Oon niin rikki, väsyny ja mitä tahansa. Antakaa tulla, olen hiprakassa ja vauva nukkumassa

Oon henkisesti ihan loppu. Mies ei paljon auta lapsen hoidossa ja olen saanut lähi sukulaisilta kauheat paineet siitä kuinka onnistun äitinä. Kun minulle on monesti sanottu, että minusta tulee täydellinen äiti ja tulen olemaan täydellinen äiti jne. Sukulaisteni lapset rakastavat minua, aina kuuluu "TÄTIII TÄTIII TÄTIII" Oman lapseni kohdalla tunnen olevani niin epäonnistunut, vauva tietysti voi todella hyvin, ruokin, syötän jne. Kuitenkin hieman ikäisiään jäljessä, eli lihasjäntevyys ei ole sitä mitä pitäisi. Tämä taisi olla kuitenkin se viimeinen pisara, en olekkaan täydellinen äiti, tiedän, eihän kukaan voi olla täydellinen.

Sukulaisteni edessä esitän reipasta ja sun muuta, mutta todellisuudessa kaipaisin vain jonkun halausta ja sanovan etten ole epäonnistunut luuseri. Olen siis pidemmän aikaa ollut hieman loppu, mutta tuo neuvolakäynti oli liikaa. Olen aina hoitanut lasta hyvin ja hellästi, rakkaudella.

Olen juonut nyt vain kolme kaljaa, mutta kuitenkin tänä tipattomana aikana sekin saa näköjään hieman hiprakkaa aikaan. En imetä lasta, ja lapsi nukkuu omassa sängyssä. vaikka heräisi niin tutti tai pullo vain suuhun, en syliin ottaisi, koska en ole lapsen käsittely kunnossa.

En ymmärrä miten olen voinut mennä tähän.. minunhan piti olla hyvä äiti.

nii ja mies ulkona, ei voi hoitaa mun puolesta lasta

 

Älä juo enää yhtään enempää. Jos juot, sinun on pakko soittaa apuun joku selvin päin oleva sukulainen, vaikka vanhempasi tai sisaruksesi. Muutoin olet huono äiti.

Olet yliväsynyt ja kaipaat lepoa. Siinä ei ole mitään pahaa. Puhu siis miehellesi asiasta ja pidä huoli, että saat aikaa itsellesi. Jos mies ei kuuntele, puhu sukulaisillesi ja pyydä apua. Tai sitten neuvolalle.

Tsemppiä, kyllä kaikki järjestyy.

 

riittää kun on riittävän hyvä äiti. neuvolasta saa apua jos ei jaksa. mutta vauvan jäntevyys tuskin johtuu susta ollenkaan. kaikki menee hyvin!

 

No eihän se lihasjäntevyys mikään huonon äitiyden merkki oo..relaa nyt vaan vähän kun äitiys ei oo mitään suorittamista vaan elämää. Eipä se kolme kaljaa nyt kenenkään elämää kaada mutta kunhan nyt et kauheesti enempää että heräät lapsen itkuun jne. Mutta mitään "epäonnistumisen" kriiterejä sä nyt et mun mielestä täytä.

 

Kyllä mä sen ymmärrän etten voi juoda enempää, enkä juokkaan. Teen samalla ruokaa itselleni että vähän selviintyis.

toivottavasti mies kuuntelee ja ymmärtää, huomenna meinasin kertoa kaikki mikä mieltäni painaa.

 

vauvan kanssa kahden niin täällä syntyisi melkoinen elämä...

 

mies sanoi tuota samaa neuvolan jälkeen, siis tuosta jäntevyydestä ettei se minusta johdu. Kaiketi huomasi, että otin itseeni. Ja kyllähän sen oma järkikin sanoo, mutta on se mutta- ääni aina olemassa.

 

vauvan kanssa kahden niin täällä syntyisi melkoinen elämä...

Tämä äiti sanoi olevansa hiprakassa, ei humalassa.

Ja sori vaan; kyllä se on niin, että oletettavasti äiti ymmärtää lopettaa juomisen äidinvaistonsa takia. Isänvaisto ei hormonaalisista ja evolutioon liittyvistä syistä johtuen ole yhtä vahva.

 

en ole humallassa kuitenkaan, hiprakassa. Mutta en kuitenkaa voisi autoa ajaa, en voisi ajaa edes yhden oluen jälkeen

 

No höh. Paineet suvusta. yrität ottaa ihan rennosti. eiköhän nuo jäntevyydet sun muut ole ihan geeneihin kirjoitettu eikä äidin aikaansaannosta.

