oon koko ajan kiukkunen,tiuskin ja pinna palaa helposti...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kelläänkokemusta-ajatusta?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kelläänkokemusta-ajatusta?

Vieras
...ja ketkäs muut siitä kärsii kuin lapset : ( parempi kai sen ois hoidossa..en ymmärrä itteeni mikä mulla on.lapsia on kaksi ja toinen eskarissa jo. tähän asti olen viihtynyt kotona.....ja nyt mietin töihinpaluuta...
 
masennukseen on lääkitys. ja yhden lääkkeen otan uudestaan käyttöön kun haen reseptin..toivottavasti auttaa..en ymmärrä yhtään itseäni.!! en kehtaa kellekkään edes sanoa miten ärsyyntynyt olen nykyisin omiin lapsiini.pienempi on vielä uhmaiässä niin hirveetä vääntöä joka asian kanssa....mikä ihmeen agressiivinen hormonihirviö musta on tullu : /
 
joskus saan hoitoon jos joku tärkeä meno tms.mutta en ihan huvikseen....jotenkin nyt vaan tympii tämä elämä ihan kamalasti : ( tympii ja tökkii ja ärsyttää!! : ( SORI VALITUS!!
 
kuulostaa siltä, ettei lääkityskään nyt oikein toimi. kannattaa jutella lääkärin kanssa, että voisiko annostusta esim. nostaa tai lääkettä vaihtaa. ja se oma aika ilman lapsia olisi tosiaan tärkeetä. tsemppiä!
 
masennukseen on lääkitys---en ymmärrä yhtään itseäni.!! en kehtaa kellekkään edes sanoa miten ärsyyntynyt olen nykyisin omiin lapsiini.: /

Pyydä päästä psykologin kanssa juttelemaan. Masennuslääkityksen kanssa pitäisi aina saada terapiaa, mutta kun ei resurssit riitä :(. Lääke auttaa saamaan aivojen aineenvaihdunnan kohdalleen, mutta kun useimmiten se syy, miksi se on mennyt epäkuntoon on olemassa jossain ympäristötekijässä, pitäisi aina saada tieksi myös terapiaa, jotta syy löytyisi.
 
niinhän se on..jokapaikassa säästetään vaan...no minä oon kuiteskin käynyt terapioissa n.8v.elämässäni..nyt kolme vuotta ollut ilman. en vaan niistä oikeista asioista oikein saanut siellä puhuttua. nykyisin kun suunta on se että menneisiin ei kannata katsoa ja tonkia lapsuutta jne ,vaan muuta kautta ratkoa asoita. musta vaan tuntuu että sieltä ne mun ahistukset on lähtösin. ...no,jospa se tästä... kiitos tsempeistä!!
 
niinhän se on..jokapaikassa säästetään vaan...no minä oon kuiteskin käynyt terapioissa n.8v.elämässäni..nyt kolme vuotta ollut ilman. en vaan niistä oikeista asioista oikein saanut siellä puhuttua. nykyisin kun suunta on se että menneisiin ei kannata katsoa ja tonkia lapsuutta jne ,vaan muuta kautta ratkoa asoita. musta vaan tuntuu että sieltä ne mun ahistukset on lähtösin. ...no,jospa se tästä... kiitos tsempeistä!!
No joo..Mä kävin aikoinaan semmoiset 8 vuotta pyörittämässä terapauttia. Siis oikeesti kun mä pääsin sinne, oli taas niin kulissit kunnossa ja kaikki hyvin, kun ajan tilasin aina jonkun romahduksen jälkeen. Tosin mulla oli hyvin viisas terapeutti, se oli kokoajan sitämieltä, että mä reagoin normaalilla tavalla epänormaaleihin asioihin ympäristössä ja olisi sairasta, jos en olisi ahdistunut, eikä hän myöskään määrännyt lääkkeitä.
Mutta eiköhän tuo ole jo vanhentunut ajatus, ettei lapsuutta kannata tonkia. Toki ratkaisukeskeinen terapia pyrkii ratkomaan tämän hetken ongelmat, mutta psykoterapiassa pyritään löytämään ne perimäiset syyt.
Martti Paloheimo keksi, tai pikemminkin toi julkisuuteen kotivammaisuuden 90-luvun lopulla ja silloin se sai paljon kritiikkiä, mutta nyttemmin irene Kristeri ja Tommy Hellsten esimerkiksi ovat tehneet asian eteen paljon töitä -ja kirjoittaneet helppotajuisia kirjoja, joiden avulla solmujaan voi ratkoa itsekin! Nykyään ilmiölle on myös monia muita nimiä kuten läheisriippuvuus tai kanssa sairastuminen. Ilmiö on kuitenkin niin yleinen ja niin totta niin monelle, että olisi jo aika alkaa hoitaa sitä muuallakin kuun AA:ssa, Al-anonissa ja AALssä.
Vasta kun suostuin auttamaan itse itseäni ja etsimästä lääkettä jota syömällä paranee, elämä helpottui. Tosin ½ vuoden jakson söin masennuslääkkeitä, mutta aiemmin niistä ei olisi ollut mitään hyötyä, vasta kun olin valmis ratkomaan elämääni oli niiden aika.
 

Yhteistyössä