Ootteko koskaan "pettyneet" tulevan vauvan sukupuoleen?

  • Viestiketjun aloittaja odottaja
  • Ensimmäinen viesti
Tulevan vauvan sukupuoleen kyllä, mutta sitten kun lapsi on maailmassa ollut, en ole ollut vähääkään pettynyt enkä muuksi vaihtaisi... Oikeastaan näistä molemmista (toinen vielä masussa) on jo muutama viikko ultran jälkeen ruvennut tuntumaan siltä, että saattaisin olla pettynyt, jos sittenkin tulisi tyttö, kun olen jo poikaan asennoitunut. :) Ja kuitenkin joskus tapasin ajatella, että tulen olemaan pettynyt, jos en ikinä tyttöä saa, mutta ei se mitään, ellei poikia tule. Kai sitä ennakko-odotuksia ja toiveita saa olla, siinä vasta menee metsään, ellei sukupuolen takia hyväksy ja rakasta lasta.
 
vinci
no tavallaan oon kummallakin kerralla toivonut tyttöä mutta poikia on molemmat...kyllä niitä silti rakastan yhtä lailla..olisin vaan toivonu saavai hommata tyttöjen juttuja kuten mekkoja ,barbeja bratsejä koruja jne..
 
Me ei toivottu kumpaakaan sukupuolta mutta mulle tuli raskausaikana itelle tosi vahva olo tietystä sukupuolesta, kateltiin jo vähän nimiä valmiiksi jne, ja ultrassa kysyttiin sukupuolta oikeestaan vain kuitataksemme asia että näinhän se on, ja paljastuikin että vauva on just toista sukupuolta niin paluumatkalla ultrasta tuli melkein itku. Järkytys/pettymys tuntui isolta, ei sillä etteikö sukupuoli olisi jotenkin kelvannut tms mutta kun piti ajatella mielikuvat vauvasta täysin uudestaan, mutta samana iltana sen sitten oli jo hyväksynyt eikä siinä sen kummempaa.

Syyllisyyttä ei kannata alkaa tuntemaan, vaan hyvä että voi tunnustaa omat pettymyksensä itselleen ja siten saa käsiteltyä asiaa eteenpäin.
 
.....................
Alkuperäinen kirjoittaja Missy:
Iltoja,

itsellä ei "kokemusta" pettymyksistä, mutta miehelle oli kova pettymys, kun toinen lapsi oli tyttö, oli toivonut toista poikaa. Kyllä se käsittääkseni meni samantien ohi, eikä sitä ainakaan mitenkään näin ulospäin huomaa, yhtä rakkas tuntuu miehelle olevan tuo parikuinen tuhisija-neiti kuin poikakin. Mutta synnärillä huomasin, että oli tosi pettynyt; ihan avoimesti oli sanonut poikaa toivovansa.

mikä "mies"
 
Rehellisesti kerrottuna kyllä.

Toisesta lapsesta toivoin ja odotin niin kovasti poikaa, että koin synnytyksen jälkeen syntyneen tytön vieraan lapseksi :ashamed: Vasta kun neiti oli reilun kuukauden löytyi oikea äidinrakkaus, enkä enää vaihtaisi tyttöä pois :heart: Pääasia että on terve, sukupuolesta viis!
 
Onni
Olen aina toivonut paljon tyttöjä itselleni. Ekaa lasta kun odotin oli pettymys ultran jälkeen jonkinmoinen kun ilmoitettiin että poika tulossa... piti sitten asennoitua siihen ja kyllähän siihen omaan lapseen heti rakastui. Toista lasta odottaessani voin rehellisesti sanoa, että rakenneultran päivä oli varmaan yksi elämäni onnellisimmista, vauva todettiin tytöksi!! Se oli niin mahtava tunne, että ei edes synnytyksen jälkeen ollut sellaista onnea. Nyt minulla on terveet tyttö ja poika, joita rakastan yhtä paljon ja olen maailman onnellisin äiti kun minulla on nämä aarteet. Ja loppujen lopuksi vaikka olisivat molemmat poikia niin tunne olisi sama.
 
vieras
Ekaa odottaessa kuvittelin että poika, kunnes rakenneultran jälkeen ( ei saatu tietää sukupuolta siinä ) tuli olo, että tyttöhän tämä on. Ja mars, yksityiselle tarkistaa ja tyttöhän siellä näkyi asustelevan. En ollut pettynyt, hämmästynyt ennemminkin, koska olin aina kuvitellut saavani pojan.
Toiselle kierrokselle lähdettäessä vähän sama juttu, alkuraskaus oli niin erilainen suolaisen himoineen ja pahoinvointeineen ja painonLASKUINEEN, että ajattelin että no nyt on poika. Kuitenkin, haaveilin pikkaisen tytöstäkin, olisihan se kivaa saada molemmat, mutta kaksi tyttöä olisi kovin kätevää ja seuraakin heistä olisi toisilleen.
Rakenneultrassa ei näkynyt kumpi on ja siinä kohdin oikeastaan jo arvasinkin, niin samantoistoa alkoi olla, tyttö! :)
Mies ainakin ihan intoa kahdesta tytöstä ja mä haaveilen jo kolmannesta tytöstä... ;)
Varsinkin kun rasavilli naapurin poika vie mun hermot...
 