Mulla ei tuollaisia ollut. En ollut kiinnostunut nuorena toisten lapsista, tai siis opiskelin pitkään, niin ei vaan ehtinyt miettiä. ja nuorena en suunnitellult omaa perhettä tai lapsia. Miehen kanssa muutimme kyllä yksiin nuorena mutta emme ksokaan varsinaisesti päättäneet teemmekö lapsia ollenkaan. Ehkä, niin olimme yhdessä päättäneet. Ehkä, ehkä ei.

Eikä ketään edes kiinnostanut, meitä oli kaksi köyhää opiskelijaa köyhistä perheistä. Tai siis ihan duunariperheistä, ja rahaa ei meille ollut satanut. Olimme lähes kolmikymppisiä opiskelujen päätyttyä ja lapsi oli lähinnä päähänpisto ja toinen tehtiin kaveriksi.

En ottaisi sinuna paineita ja olisin tyytyväinen lapsestani juuri sellaisena kuin hän on. Ja jakaisin vanhemmuuden tasan miehen kanssa ja myös siltä lähisuvulta pyytäisin apua jos sitä tarvitsen, olethan sinäkin ilmeisesti viettänyt niiden sukulaislasten kanssa aikaa.

 

No, kahlaa nyt tuo kriisi läpi ja opi se, mitä kaikki äidit joutuvat oppimaan. "Täydellinen äiti" ei tarkoita äitiä, joka ei koskaan ole väsynyt, joka ei koskaan tarvitse apua, joka ei ikinä rikkoudu. Sellainen äiti olisi epänormaali. Sinä olet ihminen ja ihmisyyteen kuuluu kriisejä, epäonnistumisia, väsymystä ja kolhuja. Ymmärrätkö? Sinun KUULUU käydä läpi myös negatiivisia tunteita ollaksesi täydellinen ihmisenä. Täydellinen äiti ei missään nimessä tarkoita samaa kuin moitteettomat kulissit.

Lapsellekin olisi pahasta, jos sinussa ei olisi haavoittuvaa puolta. Senkin tunnekehitykselle on eduksi, että sinullakin on heikot hetkesi, kunhan ne eivät johda jatkuvaan masennukseen.

Unohda nyt ensi hätään koko mahdoton sanapari. Sanat täydellinen ja äiti eivät kuulu samaan lauseeseen, kokeile sen sijaan vaikka kolmea sanaa: Riittävän hyvä äiti. Enempää sinun ei tarvitse olla. Sillä "hyvällä äitiydellä" ei haeta sitä, että sinulla ei olisi heikkouksia. Lapsen kannalta hyvää äitiyttä on se, että huomaisit, milloin jaksamisesi alkaa olla lopussa ja pyytäisit apua. Lapsen kasvattaminen on niin iso juttu, että ei sitä pidä jaksaa hoitaa yksin. Ei ole virhe, ei ole edes huomionarvoinen seikka, vaan silkka itsestäänselvyys, että vanhemmat tarvitsevat tukea toisiltaan ja ulkopuolelta.

Kaiken lisäksi ne ihmiset, jotka välittävät sinusta, varmasti ottavat myös lapsesi osaksi elämäänsä, yhteistä verkostoanne. Anna muiden auttaa, se vahvistaa samalla myös lapsen tunnetta kuulumisesta johonkin.

Parhaiten väsymyksesi huomaa tuosta, että suret lapsen lihasjäntevyyden rauhallista kehitystahtia. Se ei ole mikään vika lapsessa, vaan ominaisuus. Eikä se ole sinusta riippuvainen asia, se ei kerro mitään sinun äitiytesi laadusta. Taidat olla tosi uuvuksissa, kun tuollainenkin asia tuntuu suurelta. Vauvasi on kuitenkin täydellinen, tiedät sen itsekin, et rakastaisi häntä sen enempää, vaikka se olisi miten jäntevä. Sinä taas olet sille oikein hyvä äiti.

 

et sinä huono äiti ole! Olet vain väsynyt ja syy siihen on että sinä hoidat lasta eniten ja mies ei. tiedän tunteen mulla on ollut sama juttu. onneksi se helpottaa kun lapsi kasvaa. Itselläni on kolme lasta ensimmäistä imetin 3 viikkoa ja siihen loppu maidon tulo ja kahta seuraavaa en ole imettänyt ollenkaan ja terveitä ovat siitä huolimatta. Jos sinä ajattelet että olet huono äiti niin minäkin olen kun en ole imettänyt lapsiani. ymmärän mitä haet. mutta tällä kun kirjoittaa niin ihmiset ymmärtävät ihan väärin.

