Ihan kamala vapauden kaipuu.... Avioeroko vai "tyytyminen" vai meneeköhän ohi..?

[eevee]

Yhdessä oltu 14v, olin 16 kun tavattiin. Lapset tehty, hyvä elämä yhdessä rakennettu, MUTTA, viim 2v olen ollut todella onneton. Tahtoisin vaan mennä, tapailla muita, käydä viihteilemässä, tavata ihmisiä jne... Miehelle tämä ei sovi. Hän tykkää olla kotona ja mökillä, lähinnä puuhailla arkisia asioita ja olla yhdessä lasten kanssa.

Rakastan miestäni paljonkin, mutten ole enää aikoihin halunnut häntä. Hän on kuin veli taikka hyvä kaveri minulle, tuttu ja turvallinen. Asuin hetken omillani vuosi sitten, tulin kuitenkin takaisin mutta se iski heti ensimmäisen kk aikana taas, vapauden kaipuu..

Meneeköhän tämä ohi ollenkaan vai onko tässä vaihtoehtona enää ero? Lasten (12 ja 10v) takia nyt katselen tätä tässä, mutta olen ärtynyt, väsynyt ja onneton suurimman osan ajasta. Ajatuksissani olen ihan muualla.

 

[vaimo myös]

Aaaaaah, en osaa auttaa. Mutta ymmärrän sua.

 

[viet]

Meillä sama paitsi yhteisiä vuosia yli 20. Lapset isoja ja miehen kanssa ollaan vaan kämppiksiä. Itse olen viimeisen kuukauden aikana lopulta päätynyt ratkaisuun ettemme voi jatkaa yhdessä. Ainut oikea ratkaisu mulle. Sydän on jo ihan muualla ... Nyt on aika lopultakin ajatella itseään ja tehdä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi ;-)

 

[Littledeath]

Eroa. Miks pilata oma elämänsä tommosesti.

 

[Chala]

Kauanko luulet että jaksat odottaa meneekö fiilis ohi, vai meneekö koko elämä ohi odotellessa?

 

[njaa]

Eri makuuhuoneet vois toimia, koska jos on semmoinen olo että haluais olla muualla, niin tuo voi vähentää sitä. Itellä ainakin tahtoo olla tuota, että täytyy saada omaa aikaa ja rauhaa. Menee sitten toisen kainaloon kun iskee seurankaipuu. Jossain jotain tuommoista muistaakseni on suositeltukin. Että kun jos ei ole seksiä ja kuitenkin nukutaan vierekkäin, niin jotenkin ehdollistuu toiseen väärällä tapaa ja se tosiaan alkaa muistuttaa sisarussuhdetta senkin takia. Kun menee lähelle, alkaa lähinnä nukuttaa.

 

["melinda"]

no ei se mee ohi kun ruokit sitä fantasioimalla.. niin mutta olisitko todella onnellinen erotessa? ehkä huomasitkin lopulta olevasi onnettomampi... niin kävi mulle.. olin tyytymätön joihinkin asioihin suhteessa mutta pääosin mulla oli oma ikäkriisi...ja yllättävää,masennus! joka syveni kun erosin! silloin tajusin että syytin suhdetta ja miestä kurjasta olosta,vaikka syy oli itsessäni

lue väestöliitolta tietoa...