Ransu
En ole pettynyt, koska olin niiiiin ikionnellinen, että viimein sain kokea normaalin raskauden niiden lukuisien lapsettomuushoitojen, keskenmenojen ja muiden ongelmien takia.
Meille oli aivan se ja sama, kumpi sieltä oli tulossa, kunhan tulisi elävä lapsi.
Sama toisella kerralla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mukava kuulla että muillakin on ollut näitä toiveita, ajattelin ensin että olen jopa törkeä kun "suosin" mielessäni toista sukupuolta...
Mutta onhan tässä vielä aikaa totutella ajatukseen. Tottakai lapsi on yhtä rakas oli kumpi vaan! Tuntuu vaan niin lopulliselta, tuskin kolmatta lasta koskaan saan. Joten täytyy haudata sellanen lapsuudesta asti ollut unelma ikiomasta prinsessasta...
Sähän saat itse olla se perheen ainoa prinsessa, niin kuin mä. Ja onhan niitä suloisia tyttösiä suvussa tai ystävillä. Heitä on sitten kiva hemmotella ilman niitä huonompia puolia.
 
Ransu
Piti muuten vielä ihmetellä sitä, miksi kaikki haluavat tietää sukupuolen etukäteen? Miksi se on niin tärkeää? Miksei voida odottaa sitä raskausaikaa ja yllättyä vasta synnytyksessä lapsen sukupuolesta, oli kumpi tahansa, tyttö tai poika? Se on lyhyt aika (odotusaika) odottaa, joten tuntuu kummalta kun kaikki kysyvät vauvan sukupuolen etukäteen ultrassa :/
 
Toista odottaessa odotin tyttöä mutta poika sieltä tuli.
Kieltämättä etukäteen mietitytti minkähän prosessin joutuu työstämään jos vauva onkin poika, mutta pojan syntymän jälkeen kun sai tietää sukupuolen ja sai hänet heti syliinsä, niin tuli sellanen tunne että tietysti hän on poika eikä meille ketään muuta pitänyt tullakkaan :heart:
 
vieras
kahden tytön jälkeen kolmatta odotaessani toivottiin poikaa ja kyllä myönnän olleeni pettynyt kun rakenneultrassa selvisi, että tyttö on tulossa...(toivoin jopa keskenmenoa :( ), muutamassa päivässä odotus muuttui taas iloiseksi ja odottavasksi ja mikä hurmaava neitokainen meille syntyikään! Je nelosesta toivoinkin tyttöa ja tyttöhän sieltä (jälleen!) tuli, se oli ehkä sukulaisille ja tuttaville suurempi ongelma ;)
 
Pettyminen on ehkä liian raju ilmaisu.
Toivoin poikaa esikon aikaan (esikko siis poika ) ja toivon myös nyt :)
Mutta missään määrin en ole pettynyt jos onkin tyttö =)

Mies liputtaa tytön puolesta nyt toisen kohdalla :heart:
 
Non compos mentis
Esikoisesta mulla oli niin vahva tyttötunne, etten varmasti poikaa olisi laitokselta mukaani ottanut (vitsi, vitsi). Olikin tyttö. Toisen lapsen kohdalla olin varma, että potra poika tulossa. Synnytystä edeltävänä päivänä ultran mukaan lapsen painoarvio 4,2 kg. Syntyi sitten 3,3 kg tyttö ja olin vähän hämmentynyt, mutta vain muutaman sekunnin, sillä vauva osoitti heti "maskuliinisia" piirteitä repäisemällä tippaletkuni irti.

Prinsessavaihekin on kuopuksella ollut, mutta hänen parhaat kaverinsa ovat poikia, rakastaa urheilullisia lajeja ja on sellainen "eemeli". Eli tavallaan sain molemmat, ainakin lapset ovat niin erilaiset luonteeltaan, vaikka sukupuoli sama onkin, että en usko jääneeni mistään "paitsi".
 

Yhteistyössä