Ootko semmoinen joka on aina äänessä ja joka sanoo aina jotakin vai ootko hiljaa

["vieras"]

kun mulla on semmonen opiskelukaveri, joka kommentoi aina ja tunnit on sit open ja tän kaverin vuoropuhelua, muut kuuntelee. Minua ärsyttää se kaveri, muut ei oo mitään sanonut mut oon vaan miettinyt et oonko vaan niin kateelline. Kun omasta mielestä en oo, vaan ärsyttää kun ei se tiedä enemmän kuin muutkaan mut osaa vaan tuoda itseään esille enemmän. Kait ne maikat sit tykkää kun yksi vaan on äänessä. Voi kun osais olla välittämättä.

 

["jjj"]

henk koht olen aina ollut se porukan hiljainen. nyt kolmenkympin ylitettyäni, lapset tehtyäni, aloin kasata rohkeutta ja aloin puhua ihmisten kanssa rohkeasti, sanoa mielipiteitänikin. ystävät loukkaantuivat ja jättivät. en tiennyt miksi. menin lääkäriin, sain asperger-diagnoosin. tarinan opetus? turpa kiinni.

 

["vieras"]

Tilanteen mukaan. Mielelläni olen hiljaa ja kuulostelen. Sanon jos tuntuu siltä, että tilanne vaatii sanomista

 

[Lilii lisänimetön]

Riippuu seurasta ja seurueen koosta. Taidan hölistä useimmiten liikaa, mutta lämpenen liian hitaasti uusien ihmisten kanssa.

Opiskellessa oli aina ilo, jos joku jotakin kysyi eikä luento ollut luennoitsijan yksinpuhelua.

 

["hmm"]

Siis sua ärsyttää se et joku kommentoi tunnilla open juttuja?! Musta on ainakin aina kiva jos joku vaivaantuu jotenkin kommentoimaan ja keskustelemaan tunnilla! On niin tylsää kuunnella pelkkää opettajaa, kyl siitä saa uusia näkökulmia kun vaan joku avaa suunsa!
Mikä siinä muu voi ärsyttää kuin se et oot selkeesti kateellinen?
Toivoisit että itsekin saisit suusi auki?
No sen voi oppia, jos haluaa!

 

[Kisumama]

Mä oon aina hiljaa ja sekös muita ärsyttää.

 

[ansarikukka]

Aina äänessä, kun se on tarpeellista. Osaan toki olla hiljaakin, mutta monesti luennoilla tuli sellainen vaivaantunut fiilis, jos kukaan ei kysynyt mitään. Eli minä sitten reippaasti kysyin tai sanoin mielipiteeni asiaan.

 

["vieras"]

Jos olen kiinnostunut ja innostunut aiheesta, niin saatan huomaamattani keskustella open kanssa. Yleensä istun hiljaa ja kauniisti. Jos jää jotain epäselväksi tms, niin kysyn. Viittaan toki aina, en hölötä suoraan päälle.

 

[Kais]

No jaa, mie oon jotakin siltä väliltä tilanteen mukaan. Joskus mie oon koko ajan äänessä,
joskus taas sanon välillä jotakin ja joskus taas mie oon hiljaa.

 

["joo"]

Luennoilla ja opetuksessa muakin ärsyttää, jos joku sama tyyppi aukoo suutaan koko ajan. Ja ei, en ole kateellinen, vaan ärsyttää, että typerät ja sivuraiteille johtavat kysymykset saattavat viedä minuuttitolkulla aikaa hyvältä luennolta.

Isossa porukassa noin muuten olen hiljainen, hyvien kaverien ja miehen kanssa taas kova puhumaan.

 

[Kerpele]

Taidan olla, aika vahvastikin, se joka on aina äänessä.... Mua ahdistaa jos vaikkapa juuri jossain opetustilanteessa kaikki on vain hiljaa. Saan paniikkikohtauksen jos en ole jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa opettajan kanssa ja jos kukaan muukaan ei ole.

On muuten opettajallekin by the way mukavampaa jos jengi kommentoi kuin se että kaikki tapittaa silmät suurena ja suu viivana vain.. En haluaisi olla opettaja..

 

[Micosa]

Välimaastossa. Kyllä mulla suu paukkuu, mutta osaan olla hiljaakin.

OT, mulla oli koulukaveri joka tykkäsi aina kertoa omia juttujaan milloin mistäkin,mutta auta
armias jos jollakin muulla oli puheltavaa oli heti sähisemässä että olkaa hiljaa tunti jatkuu.

 

[iu]

Siihen nähden että puhun töikseni olen varmaan aika hiljainen vieraammassa seurassa. Vaatiii oman aikansa, tarkkailua ja tutustumista uuteen porukkaan, että avaan suuni enemmälti.

 

[Suzyanne]

Osaan minä hiljaakin olla kun on tarvis, mutta usein ei ole tarvis.

