S
saidi
Vieras
Meillä siis vähän aikaa sitten 2v täyttänyt taapero, jolla on ihan järkyttäviä uhmakohtauksia. Ne voivat kestää tunninkin, eikä mikään auta. Annan kyllä silloin tulla syliin jne. ja välillä onkin sylissä rauhoittumassa, mutta sitten haluaakin pois ja jatkaa huutamista.
Tilanne meillä siis se, että meillä on ½v. vauva, jolla on kovia vatsakipuja ja siksi hän on usein sylissä, kun ei lattialla viihdy. Vauva ei myös juurikaan nuku päikkäreitä, että ei jää aikaa olla taaperon kanssa kaksin kovin paljon, vaikka yritänkin hänelle huomiota antaa. Öisin vauva itkee vatsaansa ja mä valvon sen kanssa, joten olen itsekin turkasen väsynyt ja joskus siksi palaa hermo liian helposti itselläkin. Juttelen myös puhelimessa kavereitteni kanssa, joka ärsyttää 2v:ta, mutta pakko mun on, ettei oma pää leviä. Tää on ihme oravanpyörä
Nyt vaan mietin, että johtuuko noi lapsen uhmakohtaukset siitä, että ei koe saavansa riittävästi huomiota? Mulla on huono omatunto siitä, että kahdenkeskistä aikaa taaperon kanssa ei oikeastaan jää, mutta se taas on vauvan unista kiinni. Muuten yritän kyllä antaa molemmille lapsille huomiotani, esim. luetaan kirjoja päivittäin monta ja molemmat saavat tulla aina syliin kun haluavat ja yritän myös kotitöiden lomasta antaa taaperolla huomiota kommentoimalla hänen leikkejään jne.
Miten teillä? Onko teillä tälläistä 2v:n kanssa? Vai onko kyse musta? Täytyy se vielä lisätä, että näitä pahoja uhmakohtauksia on ollut ehkä vasta 2 tai 3, muut kiukkuamiset ovat sitten menneet vähemmällä
Tilanne meillä siis se, että meillä on ½v. vauva, jolla on kovia vatsakipuja ja siksi hän on usein sylissä, kun ei lattialla viihdy. Vauva ei myös juurikaan nuku päikkäreitä, että ei jää aikaa olla taaperon kanssa kaksin kovin paljon, vaikka yritänkin hänelle huomiota antaa. Öisin vauva itkee vatsaansa ja mä valvon sen kanssa, joten olen itsekin turkasen väsynyt ja joskus siksi palaa hermo liian helposti itselläkin. Juttelen myös puhelimessa kavereitteni kanssa, joka ärsyttää 2v:ta, mutta pakko mun on, ettei oma pää leviä. Tää on ihme oravanpyörä
Nyt vaan mietin, että johtuuko noi lapsen uhmakohtaukset siitä, että ei koe saavansa riittävästi huomiota? Mulla on huono omatunto siitä, että kahdenkeskistä aikaa taaperon kanssa ei oikeastaan jää, mutta se taas on vauvan unista kiinni. Muuten yritän kyllä antaa molemmille lapsille huomiotani, esim. luetaan kirjoja päivittäin monta ja molemmat saavat tulla aina syliin kun haluavat ja yritän myös kotitöiden lomasta antaa taaperolla huomiota kommentoimalla hänen leikkejään jne.Miten teillä? Onko teillä tälläistä 2v:n kanssa? Vai onko kyse musta? Täytyy se vielä lisätä, että näitä pahoja uhmakohtauksia on ollut ehkä vasta 2 tai 3, muut kiukkuamiset ovat sitten menneet vähemmällä
