Oonko ihan väärässä (exän uusi ja heti lapsi "mukaan suhteeseen")

[vieras]

Pointsini oli vaan se, että kyllä exät (katkerat sellaiset) voivat olla ärsyttäviä kun ne kontrolloivat ENTISEN miehen nykyistä elämää.

Jep, sä vedit tavallaan mun pointtini railakkaaasti mutkat suoriksi Kyllä mä vähän sitäkin tällä haen, että missä määrin mennään puuttumaan asioihin jotka ei enää sulle kuulu ja missä määrin ne perustelut siihen puuttumiseen on ihan asiallisia ja missä määrin vain tekosyy puuttumieen

Ja kun edes joku osaa asiaa perustella kiihtymättä, niin pakko sanoa, sen ottaa ennemmin perusteltuna huolena kuin tuon tyhmäksi haukkumisen -väistämättä sellaisesta tulee tunne että taisi osua ja upota.

 

[hmm]

Onko sulla ap joku suositus kauan exäsi voisi tapailla naista, ennen kun lapsen saa tavata? Kai ymmärrät, ettet voi mennä vaatimaan aikuista ihmistä toimimaan sinun toivomalla tavalla, varsinkaan kun sinulla ei tunnu olevan mitää ratkaisua asiaan.. Vai onko? Mikä olis sellanen ihannetilanne?

 

[vieras]

miltä lapsesta tuntuu jo kiintyy ja eroattekin sitten ja jos sama toistuu monta kertaa.

No entäpä voiko lapsi jopa ajatella, että ok, vika ei ollut äidissäni eikä varsinkaan siinä että äiti sai minut, vaan isällä ei synkkaa ihan kaikkien muidenkaan kanssa ikuisesti?

 

[ap]

"Nyt isä tutustuu tähän uuteen ja sitten kun on tutustunut vähän aikaa niin vasta sitten tietää onko se oikea vai ei" Tuossa osuit juuri asian ytimeen. Miksi lapsi pitää ottaa mukaan siihen tutustumisvaiheeseen jolloin tosiaan on suuri riski, että homma ei toimikaan.

Lapsi ei saa kokea pettymystä, okei. Lapsen pitää nähdä vain se kaunisteltu totuus että ei ole vääriä ihmisiä, vaan se oikea löytyy heti. Jaa mutta onhan se lapsi jo nähnyt ettei suhde aina jatku vaan saattaa tulla ero -ihan omista vanhemmistaan! Eikö lapsi ihmettele, että miksi juuri oma äiti oli se ainoa jonka kanssa tuli ero mutta noin niinkuin muuten ei eroja ole olemassakaan?

Kesti vähän kun kävin rautalankakaupassa... Vaikka ihminen olisikin sille isille väärä, niin lapsi voi kokea sen oikeaksi ja kiintyä. Ja hänestä tuntuu hyljätyltä ja pahalta kun toinen lähtee. Ja kyllä se lapsi joutuu elämän tuohonkin puoleen tutustua myöhemmin. Ei apsen tarvitse tietää treffikulttuurista pienenä vielä mitään. Ja musta ei ole normaalia suhdekäyttäytymistä, että muutetaan yhteen heti ja erotaan muutaman kuukauden päästä ja heti uuden kumppanin kanssa sama. En halua välittää tyttärelleni kuvaa, että se olisi normaalia.

Ja sitäkin tässä mietin, että miltä lapsestani tuntuu asua kolmessa eri osoitteessa; mun luona, uuden naisen luona ja isin luona. Tunteeko lapsi enää mitään paikkaa kodikseen?

 

[vieras]

Ja musta ei ole normaalia suhdekäyttäytymistä, että muutetaan yhteen heti ja erotaan muutaman kuukauden päästä ja heti uuden kumppanin kanssa sama. En halua välittää tyttärelleni kuvaa, että se olisi normaalia.

Miten olet oman erosi selittänyt lapselle, eihän sekään ole normaalia? Eikö ihanne olisi että äiti ja isä olisivat aina yhdessä?

Ja ehkäpä juuri tämä exän nykyinen ONKIN se jonka kanssa miehesi on vielä pitkään yhdessä? Ja mikä se sallittu aika olisi? Kauanko te olitte miehenne kanssa yhdessä, kuinka vanha oli lapsenne kun erositte?

 

[endie]

kyllä mä ymmärrän ap:ta ja olen sitä mieltä että ihan joka "baaripanoa" ei tarvi lapsille esitellä koskaan. ja sit jos lapset on vähääkään isompia et tajuu et vanhempien eronneen,niin odottaisin kyl et kumpikin vanhemmista sen pienen hetken malttaa ennenkuin ottaa mukaan kuvioon jonkun uuden ulkopuolisen ihmisen. antasin lapsillekin aikaa sopeutua jne.

