Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja urpo68:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihmettelen, miten te Narnia ja Urpo olette aivan täysjärkisiä, itse oisin tullut varmasti ihan hulluksi tuossa tilanteessa.
no sanotaan et jos ei olis lapsia ollut tuossa niin olishan sitä varmaan kiipeillyt pitkin seiniä.mut niiden vuoksi/kanssa on pakko jaksaa ja kerätä aina voimansa ja edettävä elämässä.ei se auta ja vie ketään eteenpäin jos jää rypemään ja makaamaan tilanteeseen.
No näin se on. Silti, on se valtavan iso venyminen ihmiselle, että kaiken tuon käy läpi, hoitaa kaiken konkreettisen, ja vielä psyykkisesti säilyy ehjänä.
No minua ei mitenkään voi verrata Urpon tilanteeseen. Me emme edes joutuneet mieheni syövän kohdalla miettimään pahinta. Mies sai diagnoosin, joka tarkentui pernan poiston jälkeen. Silloin saatiin tietää, että minkälainen hoito on ja miten pitkä. Emme käyneet läpi sellaista vaihetta, että mitä jos se pahin tapahtuisi. Ajatuksena oli vain ihan se, että nyt sitten katsotaan mitkä ne hoidot on ja sitten eletään sen mukaan. Miestäni lainatakseni niin hän aina sanoo, että "tällä mennään".
Mies sai 6kk sytoja ja sen jälkeen on olleet kontrollit 4kk välein ja niissä kaikki ollut aina hyvin. Saamme olla todella onnellisia. Lisäksi tulin ihan luomusti raskaaksi 9kk viimeisestä hoitokerrasta ja meillä on mitä täydellisin pieni 4kk ikäinen neiti sulostuttamassa arkeamme. :heart: :heart: :heart: