Alkuperäinen kirjoittaja Vanha Noita:
Miksi? Miksi et omasta mielestäsi saa tehdä sitä, tätä ja tota mielialasi ja -halusi mukaan JA silti olla onnellinen parisuhteessa?
Ehkäpä siksi, etten muutenkaan osaa ajatella tekeväni asioita mielenailahtelujen mukaan. Ja yhteiset lapsetkin vaativat jonkinnäköisiä kompromisseja elämässä, jos ei muuten niin aikatauluttamisessa. Ei voi ottaa ja lähteä Timbuktuun, ei vaikka tuntisi jäävänsä paitsi takkatulen loimusta, syvällisistä parisuhdekeskusteluista tai siitä laatuajasta. Onnellisessa parisuhteessa ei voi elää toisen mielialojen varassa. Silloin toinen tavalla tai toisella joustaa enemmän kuin toinen, vaikka sitten mieluummin asustelemalla siellä alakerran pajassa.
Alkuperäinen kirjoittaja Kleitonia*:
Toki onnellisessa parisuhteessa mielestäni kuuluu elää yhdessä, mutta kuitenkin erikseen. Puhataa yhteen hiileen. Itse pitäisin sitä, että puoliso hönkii hiilemme viereen tai jopa täysin eri hiileen, jotenkin loukkaavana. Kysyisin, että miksi?
Alkuperäinen kirjoittaja Vanha Noita:
HÄH? Nyt en ymmärtänyt. ?
Tarkoitan sitä, että minusta onnellinen parisuhde tarvitsee molempien panostuksen, välillä voidaan puhaltaa siihen hiileen vuoronperään, välillä yhdessä. Pääasia on, että molemmat kokevat sen oman yhteisen hiilen tärkeäksi. Onnelliseksi parisuhteeksi en luokittelisi myöskään sitä, että opitaan tyytymään tähän olemassa olevaan parisuhteeseen, koska muutakaan ei voida.
Alkuperäinen kirjoittaja Kleitonia*:
Minä itsekkäänä ihmisenä haluan puolisoni samaan kehykseen itseni kanssa, paikkansa raamissa valitkoon itse. Kehyksemme voi olla sellainen moniruutuinenkin, jossa kuva voi olla yksinkin. Mutta jos hän tarvitsee ihan oman kehyksen, niin kuuluuko hänen olla parisuhteessa kanssani?
Alkuperäinen kirjoittaja Vanha Noita:
Tätäkään en ymmärtänyt. Kirjoitinko jossain, että haluan meille eri kehykset??
Kirjoitit, että haluaisit antaa miehellesi samanlaiset vapauden kehykset kuin itselläsikin on. Eli puhuit selvästi erillisiltä kehyksistä. Ajattelitpa sitä siten selkeästi itse, tai et.
Alkuperäinen kirjoittaja Kleitonia*:
Ehkäpä elämä kasvattaa minuakin.
Ehkäpä.
[/quote]
Kasvattaa se sinuakin. Usko pois.
Kirjoitit toisessa ketjussa:
Alkuperäinen kirjoittaja Vanha Noita:
Edelleen tässäkin kolmannessa avioliitossani olen rimpuillut. Viimeiseksi kerraksi toistaiseksi on jäänyt se, kun sain täydellisen hepulin ja huusin miehelleni, että: "Minä en tällasta samaa paskaa enää elä, haluan elämän, jossa mies järjestää minulle syvällisiä keskusteluhetkiä takkatulen loimussa viinin äärellä ja keskittyy viettämään laatuaikaa kanssani ja vie minut taivaisiin vähintään joka toinen viikonloppu. Tähänkö saatanan paskaan, jota sulta saan, mun on muka tyydyttävä?"
Mieheni oli tavanomaiseen tapaansa aika hiljaa ja vastasi minulle: "Juu, siihen sun on tyydyttävä." Ja lähti alakertaan pajalle.
Alkuperäinen kirjoittaja Vanha Noita:
Kun kaikkea ei voi saada, on pakko oppia tyytymään rimpuilujenkin kautta parhaaseen mahdolliseen ja se on lopulta vapauttavaa. Saa tilaa itseltään hengittää ja olla.
Voihan sitä tietysti ihminen joskus kaivata imelien romantiikka elokuvien glamouria, mutta oikeassa elämässä kannattaa muistaa, että takkatuli esim. kesäkuumalla on ahdistavaa, syvällisiä keskusteluja pitäisi kyetä pitämään ilman erillistä järjestämistä, ja se laatuaika on jo sananakin yliarvostettua. Taivaisiin viemistä ei kannata odotella ketarat oikosellaan, vaan osallistua itsekkin vähintään hyppäämällä alimman tähden päälle josta edetä avaruusmatkalle. Mihinkään ei kannata vain tyytyä.
.