 

ymmärrän kyllä sua täysin paitsi et meillä ei vauvan isä käyny/käy missään....mut ota silleen et tajuut ja reagoit!!!

 

Älä nyt mistään lihasjäntevyydestä sure mun lapsi oli aina jäljessä leikkauksen takia ja nyt on kuin kuka tahansa. Kyllä ne kii saa muita

 

Nyt on syöty ja soitin miehellekkin ja kysyin voisiko tulla kotiin.

Tosiaan kuvittelin, että minut olisi manattu alimpaa helvettiin ja haukuttu surkeaksi äidiksi. Jota periaatteessa toivoin, olisi suoraan sanottu että olen epäonnistunut. Mutta tosiaan, eihän sekään ole tervettä jos aina on iloinen ja mikään asia ei koskaan häiritse ja vaivaa. Tajusin, että olen kuitenkin tehnyt lapseni eteen kaiken sen mitä olen pystynyt ja koitanut selviytyä vaikeista öistä yksin, miestä häiritsemättä.

En ole koskaan lasta tahallisesti vahingoittanut tai laiminlyönyt tätä, olen ollu läsnä ja tukena jos tämä on minua tarvinnut. Tajusin, että tämä tekee minusta RIITTÄVÄN äidin. Olen aina tiennyt, että täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan, mutta jotenkin sukulaisten sanat ovat jääneet kummittelemaan mieleeni ja saaneet aikaan jonkun kieroutuneen ajatuksen.

Puhuttiin tosiaan miehen kanssa ja sovittiin, että lähden ensi viikolla tuulettumaan ja että mies jää hoitamaan lasta. Sanoi myös tulevansa kotiin, mutta sanoin ettei tarvitse, olen nyt ihan ok ja todellakin tajuan, mitä minä voin tehdä ja mitä en.

Suuri kiitos teille jotka kommenteilla kannustitte ja saitte minut avaamaan silmäni ja nousemaan tästä itsesäälistä.

 

Hyvä juttu.

Tästä on hyötyä sinulle, joka saat pikku tauon ja ehkä useammankin, kun mies nyt tietää tilanteen. Parishde voi hyötyä myös, sillä se, että mies kuuntelee sinua, on vain positiivinen asia ja lisää keskinäistä luottamusta. Kummasti sitä jaksaa enemmän, jos tietää, että puoliso jeesaa tarvittaessa, jo se pelkkä tieto antaa lisää voimia. Ja kaiken kukkuraksi sekä isälle että lapselle on hieno juttu saada olla kaksin. Vaikka yhteinen aika menisi jostan syystä vauvan puolelta huudoksi, niin molemmat oppivat toistensa tapoja ja yhteinen suhde vahvistuu.

 

uskon wttä sulla viellä hormoonit jyllääja tekee mielelle tepposia.se tuntuu siltä että kaikki arvastais sun äityittä ja kukaa ei olis sun puolella, kaikki oikeesti vaan yrittää auttaa! mulla 1kk muksu ja hormoonit välillä heittää mulla häränpyllyä mutta kyllä se tästä, mitä mistäkin olen itseni syyttänyt siitä että jouduttiin tekee keisarinleikkaus... siitä että lapsi ei ime rinnalta.. muutamat sairaalakäynnit yms.. mikään näistähän ei oo mun vika mutta hormooni huuruissa kyllä sitä itseensä syyttää! puhu rohkeasti miehellesi, kaverille jollekkin tunteistasi!

 

Eikö se vauva nyt kuitenkin ole teidän yhteinen? Sanat, mies ei paljon auta ja ei voi sun puolesta hoitaa... haloo, te molemmat olette vanhempia

 

[QUOTE="vieras";27320476]Tämä äiti sanoi olevansa hiprakassa, ei humalassa.

Ja sori vaan; kyllä se on niin, että oletettavasti äiti ymmärtää lopettaa juomisen äidinvaistonsa takia. Isänvaisto ei hormonaalisista ja evolutioon liittyvistä syistä johtuen ole yhtä vahva.[/QUOTE]

Tuo juttu äidinvaistoista on kyllä jotain legendaa. On valitettavan paljon äitejä, jotka juovat itsensä humalaan, vaikka ovat kaksin vauvan kanssa. Ap:n tapauksessa ei näin tunnu olevan, mutta yleisesti.

Et ap kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Oletko muutenkin täydellisyyttä tavoitteleva? Saisitko jostain keskusteluapua? Sinulla tuntuu olevan tukenasi oleva mies.