Onpa palsta hiljainen

Sitä sattuu, siis miestä : / Toisaalta ymmärrän.

niin varmaan sattuu, en sitä epäilekään. Ja satutettuna ihminen saattaa satuttaa takaisin.
Mutta toivon, ettei sinua enää satutettaisi. Eikä lastenne ainakaan.

 

Tuo sun ent. siippas on kuulostanut muutenkin aika ärsyttävältä tapaukselta (sorry nyt ) mutta toi kyllä menee jo vähän yli.. Mutta poika kuitenkin on suostunut menemään isälleen ilman suurempaa showta? Toivottavasti ei äijä pilaa koko juttua olemalla mulkku lapselle : /

Voin kuvitella, että olen antanut aika ikävän kuvan. Käynyt täällä itkemässä aina kun tarpeeksi ketuttaa. Ja viime aikoina on ketuttanut. :stick:

Poika menee mielellään isälleen. Olen yrittänyt puhua isän puolesta kotona ja selitellä kiukutteluita sun muita paremmin päin ja maaperä on ollut otollista. Isä on kuitenkin isä ja pojalle tärkeä. Mulle nyt tärkeintä, että tuo suhde säilyy ja pysyy vahvana. Vähän aikaa suunnittelen oman elämäni vaikka päivä kerrallaan, jos se auttaa.

 

Sitä kai jossain sanotaan, että erotyö veisi puolet!?! yhdessä eletystä ajasta. ( Kamala ajatus!) Mutta kaipa se sen vuoden-kolme normaalisti vie. Aikaa täytyy toki antaa, muttei koko surutyön aikaa, sillä lapsi tarvitsee kuitenkin turvaa, vakautta ja molempia vanhempiaan. Mutta jos lastaan välttelee, siitä voisi mun mielestä jotenkin sanoakkin, ihan asiallisesti ja todellakin aiheellisesti.

 

niin varmaan sattuu, en sitä epäilekään. Ja satutettuna ihminen saattaa satuttaa takaisin.
Mutta toivon, ettei sinua enää satutettaisi. Eikä lastenne ainakaan.

Mä yritän suojella poikaa niin hyvin kuin pystyn. Itse aikuisena pystyn ymmärtämään syy-seuraussuhteen tässä, ja nousta tilanteen yläpuolelle. Yritän olla välittämättä.

 

Ja siis korjaan edellistäni; Lapsen arki ja turvallisuus on se ykkönen kuitenkin kaiken kaaoksen keskellä, olkoon kuka aikuisista mitenkin paskana tai vihainen. Toki toiset aikuiset ei sitä halua tajuta.

 

Mä yritän suojella poikaa niin hyvin kuin pystyn. Itse aikuisena pystyn ymmärtämään syy-seuraussuhteen tässä, ja nousta tilanteen yläpuolelle. Yritän olla välittämättä.

:hug:

 

Mutta jos lastaan välttelee, siitä voisi mun mielestä jotenkin sanoakkin, ihan asiallisesti ja todellakin aiheellisesti.

Kolmen viikon aikana poika on ollut isällään kahdesti ja useamman päivän kerrallaan, joten en ole siitä huolissani ettei ollenkaan tapaisi. Asia vaan yritetään tehdä mulle mahdollisimman hankalaksi, kun en tiedä milloin miehelle sopii hakea poika ja toisaalta milloin hän pojan palauttaa. Huomenna meillä on teatteri ja sanoin, että pitäisi olla jo päivällä hyvissä ajoin takaisin. Ja uskon, että onkin, vaikkei mulle sitä luvattu nytkään.

 

:hug:

Kiitos

Täytyy myöntää, että omat hermot olivat tänään vähän koetuksella, kun yritin kysellä pojan vointia eilisen jälkeen eikä mulle vastattu pariin tuntiin mitään. Sitten tuli vaan viesti että ok. Tiedän, että isä pystyy ihan yhtä hyvin viemään pojan lääkäriin tms., mutta kyllä mua silti kiinnostaa mitä pojalle kuuluu.

 

Valtapeli jota katkera vanhempi pelaa lapsen kautta ( sitä kuitenkaan ehkä lapselle näyttämättä) voi olla todellakin väsyttävää. Jotenkin ne säännöt miten toimitaan missäkin tilanteessa olisi hyvä saada sovittua. -Aina se ei ole helppoa.

 

Kiitos

Täytyy myöntää, että omat hermot olivat tänään vähän koetuksella, kun yritin kysellä pojan vointia eilisen jälkeen eikä mulle vastattu pariin tuntiin mitään. Sitten tuli vaan viesti että ok. Tiedän, että isä pystyy ihan yhtä hyvin viemään pojan lääkäriin tms., mutta kyllä mua silti kiinnostaa mitä pojalle kuuluu.

tottakai kiinnostaa.Tosin tässäkohtaa ( anteeksi huima yleistykseni:ashamed voi ilmetä eroavaisuuksia miehen ja naisen ajattelutavan välillä. Mies voi ajatella, että jos kerta kaikki on ok. ja lapsi ok. ei sitä tarvitse niin kiirellä ilmoitella vastausta.

 

tottakai kiinnostaa.Tosin tässäkohtaa ( anteeksi huima yleistykseni:ashamed voi ilmetä eroavaisuuksia miehen ja naisen ajattelutavan välillä. Mies voi ajatella, että jos kerta kaikki on ok. ja lapsi ok. ei sitä tarvitse niin kiirellä ilmoitella vastausta.

Olet oikeassa. Poikaa piti loukkaantumisen jälkeen tarkkailla ja mahdollisesti viedä uudestaan päivystykseen ja jotenkin koen, että se on munkin vastuulla. Kun on tottunut kantamaan vastuun, ei siitä niin vaan osaakaan irrottaa :ashamed:

 

Valtapeli jota katkera vanhempi pelaa lapsen kautta ( sitä kuitenkaan ehkä lapselle näyttämättä) voi olla todellakin väsyttävää. Jotenkin ne säännöt miten toimitaan missäkin tilanteessa olisi hyvä saada sovittua. -Aina se ei ole helppoa.

Totta tämäkin. En vain pysty sopimaan tällä hetkellä miehen kanssa mitään. Hän ei suostu puhumaan. Odotan aikoja parempia tämän(kin) suhteen.