Oon niin väsyny... et en jaksa muuta kuin itkeä

[ap]

Nyt sitten varmaan pistät tuubit umpeen? ei kannattis enää hankkia lapsia.

okei... ei ku hommaan sut tänne näitä hoitaan..

Kannattaa noudattaa neuvosta vaarin. Jos on noin rankkaa vauvan ja lapsen kanssa.

oiskohan tässä jotain muutakin...

 

[vieras]

Voimia ap:lle. Se vaan on tämä kevät kiireisintä aikaa maanviljelijöillä, koeta jaksaa. Jospa se jossain vaiheessa helpottais, ainakin kun lapset vähän kasvaa.

kyl se tästä helpottaa, ku kevät etenee ja kylvöt on tehty... tosin sit alkaa rehunteko jne

Mut mä toisaalta nautin ihan hirveesti ku saa nyt äippälomalaisena olla kotona ja nauttia kesästä lasten kans..

Näinhä se on. Itekin maanviljelijän puolisona olleena tiedä nuo kiireet. Meillä alkoi aikoinaan vielä navetan remontti just ku lapset oli pieniä, toinen alta vuosikas ja toinen reilun vuoden. Niinku sitäkään remppaa ei voinut mitenkään tehä sillo ku ei vielä ollut lapsia. No meille tuli ero mut se kyl johtu ihan muista syistä.

 

[maajussin morsian]

Heips! Tääläkin yksi joka tietää mistä puhut. Harvemmin törmää täällä emäntiin, monesti
on ollu puheena että mitenhän ne muut pärjää ja jaksaa tiloilla. Kun tuntuu että itse on
juuri nyt jaksamisen rajamailla, emot poikii, peltotyöt painaa päälle,paperihommat, koti, lapset 1v ja 3v, yöt kukutaan kun poikimisia pitää valvoa ja pienempi lapsista on vielä tissillä. Ei vaan ole aikaa eikä voimia vieroittaa. Jos valvon koko yöt sen huutoa kuunnellen ja aamulla aloitan taas päivän molempia hoitaen, päikkäreitä ei itse saa, niin miten sitä kukaan jaksaa.Mies on myös ihan loppu, ei saa enää nukuttua kunnolla vaikka mahdollisuus olisi. Havahtuu öisin tosi usein, näkee unia keskeneräisistä töistä jne. Hoitaa yöllä emojen valvonnan, poikimiset ja kaikki tilan työt. Neljään vuoteen ei olla oltu kahden missään paria tuntia kauempaa, ei kertaakaan ilman lapsia poissa kotoa jne.

Itse on piipussa mutta niin on toinenkin, tällä ammatilla on tällainen vaikutus.
Tuntuu epäreilulta sanoa olevansa ihan poikki kun tietää että koko ajan mieskin tekee
töitä ja aina niitä on lisää jonossa.

Olisi kiva vaihtaa joskus ajatuksia yv:n kauttakin?

 

[hm]

Olet varmaan tottunut pääsemään helpolla, jso mies yleensä kotoan.

Jotkut ottavat aina koko katraan mukaan, koska mies muualla töissä.

 

[yk]

no, voitte vaan kuvitella yksinhuoltajia! niillä kun sitä miestä ei oo edes silloin joskus...!

 

[ap]

Olet varmaan tottunut pääsemään helpolla, jso mies yleensä kotoan.

Jotkut ottavat aina koko katraan mukaan, koska mies muualla töissä.

ohhoh... siis mies yleensä kotona? niin joo onhan se tietty kotona jos on omalla pihalla korjaamassa jotain konetta hallissa tai navetassa tekee remppaa. Tietty talven syvimpinä kuukausina marras-tammikuu on enempi täs sisällä, mut kyl sitä hommaa riittää vuoden jokaiselle päivälle

 

[ap]

no, voitte vaan kuvitella yksinhuoltajia! niillä kun sitä miestä ei oo edes silloin joskus...!

okei okei... turhastahan me valitetaan!! Yksinhuoltajatko on ainuita jotka saa sanoa, että väsyttää??

 

[näin]

no, voitte vaan kuvitella yksinhuoltajia! niillä kun sitä miestä ei oo edes silloin joskus...!

näinpä. tai reissumiesten vaimoja, tai raksaleskiä.

Ymmärsin että ap ollut keväällä enemmän lasten kanssa, ja vauva-aika on sitä helpointa aikaa, kun on vaan yksi kenen perässä juosta ja kenen kanssa tapella ja ketä pistää ruotuun...

 

[maajussin morsian]

kyllä minä ainakin olen ajatellut vaikeina hetkinä heitäkin, että ei todella ole
herkullinen osa sekään. Varsinkaan ellei ole minkäänlaista tukiverkkoa ympärillä.

