Siis kun vaan taas tuli sellainen olo. Ympärillä niin moni pitää outona kun mulla ei oo tarvetta "päästä tuulettumaan" joka päivä jonnekin eikä mulla silti oo mitään jaksamisongelmia. Käyn kerran viikossa yhdessä harrastuksessa, joka vie koko illan, ja muuten oon enimmäkseen perheen parissa (lasten ja mieheni siis). Ei mulla oo mitään tarvetta päästä minnekään sen enempää. Kotonakin viihdyn hyvin lasten kanssa enkä koe että seinät kaatuis päälle. Lapset on kuitenkin niin vähän aikaa pieniä, en mä halua viettää sitä aikaa töissä ja harrastuksissa vaan heidän kanssaan. On vaan sellainen olo että oon jotenkin omituinen, ehkäpä jopa epänormaali.