 

[ap]

Onko sulla ap joku suositus kauan exäsi voisi tapailla naista, ennen kun lapsen saa tavata? Kai ymmärrät, ettet voi mennä vaatimaan aikuista ihmistä toimimaan sinun toivomalla tavalla, varsinkaan kun sinulla ei tunnu olevan mitää ratkaisua asiaan.. Vai onko? Mikä olis sellanen ihannetilanne?

En ole vaatinut yhtään mitään. Nostin esille asian, jota mun mielestä vastuullisen vanhemman täytyy ajatella ja josta olisi ollut kiva puhua exän kanssa. Ehdin sanoa kaksi lausetta ja sain hirveät huudot ja haukut, jotka myös lapsi kuuli. Kertonee myös isän kypsyydestä ja kyvystä ajatella asioita lapsen kannala?

Eikä mulla olekaan mitään taikaratkaisua tilanteeseen, siksi olisikin ollut kiva puhua siitä yhdessä toisen vanhemman kanssa. Ja olemme aikaisemmin puhuneetkin ja ex oli samaa mieltä silloin kanssani. En mä mitään aikarajoja ole laittamassa, vaan toivoisin, että ensin tutustuisivat keskenään ja kun olisivat suht varmoja jatkosta niin sitten muksut mukaan. Ainoa huoleni on, että tämä ei kestä ja sama kuvio tulee toistumaan, tottakai se olisikin hienoa, jos ex olisi löytänyt nyt sen oikean.

 

[vieras]

Itse asiassa, onko tekopyhää vaatia exää esittämään lapselle pelkkää hyvää esimerkkiä parisuhteesta, kun itse on yh? Siis oletan, ettei kukaan äiti varta vasten halua näyttää lapselleen esimerkkiä, että on ok olla yh -ja miksen olettaisi, kun siltä exältäkin halutaan lapselle olevan esitettävänä pelkkää toimivaa parisuhdetta..?

Nurinkurista...

 

[ap]

Ja musta ei ole normaalia suhdekäyttäytymistä, että muutetaan yhteen heti ja erotaan muutaman kuukauden päästä ja heti uuden kumppanin kanssa sama. En halua välittää tyttärelleni kuvaa, että se olisi normaalia.

Miten olet oman erosi selittänyt lapselle, eihän sekään ole normaalia? Eikö ihanne olisi että äiti ja isä olisivat aina yhdessä?

Ja ehkäpä juuri tämä exän nykyinen ONKIN se jonka kanssa miehesi on vielä pitkään yhdessä? Ja mikä se sallittu aika olisi? Kauanko te olitte miehenne kanssa yhdessä, kuinka vanha oli lapsenne kun erositte?

Eroa ei ole tarvinnut selittää, sillä lapsi oli vauva kun erosimme, hän ei edes muista että olisimme olleet joskus yhdessä (olimme 8 vuotta yhdessä). Musta lapset on hyvä ottaa mukaan suhteeeen sitten, kun tuntee toisen hyvin ja luottaa itse suhteen kestävyyteen.

Elämässä sattuu kaikenlasita eikä lapsia saa kasvattaa pumpulissa. Kyse on nyt siitä, että ei lasta tarvitse ehdoin tahdoin kiinnyttää ihmiseen, josta ei vielä itsekään ole varma!

 

[vieras]

Ainoa huoleni on, että tämä ei kestä ja sama kuvio tulee toistumaan, tottakai se olisikin hienoa, jos ex olisi löytänyt nyt sen oikean.

Lapsenne olisi varmaan toivonut sitä jo sinusta. Että olisit ollut se oikea.

 

[vieras]

lapsi oli vauva kun erosimme,

Musta lapset on hyvä ottaa mukaan suhteeeen sitten, kun tuntee toisen hyvin ja luottaa itse suhteen kestävyyteen.

Anteeksi mutta minusta nämä 2 sun lausettasi nyt kumoaa toisensa? Vai onko enemmän ok HANKKIA lapsia jo ennen em. aikaa..?

 

[ap]

Itse asiassa, onko tekopyhää vaatia exää esittämään lapselle pelkkää hyvää esimerkkiä parisuhteesta, kun itse on yh? Siis oletan, ettei kukaan äiti varta vasten halua näyttää lapselleen esimerkkiä, että on ok olla yh -ja miksen olettaisi, kun siltä exältäkin halutaan lapselle olevan esitettävänä pelkkää toimivaa parisuhdetta..?