 

[ap]

maajussin morsian: ei kyl kuulosta mukavalta teidänkään tilanne. Meil on silleen "hyvä" et mä en ole kiinni mitenkään tuossa maatilahommassa.. (siin on kaks veljestä), käyn vain tarvittaessa auttaan. Tuo yv oli hyvä ehdotus! On tääl meitä maatilallisia muitaki

 

[ap]

kyllä minä ainakin olen ajatellut vaikeina hetkinä heitäkin, että ei todella ole
herkullinen osa sekään. Varsinkaan ellei ole minkäänlaista tukiverkkoa ympärillä.

näin juuri..

 

[ap]

mulla aina niin nousee karvat pystyyn tuosta, et "pääset niin helpolla". Ehkä jossain asiassa kyllä, mut kuin monen muun ammatissa on näin kiinni kotona? tai eletään minutti aikataululla 7pv viikossa?

 

[maajussin morsian]

vastauksista huomaa että niillä jotka eivät ole maatilalla enempiä olleet eivät tiedä
tästä arjesta mitään.Itse maatilalta lähtöisin ja nyt hiljattain alettu tätä omaa pyörittää,
silti olen mykistynyt tämän työn määrästä! En tajunnut itsekään miten tämä homma menee..nytpä sen huomaa käytännössä. Kuten ap sanoi, mies on kyllä kotona, istuu tietokoneella paperitöissä, korjaa jotain tallissa, navetalla, pelloilla.....

 

[ap]

me on yritetty pitää siitä kiinni että kerran vuodessa käydään kahestaan jossain v.loppu ja muutenki mahdollisuuksien mukaan koko sakilla

 

[pia]

kyllä minä ainakin olen ajatellut vaikeina hetkinä heitäkin, että ei todella ole
herkullinen osa sekään. Varsinkaan ellei ole minkäänlaista tukiverkkoa ympärillä.

näin juuri..

lukeudu täydellisesti ylläoleviin. 2 lasta, ei tukiverkkoa, ei miestä, ei ystäviä... mutta silti on jaksettava! ei se narina auta. Raskasta on, usein tulee tunne etten oikeasti jaksa kuin itkeä. mutta kuitenkin..se yksi hymy lapselta päivän päätteeksi, auttaa taas jaksamaan huomiseen..

 

[ap]

kyllä minä ainakin olen ajatellut vaikeina hetkinä heitäkin, että ei todella ole
herkullinen osa sekään. Varsinkaan ellei ole minkäänlaista tukiverkkoa ympärillä.

näin juuri..

lukeudu täydellisesti ylläoleviin. 2 lasta, ei tukiverkkoa, ei miestä, ei ystäviä... mutta silti on jaksettava! ei se narina auta. Raskasta on, usein tulee tunne etten oikeasti jaksa kuin itkeä. mutta kuitenkin..se yksi hymy lapselta päivän päätteeksi, auttaa taas jaksamaan huomiseen..

ei se narina autakkaan, mutta kun saa sanottua sen ääneen on jo puolet helpompaa..

 

[pia]

kyllä minä ainakin olen ajatellut vaikeina hetkinä heitäkin, että ei todella ole
herkullinen osa sekään. Varsinkaan ellei ole minkäänlaista tukiverkkoa ympärillä.

näin juuri..

lukeudu täydellisesti ylläoleviin. 2 lasta, ei tukiverkkoa, ei miestä, ei ystäviä... mutta silti on jaksettava! ei se narina auta. Raskasta on, usein tulee tunne etten oikeasti jaksa kuin itkeä. mutta kuitenkin..se yksi hymy lapselta päivän päätteeksi, auttaa taas jaksamaan huomiseen..

ei se narina autakkaan, mutta kun saa sanottua sen ääneen on jo puolet helpompaa..

näin on!

 

[maajussin morsian]

näinhän se on, on pakko jaksaa aina uusi päivä, päivä kerrallaan mennään ja otetaan se mitä tulee. Ystävät on minullakin vähissä, katoavat tässä hässäkässä kun ei ehdi pitää yhteyttä ja elämäntilanteet niin erilaiset monen kanssa. Oletko Pia käynyt esim seurakunnan kerhoissa tms jos saisit ystäviä sen kautta?

 

[vieras]

Pitäkäähän kaikki maajussien morsiot ja muutkin, niin yksinhuoltajat kuin muut arkea lähes yksin pyörittävät, huolta siitä omastakin jaksamisesta. Ja ettei se puolisokaan itteään ihan piippuun aja. Ei se työ siellä maatilalla lopu vaikka miten tekis ympäripyöreitä, kyllä se on hyvä löytää sitä yhteistäkin aikaa vaikka miten ois kiirettä.

