V
"vieras"
Vieras
Oon tässä kevään aikana niin monta kertaa joutunu vaan kasaamaan itteni aina uudestaan ja uudestaan. En tiedä miten jaksan taas.
Mies on yrittäjä ja tehnyt aina pitkää päivää. ite aloitin sitte syksyllä tekemään n 50h/kk paperihommia miehen yrityksessä. Tarkotus oli että mies tulee sen tunnin pari aikaisemmin kotiin että minä lähden sitten.
Käytännössä menny niin että lapset joko jääneet keskenään kotiin (yksi alle kouluikäinen) tai sitte oon menny joskus yhdeksän maissa ja ollu n yhteen yöllä.
Aamulla sitte seitsemän jälkeen laittamaan koululaiset kouluun. Onneksi tuo nuorin niin helppo että oon välillä sitte nukkunu aamupäivälläkin.
Talvi on ollu tosi rankka vanhimman lapsen kanssa. Takana koulukiusaamista ja masennusta. Itellä sitte syyllisyys ettei ole tarpeeksi puuttunu lapsen asioihin.
Miehen kanssa keskustelut menee riitelyksi tai sitte mies vaan toteaa että hänellä erilainen mielipide asiasta muttei sitä mulle kerro.
Myös kahden muun lapsen kanssa on ollu koulukiusaamista. Syö vaan todella paljon omia voimavaroja niitä hoitaa ja selvittää. Eilen sitten olivat kiusaajien kanssa allekirjoittaneet sopimuksen että eivät kiusaa tai tappele enää. Että jospa tämä asia ois nyt sitte selvä.
Talvi on ollut rahallisesti tiukka. Joka sentin saanu miettiä ja laskea. Mies koko kevään puhunut että nyt loppukeväästä saavat osinkoja et saadaan rahatilanne nollattua.
Äsken tuli käymään kotona ja sano etteivät saa osinkoja yhtään. Siirtyvät jonnekin parin vuoden päähän. Jotain kirjanpito juttuja miksi näin.
Samaan hengenvetoon sitte sano että voisin olla nyt sitte enemmän töissä että saadaan rahaa.
Kysyin vaan että mitä noiden lasten kanssa tehdään? Ei voi olettaa että ovat joka päivä tuntitolkulla keskenään. Miehen mielestä siinä ei ongelmaa. Kaikilla muillakin töissäkäyvillä on ala-aste ikäiset illat keskenään.
Ja yksi iso ongelma on tuo vanhin. Minulla ei mitään luottoa häneen että ottaisi jotain vastuuta täällä asioista jos minä olen poissa. Päinvastoin riitelee ja tappelee pienempien kanssa ja pahimmassa tapauksessa käy päälle jos hermot menee. On kuitenkin jo yläasteella.
Miehen mielestä ei mitään ongelmaa. Senkun vaan lähden töihin ja lasten pitää vaan pärjätä. Ite oon sitte yrittäny keksiä niille järkevää tekemistä että sujus sitte mahdollisimman hyvin. Mutta ei tuokaan pitemmän päälle toimi.
Lisäksi kaikki kotityöt on mun niskoilla. Talo on aina sotkuinen ja se ahdistaa. Samoin kaikki lasten kuskaamiset lääkäriin, kerhoihin jne. Ruokakaupassa käynnit.
Jos meen miehelle sanomaan että en jaksa enempää niin sanoo ettei hänelläkään ole helppoa. Joo ei ole. mutta miehellä ei ole kodista tai lapsista minkäänlaista vastuuta jos ei ite halua. Käytännössä voi käydä kotona vaan syömässä ja nukkumassa. Eikä ite tajua sitä.
Tuntuu vaan että tää on loputon umpikuja mistä ei pääse ulos.
Mies on yrittäjä ja tehnyt aina pitkää päivää. ite aloitin sitte syksyllä tekemään n 50h/kk paperihommia miehen yrityksessä. Tarkotus oli että mies tulee sen tunnin pari aikaisemmin kotiin että minä lähden sitten.
Käytännössä menny niin että lapset joko jääneet keskenään kotiin (yksi alle kouluikäinen) tai sitte oon menny joskus yhdeksän maissa ja ollu n yhteen yöllä.
Aamulla sitte seitsemän jälkeen laittamaan koululaiset kouluun. Onneksi tuo nuorin niin helppo että oon välillä sitte nukkunu aamupäivälläkin.
Talvi on ollu tosi rankka vanhimman lapsen kanssa. Takana koulukiusaamista ja masennusta. Itellä sitte syyllisyys ettei ole tarpeeksi puuttunu lapsen asioihin.
Miehen kanssa keskustelut menee riitelyksi tai sitte mies vaan toteaa että hänellä erilainen mielipide asiasta muttei sitä mulle kerro.
Myös kahden muun lapsen kanssa on ollu koulukiusaamista. Syö vaan todella paljon omia voimavaroja niitä hoitaa ja selvittää. Eilen sitten olivat kiusaajien kanssa allekirjoittaneet sopimuksen että eivät kiusaa tai tappele enää. Että jospa tämä asia ois nyt sitte selvä.
Talvi on ollut rahallisesti tiukka. Joka sentin saanu miettiä ja laskea. Mies koko kevään puhunut että nyt loppukeväästä saavat osinkoja et saadaan rahatilanne nollattua.
Äsken tuli käymään kotona ja sano etteivät saa osinkoja yhtään. Siirtyvät jonnekin parin vuoden päähän. Jotain kirjanpito juttuja miksi näin.
Samaan hengenvetoon sitte sano että voisin olla nyt sitte enemmän töissä että saadaan rahaa.
Kysyin vaan että mitä noiden lasten kanssa tehdään? Ei voi olettaa että ovat joka päivä tuntitolkulla keskenään. Miehen mielestä siinä ei ongelmaa. Kaikilla muillakin töissäkäyvillä on ala-aste ikäiset illat keskenään.
Ja yksi iso ongelma on tuo vanhin. Minulla ei mitään luottoa häneen että ottaisi jotain vastuuta täällä asioista jos minä olen poissa. Päinvastoin riitelee ja tappelee pienempien kanssa ja pahimmassa tapauksessa käy päälle jos hermot menee. On kuitenkin jo yläasteella.
Miehen mielestä ei mitään ongelmaa. Senkun vaan lähden töihin ja lasten pitää vaan pärjätä. Ite oon sitte yrittäny keksiä niille järkevää tekemistä että sujus sitte mahdollisimman hyvin. Mutta ei tuokaan pitemmän päälle toimi.
Lisäksi kaikki kotityöt on mun niskoilla. Talo on aina sotkuinen ja se ahdistaa. Samoin kaikki lasten kuskaamiset lääkäriin, kerhoihin jne. Ruokakaupassa käynnit.
Jos meen miehelle sanomaan että en jaksa enempää niin sanoo ettei hänelläkään ole helppoa. Joo ei ole. mutta miehellä ei ole kodista tai lapsista minkäänlaista vastuuta jos ei ite halua. Käytännössä voi käydä kotona vaan syömässä ja nukkumassa. Eikä ite tajua sitä.
Tuntuu vaan että tää on loputon umpikuja mistä ei pääse ulos.