Nurinkurista...

Miks mä edes jankkaan tästä... olen yh, sille ei voi mitään. Mutta sille voin, että en kiinnytä lasta ihmiseen, jonka pysyvyydestä ei vielä ole mitään takeita. Ei parisuhteesta tarvitse esittää pelkkää täydellisyyttä, mutta mitä ideaa on tuoda lapsi mukaan siihen suhteeseen ennekuin se edes on kunnon suhde? Eihän lapsiakaan tehdä viikon tuntemisen jälkeen, miksi niitä olemassaoleviakaan pitäisi sekoittaa siihen suhteeseen heti?

 

[harmaa]

Itse oon avioerolapsi, tosin olin jo koulussa vanhempien erotessa. Ja mulle ainakin oli rankkaa hyväksyä äidin "ihana" uusi miesystävä, suurin osa oli ihan ok. Mut sitkun niille tuli ero niin sit ei enää saanu tykätäkkään tästä miehestä. Eli penskan odotetaan hyväksyvän vanhemman uusi kumppani ja luopuvan tästä sit totaalisesti kun ero tulee. Itse oon päätynyt uusperheeseen kyllä sillä tavalla, että yh-isi tuli ekaan tapaamiseen (netti tuttavuus) lasten kanssa. Pidin kyllä tyyppiä sen suhteen kahelina, nykyään muista syistä. Lapset joilla oli suuri tarve huomiolle ja hellyydelle innostuvat musta, kuin hullut puurosta. Entäs jos tästä ei ois tullu mitään, lapset ois saaneet kokee taas menetyksen. Eli ei niitä uusia kavereita kehiin heti. Tietty mieluummin ennen kuin jälkeen uuden kumppanin kanssa vietettyjä häitä.

 

[:p]

En jaksanu lukea koko ketjua mutta henk.koht oon sitä mieltä että jokaista tapausta ei tarvi lapselle esitellä. Säälittävintä on sillo kun lapsi voi kaupungilla kulkiessa osotella että toi on ollu iskän kans, toi on ollu iskän kans... Suhde pitäis olla vakaalla pohjalla ennen kuin pienet lapset sotketaan mukaan. Ihan ok tavata "kaveria" ja ehkä hänen lapsiaan mutta yökyläilyt vois jättää myöhäsempään.

 

[ap]

lapsi oli vauva kun erosimme,

Musta lapset on hyvä ottaa mukaan suhteeeen sitten, kun tuntee toisen hyvin ja luottaa itse suhteen kestävyyteen.

Anteeksi mutta minusta nämä 2 sun lausettasi nyt kumoaa toisensa? Vai onko enemmän ok HANKKIA lapsia jo ennen em. aikaa..?

Olet osittain oikeassa. Lasta ei hankkimalla hankittu, ehkäisyn pettäessä olisin voinut ratkaista toisinkin. Valitettavasti tiettyjen keskinäisen ongelmiemme laajuus selvisi vasta vauvan synnyttyä. Itse kuitenkin luotin suhteen kestävyyteen, mutta olin väärässä. Se ei tarkoita sitä, että olisi ok, jos lapsi kiintyy ihmisiin, jotka toistuvasti häviävät hänen elämästään. Tätä ei ole vielä tapahtunut ja toivon, että tämä suhde kestää. Silti olen sitä mieltä, että vanhemman pitää olla itse ensin varma suhteesta, ennenkuin ottaa lapsen siihen mukaan.

 

[vieras]

Silti olen sitä mieltä, että vanhemman pitää olla itse ensin varma suhteesta, ennenkuin ottaa lapsen siihen mukaan.

Mutta sähän itse juuri olet saanut tuta sen, ettei sitä koskaan voi ihan varmaksi tietää!!!

 

[ap]

Silti olen sitä mieltä, että vanhemman pitää olla itse ensin varma suhteesta, ennenkuin ottaa lapsen siihen mukaan.

Mutta sähän itse juuri olet saanut tuta sen, ettei sitä koskaan voi ihan varmaksi tietää!!!

No ihanko totta?!!? Mä olen koko ajan sanonut, ettei mikään ole koskaan 100% varmaa, mutta sano sä nyt että mikä järki tutustuttaa lapsi uuteen kumpaniin, kun ei vielä itsekään ole varma suhteen kestävyydestä. Mun ex sanoi mulle "ei me olla mitään naimisiin menossa, kyllä tää juttu kestää varmaan vuoden tai jotain" Kuulostaa tosi hyvältä...

Vastaa siis tähän: miksi ei voi tutustua ensin itse kunnolla toiseen ja sitten vasta ottaa lapsi mukaan siihen suhteeseen?