 

[mie]

Ap oletko vl?

 

[ap]

Pitäkäähän kaikki maajussien morsiot ja muutkin, niin yksinhuoltajat kuin muut arkea lähes yksin pyörittävät, huolta siitä omastakin jaksamisesta. Ja ettei se puolisokaan itteään ihan piippuun aja. Ei se työ siellä maatilalla lopu vaikka miten tekis ympäripyöreitä, kyllä se on hyvä löytää sitä yhteistäkin aikaa vaikka miten ois kiirettä.

tää on kyl totta

 

[ap]

Ap oletko vl?

miks?

 

[pia]

näinhän se on, on pakko jaksaa aina uusi päivä, päivä kerrallaan mennään ja otetaan se mitä tulee. Ystävät on minullakin vähissä, katoavat tässä hässäkässä kun ei ehdi pitää yhteyttä ja elämäntilanteet niin erilaiset monen kanssa. Oletko Pia käynyt esim seurakunnan kerhoissa tms jos saisit ystäviä sen kautta?

jonkin verran, mutta lapset vielä niin pieniä, vois tota isompaa ajatella.. tuntu että täällä ainenkin oli noissa kerhoissa aika hyvin omat kuppikunnat eikä oikein juttua tullu...

 

[lapset kasvaa]

tähän kaikkeen. Mies ensin sairasti 3vk (ja tiedättehän kun miehet sairastaa). siitä ajasta suurimman osan makas ja valitti. Oli se oikeestikki alkuun kippee, mut silti... nyt ku on tokentunu ni on aamusta iltaan pellolla ja arvatkaa kuka taas hoitaa kaiken.

Tänään piti olla koti päivä. Niin oliko, ei... piti lähteä miehen asioita toimittaan ja ottaa kiukkuavat lapset mukaan. Kyllä mä tän meidän vauvan kans pärjään, mut oikeesti mun äidin rakkaus tuota meidän reilu 2v:tä kohtaan alkaa loppuun. Oon niin väsyny kaikkiin loputtomiin yhteen ottoihin, säännöistä kiinni pitämisiin jne. Tekis mieli antaa tytön tehä ihan mitä huvittaa, pääsis paljon helpommalla.. Ovet lukkoon, ikkunat tukkoon ja puukot ylähyllylle. Kyllä se syötävää ja levitettävää näkyy löytävän. Nukkukoon sitten ku uni tulee.

Miks kukaan ei kysy miten mä jaksan. Oon tän kuukauden aikana niin monta kertaa saanu vastata kysymykseen "miten mies jakselee".. mut entä minä ja lapset... viime yönä tulin siihen tulokseen et nukutaan sitte haudassa.
Kummankaan isovanhempia ei kiinnosta ja mitä se hyövää et ne tulee tänne, mun pitää hulluna puunata niin sisällä ku ulkonaki et ne voi päästää tänne. Ku alkaa ihan olemattomista asioista naputtaminen.

Mitä enempi mukavia juttuja lapsille keksin, yhteistä tekemistä.. kaveri vierailuja.. sitä enempi ne tuntuu kiukkuavan ja pistävän hanttiin. Eilen illalla sanoinki miehelle kun olin tunnin tyttöä nukuttanu, et "tässä se on kiitos"..

Voi tiedätkö, et ole yksin. Mulla on mies ollut välillä ulkomaankomennuksilla tai muuten oon ollut lasten kanssa paljon yksin, välillä kipeinä kaikki ja niin pois päin. Kukaan ei koskaan kysy miten jaksan, ei ainakaan auttaakseen mitenkään! Mummut ehkä käyvät, mutta tosiaan niiden käymistä edeltää kauhea siivoaminen tai jos tulevat yllättäen vierailulle koko aika kuluu siivoamisessa, koska olettavat että se on kesken "kun on niin sekaista". Aivan hullua.
Onneks mies sentään jotain ymmärtää ja tekee parhaansa, siis yrittää antaa vähän hengähdystaukoa.
Mutta tiedän miltä susta tuntuu.
Väsyneenä ei jaksa ajatella positiivisia asioita, mutta sekin päivä vielä koittaa. Itse koitan ottaa ilon pikkuasioista, vaikka hyvistä ilmoista, auringonpaisteesta, pikkuisen hymystä tai uhmaikäisen haleista. Kunhan noi pienet tuosta kasvaa saan lisää omaa aikaa ja jaksan paremmin. Jos jostain keksit jonkun muun kuin mummon avuksesi (kummi?täti?kaveri?) niin pyydä rohkeasti apua. Tsemppiä sinulle.

 

[ap]

Ap oletko vl?

miks?

ja mitenhän se tähän asiaan liittyy???