 

[TULKINNANVARAINEN]

useimmiten olen äänessä. joskus kun mua ärsyttää niin olen hiljaa

 

["vieras"]

Mun kanssa samoilla luennoilla kävi joskus nainen, joka todellakin piti omasta äänestään. Viittaili tavan takaa ja sen sijaan, että olisi tehnyt luennoitsijalle kysymyksiä tai kommentoinut juuri käsittelyssä olevaa asiaa, saattoi tarinoida minuuttitolkulla asiasta, joka kyllä liittyi aineeseen, mutta ei välttämättä kovinkaan läheisesti sen kertaiseen aiheeseen. Lähinnä se taisi haluta viljellä sanontoja "kentällä me..", "ammattilaisina me.." jne, sillä hänen aiempi toisen asteen koulutuksensa liippasi etäisesti opiskeltavaa ainetta.

Luennoitsija tuntui aluksi tyytyväiseltä, että joku oli niin aktiivinen, mutta luentokertojen edetessä naisen vimmaisat kädenheiluttelut saivat luennoitsijan huomion enää ehkä noin puolessa kertojen määrästä. Pari muuta opiskelijaa sanoi tuolle naiselle yleiskeskustelujen aikana joskus melko ikävästikin. Munkin olisi kieltämättä tehnyt mieli, sillä toi oli sitä aktiivisuuslaatua, joka mun mielestä saisi jäädä kotiin. Kuuntelen ehdottomasti mieluummin vaikka tylsääkin aiheenmukaista luennointia kuin mulle-tuli-just-mieleen jorinointia aiheen vierestä.

Itse olen suurissa ihmisryhmissä mieluiten hissukseen. Kysyn/kommentoin jne, kun aihetta on, mutta mulla ei ole pienintäkään vaikeutta pysyä hiljaa edes kiusallisessa hiljaisuudessa. Aktiivisemmista ja suulaammista ihmisistä tykkään tosi paljon, kunhan eivät ole tuon luentonaisen kaltaisia jyriä.

 

["vieras"]

riippuu vähän porukasta, joidenkin kanssa hiljaisempi ja toisten kanssa puhun todella paljon. Joskus joukossa on näitä henkilöitä, jotka ei osaa olla hiljaa hetkeäkään ja puhuvat toisen päälle. Sellainen henkilö on rasittava, mutta näin vanhana en jaksa enään välittää, kun joku teinibimbo tuo itseään esiin, siinpä horisee sitten ja tuo tyhmyytensä esiin sillä ettei osaa keskusteluissa ottaa muita huomioon.

 

[IhanaValo]

Yleensä oon aika hiljaa, joskus liiankin enkä osaa luontevasti keskustella lähes kenenkään kans.
Riippuu tosin vähän porukastakin, jos on tutumpaa niin sit uskaltaudun enempi puhumaankin.

 

["vieras"]

Olen yleensä se, joka kysyy ja muutenkin kommentoi ja puhuu - olen siis erittäin puhelias tyyppi. Joskus on ihan pakko pitää "turpansa kiinni" ettei aina olisi äänessä.

 

[Anatolia]

Kaveriporukassa oon aina äänessä.

Koulussa mulla on hyvin harvoin mitään asiaa. Joskus vahingossa joku asia kiinnostaa ja sitten kyselen siitä, mutta yleensä olen hiljaa.

 

[Ultramariini]

Riippuu seurasta, sellainen puolivaitonainen ja toisaalla liiankin puhelias.

 

["vieras"]

oon kyllä kova puhumaan, ja puhun vielä työksenikin =)

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25149213]Mun kanssa samoilla luennoilla kävi joskus nainen, joka todellakin piti omasta äänestään. Viittaili tavan takaa ja sen sijaan, että olisi tehnyt luennoitsijalle kysymyksiä tai kommentoinut juuri käsittelyssä olevaa asiaa, saattoi tarinoida minuuttitolkulla asiasta, joka kyllä liittyi aineeseen, mutta ei välttämättä kovinkaan läheisesti sen kertaiseen aiheeseen. Lähinnä se taisi haluta viljellä sanontoja "kentällä me..", "ammattilaisina me.." jne, sillä hänen aiempi toisen asteen koulutuksensa liippasi etäisesti opiskeltavaa ainetta.
[/QUOTE]

Minä olen yhdellä kurssilla, jolla on just tällainen nainen. Se on NIIIIIIIN rasittavaa kuunnella hänen jorinoitaan, jotka eivät tunnu loppuvan koskaan. Myös kahvitauot hän puhuu itsestään ja omasta erinomaisuudestaan läpeensä. Maailmassa ei ole sellaista aihetta, joka ei voisi jotenkin johtaa keskustelua jo seuraavassa lauseessa häneen ja hänen elämäänsä. En edes tiedä miltä hän näyttää suu kiinni.