 

[Meritähti]

Pointsini oli vaan se, että kyllä exät (katkerat sellaiset) voivat olla ärsyttäviä kun ne kontrolloivat ENTISEN miehen nykyistä elämää.

Jep, sä vedit tavallaan mun pointtini railakkaaasti mutkat suoriksi

Toiko sun pointti oli? Taitaa itseilmaisu olla hiukka hakusessa...

 

[vieras]

Vastaa siis tähän: miksi ei voi tutustua ensin itse kunnolla toiseen ja sitten vasta ottaa lapsi mukaan siihen suhteeseen?

Sähän tutustuit kunnolla ja TEIT lapsen siihen suhteeseen -ja ero tuli?! Ja koska sä ehdit tehdä sen lapsen, sä saat määrätä miehesi tulevista suhteista, että milloin hän saa tutustuttaa oman lapsensa tyttöystäväänsä? No mitäpä tämä uusi tyttöystävä saisi sanella jos hän pamahtaisikin paksuksi?

Ja meritähti, olisit vaan pysynyt poissa kun sulla ei edelleenkään ole mitään annettavaa tähän ketjuun, kiitos

 

[elämän kevät]

Joo, tää lähiäidin valta on aina niin helvetin mielenkiintoista. Ja lähiäiti on aina oikeassa.

Kerroin aiemmin tuolla meidän ongelmista. Mun nykyisestä miehestä ja sen kontrolloivasta exästä.

Meillä on ollut esim. seuraavanlaisia tapauksia:

Lasta ei saa viedä äidin mielestä lomamatkalle mihinkään isän kanssa, koska lapsi väsyy. Lomamatkat pitää sopia silloin kun lapsi ei ole isällään. Silti äiti saa reissata lapsen kanssa mielin määrin. Yleensä näistä reissaamiskeilloista muistutetaan aina sen jälkeen kun lapsi on käynyt äitin kanssa reissussa, että lasta ei nyt saa viedä mihinkään, kun se on jo reissannut.

Miehen kanssa kerran ehdotettiin, että jos minä eli miehen uusi voisin hakea lapsen hoidosta isätapaamisten aikaan ettei lapselle tulis liian pitkiä hoitopäiviä. Ei käy äitin mielestä, koska lapsen saavat hakea hoidosta vain isä, äiti ja äidin äiti eli lapsen mummi. Noh, nyt yhtä äkkiä se sopiikin lapsen äidille, koska lapsen äiti haluaa että hänen uusi kumppani voisi myös hakea lapsen hoidosta. Joopa.

Mun ja miehen suhde haukuttiin että me edetään liian nopeasti. Kun siis parin kk tapailun jälkeen ajateltiin suunnittelemaan mun ja lapsen tapaamista. Joo ja edelleen saatiin haukkuja nopeasta etenemisestä, kun vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen.
Nyt kun lapsen äiti on tavannut uuden miehen, niin mies esiteltiin lapselle parin viikon tapailun jälkeen ja yhteen muutettiin parin kk seurustelun jälkeen. Mutta tämä oli kuulemma ihan eri asia, koska kyseessä oli lapsen äiti.

Me ollaan varattu ensi kesäksi ulkomaanmatka 2 viikoksi. Nyt emme saa ottaa tätä lasta mukaan, koska lapsen äidin mukaan lapsi saa käydä ulkomailla vasta täytettyään 12 v No sen jälkeen on lapsen äidin ainakin ihan turha valittaa, että isä ei kustanna lapselle mitään, jos kerran ulkomaanmatkakin peruuntuu (sitä ei voi muuten perua lapsen osalta emmekä saa rahoja takaisin). Ja olen ihan varma, että jossain vaiheessa lapsen äiti on lähdössä ulkomaille lapsen kanssa, eikä edes kysele isältä, saako lapsi lähteä mukaan.

Joo ja aina muistetaan kiristää elareilla ja niiden korottamisella. Nytkin ne ovat jo 200 euroa + että isä ostaa lapselle kaiken omaan kotiinsa (vaatteet, lelut, pyörät, luistimet) jne.

Käytännössä elämme kiristyksen ja uhan tunteen alla joka päivä.

 

[vieras]

Elämän kevät, tosi kurjaa sun ja miehes kannalta :hug:

Mutta tuo taitaa olla valitettavan yleistä, kuten tästäkin ketjusta huomaa. Taitavasti lähi selittelee, miksei exän uusi saa olla tekemisissä lapsen kanssa, mutta kun nämä perustelut kyseenalaistaa, jo se vastareaktio osoittaa, että takana on taatusti muutakin kuin se lapsen paras. Ei oikein häävejä prusteluja tule -eikä niitä ainakaan haluta nähdä siitä näkökulmasta, että mitenkäs lähi itse...

