Onnettomana avoliitossa, ero mielessä...?

[hukka]

Olen aivan hukassa tunteitteni ja parisuhteeni kanssa olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 6 vuotta (emme naimisissa, meillä on 2-vuotias lapsi).

Hiljattain havahduin ja tajusin, etten ole enää lainkaan onnellinen enkä tyytyväinen suhteeseemme. Jo jonkin aikaa on ollut aika tasapaksua, olen vaan tyytynyt tilanteeseen... ja ollut onneton tajuamatta miksi. Nyt silmäni ovat ikään kuin auenneet ja olen huomannut, että olen ollut jo pitempään onneton.

Keskustelimme miehen kanssa, ja hän oli samaa mieltä ja myönsi, että olisi jo lähtenyt jos lasta ei olisi. Hän halusi kuitenkin vielä jatkaa ja panostaa suhteeseemme, jo lapsenkin takia... mutta myös minun takiani. Itse olin jo eron kannalla, mutta suostuin sitten vielä yrittämään.

Nyt en vaan saa panostettua... mies yrittää kovasti, mutta itsestäni tuntuu turhalle sillä tunnen etten enää rakasta miestä mutta ajatus erosta tuntuu jotenkin vaan ylivoimaiselta, lapsen takia siis mitä jos lapsi on minulle ikuisesti katkera kun olen hajoittanut perheen?

 

[Musupulla]

Olen aivan hukassa tunteitteni ja parisuhteeni kanssa olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 6 vuotta (emme naimisissa, meillä on 2-vuotias lapsi).

Hiljattain havahduin ja tajusin, etten ole enää lainkaan onnellinen enkä tyytyväinen suhteeseemme. Jo jonkin aikaa on ollut aika tasapaksua, olen vaan tyytynyt tilanteeseen... ja ollut onneton tajuamatta miksi. Nyt silmäni ovat ikään kuin auenneet ja olen huomannut, että olen ollut jo pitempään onneton.

Keskustelimme miehen kanssa, ja hän oli samaa mieltä ja myönsi, että olisi jo lähtenyt jos lasta ei olisi. Hän halusi kuitenkin vielä jatkaa ja panostaa suhteeseemme, jo lapsenkin takia... mutta myös minun takiani. Itse olin jo eron kannalla, mutta suostuin sitten vielä yrittämään.

Nyt en vaan saa panostettua... mies yrittää kovasti, mutta itsestäni tuntuu turhalle sillä tunnen etten enää rakasta miestä mutta ajatus erosta tuntuu jotenkin vaan ylivoimaiselta, lapsen takia siis mitä jos lapsi on minulle ikuisesti katkera kun olen hajoittanut perheen?

Oletteko miettineet juttelua jonkun ulkopuolisen kanssa? Pystyttekö ottamaan aikaa kahdestaan, viemään lapsi vaikka yökylään jotta saisitte olla vain miehesi kanssa kahden?

 

[Kyy]

Ei siitä mitään tule, jos molemmat ei yritä. Sano suoraan miehelle, jos et halua yrittää. Ja jos haluat, niin toimi!

 

[se muija]

Ehkä sinun pitää nyt kääntyä itseesi ja käydä keskustelu, miksi olet onneton? Ehkä se onni pitää löytää itsestään eikä toisen ihmisen kautta. Toivotaan, että jaksat vielä panostaa - mikään suhde ku ei ole mutkaton!

 

[ap]

Olemme viettäneet aikaa myös kaksin. Ja mitään parisuhdeterapiaa ei varmasti edes yritetä, molemmat olemme sen luonteisia ettemme voi kuvitella itseämme sellaiseen tilanteeseen. (kuulostaa ehkä oudolle, mutta niin se vaan on...)

Tiedän että nyt pitäisi yrittää, mutta kun jostain syystä en vaan osaa enää.....

 

[miks]

oleilla sellaisessa suhteessa missä kummatkaan eivät ole onnellisia?

 

[ap]

oleilla sellaisessa suhteessa missä kummatkaan eivät ole onnellisia?

Lapsen takia en haluaisi erota ja rikkoa perhettä... siinä kai suurin syy.

 

[miks]

lapsi kuitenkin vaistoaa ettei kaikki ole kunnossa. Lapsi ei saa olla syy suhteessa pysymiseen

 

[Musupulla]

oleilla sellaisessa suhteessa missä kummatkaan eivät ole onnellisia?

