Jo muutaman vuoden äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen töissä oltuani on surullista lukea näitä Kaksplussan keskusteluja. Samaa pilkkaamista, räyhäämistä, oman pahanolon purkamista ilkeinä viesteinä, erilaisten vanhempien tapojen mollaamista ja omaa paremmuuttaan korostaen täällä edelleen kirjoitetaan. Ihmettelin aikanaan miksi neuvolassa sanottiin ensi käynneillä, että vauva palstoja ei sitten ole syytä lukea, nyt tiedän mitä he tarkoittivat. Tämäkin keskustelu on järjetön. Tämä pieni 7-vuotias lapsi tarvitsee apua pyllyn pyyhintään ja jokainen aikuinen osaa sen tehdä, missä ongelma? Jokainen osaa maalaisjärjellä ajatella, että tämä kakkahätä tulee hänelle ehkä kerran vuodessa pianotunnin aikana, miksi tehdä pyyhkimisestä numeroa? Ja valitettavasti ajattelijalla on jotain salattavaa, jos alkaa mielikuvitus laukkaamaan kun (nais)opettaja tulee tytön kanssa vessasta kun on avustanut pyyhkimään. Ei toiset lapset osaa ihmetellä siinä olevan mitään outoa, sairas aikuisen mieli kyllä. Haluan vielä sanoa, että lapseni vauva-aikana ihmettelin suuresti näitä blogin kirjoittajia ja Kaksplussaan koukuttuneita äitejä, kuinka korostavat ja huutelevat ja vetävät teatteria muille ihmisille täydellisestä äitiydestä, kun samalla vauva / lapsi jää vähemmälle huomiolle. Onko se vauva- ja pikkulapsiaika aikaa omistautua äitiydelle, omille haaveilleen täydellisestä äitiydestä, täydellisestä arjesta ja pikku-blogista jossa vauva näyttelee muka pääroolia? Vai aikaa laittaa masinat ja sosiaaliset mediat kiinni ja olla hetket olohuoneen matolla, vauvan tai taaperon kanssa leikkien, ulkoillen ja ruokaa laittaen? Ei näille, keille äitiys on projekti joka täytyy vetää kunnialla loppuun. He elävät muille ihmisille. Siitä on hyvä äitiys kaukana.