Kyllä mä uskon, että ero tekee kipeää ja lienee aika inhimillistä toimia noi kuin moni lähi toimii. Ei silti tekis pahaa pysähtyä pohtimaan sitä perimmäistä syytä omaan käyttäytymiseensä ja kyseenalaistaa se. Miksi vaatia exältä taatusti kestävää suhdetta nykyiseen kun itse on kokenut sen, ettei ikinä mikään ole 100% varmaa. Se nykyinen voi siitä huolimatta olla oikein mukava ja jos lapset sihen kiintyy, niin ainakin lasten mieleinen.

 

[näin]

En suostuisi missään tapauksessa. Vaihtuvien kumppaneiden näkeminen + viikko yhtäkkiä täysin vieraassa ympäristössä 24/7 stressaa lasta aivan varmasti eikä tee hyvää tämän psyyken kehitykselle. Rutiinit kunniaan ja pikku hiljaa tapahtuva tutustuminen ja totouttautuminen. Myös miesten pitäisi pystyä ajattelemaan yläpäällään alapään sijasta.

 

[joku vaan]

Mites tekisit itse, jos sinulla olisi uusi hoito ja eksäsi ei ottaisi lasta vaan joutuisit harkitsemaan ollako muutama viikko ilman vai ottaa lapsi mukaan kuvioihin?

 

[hiippa]

Minä ap ymmärrän sua. Et ole totali yh ja ei ole miehesikään joten miestä/naista voi tapailla ilman lastsa, JOKAINEN aikuinen ihminen pystyy siihen ettei tarvi uuteen hoitoon liimaantua 24/7. Sitte kun suhde on vakavampi voi lapsen ja uuden kumppanin esitellä. Yritä asiallisesti sanoa exälles että jos vähän hillitsisi tuota kunnes suhde on vakavampi.

 

[Snoopy]

Itse en hyväksyntää antaisi tommoiseen.

Sun hyväksyntää ei kysytä. Lähillä ei ole oikeus puuttua siihen mitä etä tekee eikä etällä siihen mitä lähi tekee. Kunhan se ei ole lapselle haitaksi. Ja uusien leikkikavereiden esittely ei tätä ole.

Joo ja joku vetas hyvän pointsin esille. Eli miksi sitten lähiäideillä on oikeus raahata baaripanoja tai muutaman viikon tuttavuuksia kotiin?

Kun mä aloin tapailemaan nykyistä miestäni, oli exä hirmuisesti vastaan kaikkea. En saanut tavata heidän lastaan, en edes soittaa isälle jos lapsi oli isällään jne. Tätä kesti puoli vuotta. Exä kiristi sillä, ettei isä näkisi lastaan (eivät olleet vielä silloin saaneet tapaamissopparia tehtyä, joten valta oli täysin äidillä) ja suurin kiristämisen aihe oli se, että hän uhkasi aina muuttaa 500 km päähän. Ja toi uhkaus jopa piti ottaa tosissaan, koska hän oli jo muuttoa suunnitellut pidempään.

Meillä meni siis puoli vuotta ennen kuin näin lapsen. Ja kun näin niin siitä tuli aivan jumalaton sota. Siis aivan mahdoton, kun hänen selän takana oli menty touhuamaan..

Tuo meidän kontrollointi jatkuu edelleen. Nyt emme saa viedä lasta lomareissuille. Ensin kiellettiin kotimaanmatkailu. Nyt kun ollaan lähdössä ulkomaille, sekin kielletään. Nyt sallitaan kuintenkin kotimaanmatkailu. Itse äiti saa lapsen kanssa reissata miten lystää.

Ja tokihan me kotimaassa reissaamme jos huvittaa. Mutta siitä tulee aina jumalaton huuto ja sota. Ulkomaille emme näillä näkymin lasta saa kuitenkaan viedä.

Pointsini oli vaan se, että kyllä exät (katkerat sellaiset) voivat olla ärsyttäviä kun ne kontrolloivat ENTISEN miehen nykyistä elämää.

Näinpä... Mutta kun niillä katkerilla exillä ei ole muuta välinettä kuin "lapsen etu" ( =äidin etu). Tää on nähty niin sata kertaa. Enemmän niihin lapsiin on sattunut äidin ja isän ero, yritittepä selittää sitä miten tahansa. Siihen verrattuna isin ja äidin uudet, exät ja tulevat eivät ole juuri mitään. Ap vouhkaa mun mielestä ihan turhasta.