\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.08.2006 klo 23:31 Vilja84 kirjoitti:
Hei!
onko täällä opiskelevia äitejä?
haluaisin kuulla kokemuksianne, sillä itse emmin ehkäisyn lopettamista kun opiskelua olisi vielä (reilustikkin) edessä.
haluaisin kuulla missä opiskelet (siis ammattikoulu, yliopisto, amk vai joku muu) ja miten olet selviytynyt, minkälainen tukiverkosto sinulla on ja kuinka raskasta on.
vauvakuume on kova, mutta niin on myös tahto opiskellakkin!
Mulla alkaa kohta toinen vuosi AMK:ssa ja poika on 1v9kk.
Mä hain (ja pääsin) opiskelemaan raskaana ollessani. Ensimmäisen vuoden pidin taukoa, sillä ennen pojan syntymään olisin ehtynyt olemaan koulussa vain yhden kokonaisen jakson.
Kun poika oli 10kk, aloitin opiskelun (siis syksyllä 2005). Poika meni hoitoon. Mulla oli aika rankka ensimmäinen vuosi. Poika sairasteli koko lukuvuoden 3-4 viikon välein. Lisäksi maalis ja huhtikuussa oltiin viikko sairaalassa. Eli mulle tuli paljon poissaoloja. Onneksi läsnäolopakko oli vain muutamalla kurssilla ja lääkärintodistuksella sai niitäkin poissaoloja paikkailtua.
Opettajat olivat ymmärtäväisiä. Sain siirtää tenttejä ja tehtäviin sain lisäaikaa (jos tilanne niin vaati). Yhden kurssin jätin tenttiä vaille suorittamatta, sillä viikon sairaalareissun aikana/jälkeen ei ollut energiaa lukea tenttiin.
Kotitehtävät tein (jos tein) iltaisin yhdeksän jälkeen kuin poika meni nukkumaan (nyt onneksi poika käy jo kahdeksalta nukkumaan). Usein meni puolille öin. Kyllä sitä toisinaan oli koulussa väsynyt, varsinkin kun yöt sisälsivät 2-10 herätystä (nyt onneksi jo kuukausi nukuttu yöt hyvin).
Tukiverkko oli hyvä. Mummot auttoivat pojan sairastellessa että pääsin myös silloin luennoille. Meillä kun mies on töissä ja mä en, niin silloin mun piti aina jäädä kotiin pojan sairastellessa. Toisinaan mummot ottivat pojan yökylään jotta sain edes yhden yön nukkua. Rahallista tukea saatiin toisinaan miehen vanhemmilta. Koulussa oli pari hyvää opiskelijatoveria jotka ottivat mulle kaikki muistiinpanot ja ilmoittivat mitä koulussa oli tehty. Näin pysyin kärryillä.
Loppujen lopuksi ekasta vuodesta selvisin yllättävän hyvin arvosanoin (2-5). Kaksi kakkosta tuli kun menin tentteihin lukematta ja edelliset yöt valvottuina. Vaikka rankkaa välillä oli, niin positiiviset muistot ovat. Opiskelu oli mulle sitä tärkeää OMAA AIKAA. Nyt innolla odotan toisen vuoden alkua, motivaatio on kova. Toiveissa vain ettei poika sairastelisi yhtä paljoa.
Negatiivista oli ehkä se että olin niin erimaailmassa muiden opiskelijoiden kanssa. Meidän luokalla oli 60 opiskelijaa ja mä olin ainoa naimisissa/lapsellinen opiskelija. Hirveästi ei jaksanut kuunnella toisten baarisekoiluja ja itse piti välttää pojasta puhumista etteivät toiset kyllästy.
Nyt meillä on yritys käynnissä pikku-kakkosen suhteen. Koulua vielä jäljellä 2,5 vuotta.