä koulun loppuun, kun kerta pärjäänkin hyvin, eikä ole paljon jäljellä. Mutta toisaalta en jaksaisi töiden ohella. Kaipaan omaa aikaa, aikaa perheelle ja aikaa ystäville. Haluaisin joskus rentoutua, ettei tarttis ressata.
Sanokaa te, mitä mä teen? Kaikki mielipiteet tulee tarpeeseen! Kiitos.