Lapsen takia en haluaisi erota ja rikkoa perhettä... siinä kai suurin syy.

Lapsi vaistoaa vanhempien olotilat kyllä, eikä se ainakaan hyväksi ole jos näkee teidät molemmat onnettomina. Ite ainakin olen sitä mieltä, että lapsien kuuluu nähdä rakastavat vanhemmat.

 

[miks]

Lapsi vaistoaa vanhempien olotilat kyllä, eikä se ainakaan hyväksi ole jos näkee teidät molemmat onnettomina. Ite ainakin olen sitä mieltä, että lapsien kuuluu nähdä rakastavat vanhemmat.[/quote]

peesi

 

[persikkatassu]

Onni on tunne. Jos on kuusi hyvää vuotta jo takana, eikä mitään todellisia ongelmia, niin miusta olis järkevintä nyt molempien mennä itteensä ja miettiä, mitä oikeesti tahtoo. Ja päättää oikeesti olla yhdessä. Tuollasessa epävarmuudessa on mahdotonta olla onnellinen, kun ei voi enää luottaa toisen tunteisiin. Päättäkää selvästi olla yhdessä ja panostakaa toisiinne. Kyllä ne tunteet ajallaan taas herää.

 

[persikkatassu]

lapsi kuitenkin vaistoaa ettei kaikki ole kunnossa. Lapsi ei saa olla syy suhteessa pysymiseen

Lapsi saa olla syy olla suhteessa. Kun mitään todellista ongelmaa ei ole, tunteet vaan kateissa. Parisuhde vaatii työtä. Ei se ikuisesti kestä, jos siihen ei panosta. Lapselle on paras, jos vanhemmat oikeesti sitoutuu toisiinsa ja päättää rakastaa ja löytää yhteisen onnen. Ei elämää voi elää sillä periaatteella, et mikä tänään huvittais ja olis kivaa. Etenkään kun on jo lapsi. Parisuhde pitäs rakentaa kestäväksi jo ennen lasten tekoa.

 

[vieras]

mun lapset on 6 ja 4. En ole siis kuuteen vuoteen nukkunut kunnolla, eikä oikeasti miehenikään. Olemme yli 35-vuotiaita. Olemme olleet yhdessä 9 vuotta, naimisissa 7.
Ns. parisuhde on retuperällä, koska jaksamme hädin tuskin hoitaa lapset ja kodin. Meillä ei ole mahdollisuutta päästä mihinkään kahden, ei ole hoitajaa.

SILTIKIN me uskomme siihen, että kyllä tämä tästä helpottaa kun lapset kasvavat. Niinkuin on jo nähtävissäkin vähän.
Ensteksi tärkein kohta on se, että kun lapset nukkuu, alkaa meidän oma aika. Se voi olla yhteistä tai kummallakin on "oma ilta" ts. tekee jotain itselle mieluista. Baareissa emme käy.

Mutta se henkireikä on oltava, se että saa olla yksin ja se, että saa olla hetken ilman lasta.
Järjestäkää se.

 

[Hansu81]

Vihkimisessä kysytään TAHDOTKO rakastaa, ei rakastatko toista hyvinä ja pahoina päivinä ja samaa sitoutumista tai jopa vielä vahvempaa tarkoittaa lapsen saaminen. Ei se aina tunnu niin ihanalta, mutta pääasiassahan elämä on arkea ja jos se on hyvää perusarkea, se on oikeasti aika ihanaa

Tsemppiä teille! :heart:

 

[Hansu81]

Niin ja siis vaikka te ette olekaan naimisissa, se sama sitoutuminen on käytännössä tehty lapsen tullessa, halusipa sitä tai ei...

 

[neljän lapsen äiti]

Jos ei ole todellisia ongelmia (väkivaltaa, pettämistä, alkoholismia jne.) KANNATTAA TODELLA YRITTÄÄ! Ei se vaihtamalla parane! Olet samassa tilanteessa, kun uudesta suhteesta tulee "vanha" ja elämä on arkea. Yleensä parisuhde on tavallista arkea ja pitää oppia nauttimaan siitä. Toki sitäkin täytyy huoltaa ja hoitaa järjestämällä yhteistä aikaa ja niitä juhlahetkiä! Mene itseesi ja mieti asioita joihin miehessäsi rakastuit ja RAKASTU UUDELLEEN!