Onks montakin jotka kieltää lapseltaan Hello Kittyn? (kaupassa kuultua)

Jotkut haluaa pukea lapset pikku aikuisiksi. Lapsuus on muutenkin niin lyhyt, antakaa nauttia muumeista ja carseista! Itsekästä evätä lapselta jotakin kivaa, kun ei kulje yhdessä äidin makumieltymysten kanssa.

Lapselle on tärkeää saada tehdä omia valintoja myös pukeutumisen suhteen. Kasvattaa itsetuntoa, omaa minäkuvaa ja ymmärrystä. Toki lapselle voi ja kannattaa selittää miksi ne kuvat on siinä (mainostus), ja tämäm jälkeen antaa tehdä päätös kuulemansa pohjalta. Surullista, että niin monet äidit pakkoistuttavat mieltymyksensä ja asenteensa lapsille.

Saakin tehdä niitä, mutta tietyillä rajoilla. Yövaatteiksi saa valkata mitkä tahansa sarjakuvavaatteet ja alkkareiksi kans. En myöskään suostu ostamaan mitään överikalliita peruspaitoja, vaikka poika viimeksi pyysi sellaista. Ei siis saanut itse valita sitä yksiväristä valkoista paitaa mikä maksoi yli 80e. Surullista.

Miksi kaikkia värikkäitä muuten pidetään oikeanpina vaatteina, enemmän tuolla puistoissa niitä näkee mammoilla. Onko siis värikkäät pallopaidat ja huivit pikkuaikuisten myös? Nyyh.

Onneksi oma äiti ohjaili minun pukeutumista lapsena, ei traumoja ja jo varhain todella hyvä itsetunto.

 

Mulla on tullut "yliannostus"jo Hello Kitty -vaatteisiin. Niitä on ollut esim. H&M:llä niin kauan. Kaiken ei tarvitse olla Hello Kittyä, vaikka lapsi kuinka tykkäisi. Nykyään meillä näkyy kyseinen kissa lähinnä penaalissa/eväsrasiassa/pyyhkeessä jne. Ja silti meillä on lapsilla tyttömäisiä, niitä pinkkejäkin, vaatteita. Kaikki ovat tyytyväisiä, vaikka ne Hello Kitty -kengät meilläkin jäivät kauppaan.

 

Miksi ajattelette noin mustavalkoisesti? Voihan niitä vaatteita ostaa alennuksesta ja sellaisilla väreillä, että sopivat sekä tytöille että pojille. Meillä on tytöllä pinkkejä ja persikan värisiä mekkoja, hameita ja housuja, mutta eniten neutraalin värisiä vaatteita (lila, vihreä, vaaleansininen, punainen). Esim. Poika voi pitää hello kitty hahmoista tutun Pom Pompurin hahmon kuvalla väritettyä valkoista paitaa. Ainakin meillä tyttö pitää myös samoista hahmoista kuin pojat. Tarvitseeko kaikkia vaatteita ostaa poika/tyttöväreillä?
Mutta joo, tuo äiti joka ei halunnut ostaa lapselle Hello Kitty vaatteita, koska ei itse pidännyt niistä, oli aika tympeä.

 

En jaksanut ketjua lukea, mutta kylla mina ainakin pyrin lasta opastamaan itsenaisyyteen ja omiin paatoksiin ja todellakin annan valita vaatteet itse. Toki siis taytyy olla hinta ja laatu ja kaytannollisyys kohdallaan. Ja jos jossain mista lapsi pitaa on jotakin vikaa, selitan sen lapselle. Kotonakin paattavat mita paallensa laittavat. Tarpeen tullen ohjaan sitten valitsemaan jotain lamposempaa/sateen kestavaa/viileaa jne.

 

[QUOTE="myös äiti";30111780]Miksi ajattelette noin mustavalkoisesti? Voihan niitä vaatteita ostaa alennuksesta ja sellaisilla väreillä, että sopivat sekä tytöille että pojille. Meillä on tytöllä pinkkejä ja persikan värisiä mekkoja, hameita ja housuja, mutta eniten neutraalin värisiä vaatteita (lila, vihreä, vaaleansininen, punainen). Esim. Poika voi pitää hello kitty hahmoista tutun Pom Pompurin hahmon kuvalla väritettyä valkoista paitaa. Ainakin meillä tyttö pitää myös samoista hahmoista kuin pojat. Tarvitseeko kaikkia vaatteita ostaa poika/tyttöväreillä?
Mutta joo, tuo äiti joka ei halunnut ostaa lapselle Hello Kitty vaatteita, koska ei itse pidännyt niistä, oli aika tympeä.[/QUOTE]

Olemme selkeästi liian tyhmiä sinun korkealle tasollesi joka huokuu kirjoituksestasi. Wau.

 

Voi luoja taas. Tiedostan varsin hyvin tiettyjen lisenssikamojen tarkoituksen. Siitä huolimatta ostan niitä. Kun lapset oli niin pieniä etteivät osanneet itse valita ostin mihin rahat riitti. Nyt kun omaa tahtoa ja mieltymyksiä saavat vapaasti valita itse, puutun vain jos laatu ei vastaa käyttötarkoitusta. ja muuten, Muumikamat on paskaa.

 

Jokainen tavallaan. Yhtään hahmoa en ole kieltänyt täysin, mutta tietyissä kohdin sanon ettei tavarassa tule olemaan mitään hahmon kuvaa/tiettyä merkkiä. Esim. kengissä juurikin kaikenlaiset angrybiirdit, kittyt, cars ym. on sellaisia ettei sovi lasteni jalkaan hyvin. Ei siis ole kiva kulkea kengissä jotka sattuu jalkaan vaikka niissä olisi mikä kuva. Sama juttu piirustusvälineissä, ei paljo hotsita piirtää jos kynästä on aina terä irti.

 

Empäs kaikkia jaksanut lukea mutta ap:n kysymykseen vastaten niin itte ainakin ostelen tytöilleni Hello Kitty juttuja koska tykkäävät niistä. Jos tykkäisivät Batman- jutuista niin hommaisin semmosia sitten.

 

en ketjua lukenut, mutta itse en ole suostunut ostamaan yhtään spiderman tai batman - juttua

 

Mielenkiintoinen ketju on...minäkin olen Hello Kittyä välttänyt niin pitkään kuin mahdollista. Ja sanonut suoraan, että en tykkää. Ja yrittänyt selittää kyllä syytäkin. Angry birdsit eivät ole olleet kuitenkaan vaihtoehto. Se, että brändi tulee suoraan halutuksi tavaraa ostaessa (ennen aikaisempaa tykkäämistä), on mielestäni Se tärkein syy, kun olen kieltäytynyt. Toisiin brändituotteisiin taas suostun helpommin ja ostan jopa yllätykseksi, jos hahmo on tärkeä muuten...ja tytöt ovat kiinnostuneet niistä enemmän niiden tarinoiden kautta. Jotain Hello Kittyä löytyy kyllä meiltäkin. Liian jyrkkä en halua olla missään. En kuitenkaan kestäisi, jos sitä tavaraa pitäisi liikaa katsella. Varsinkin kengissä, joita pitää järjestellä päivittäin. Kyllä vanhemmilla on oikeus päättää lapsen puolesta...silläkin perusteella, että ei tykkää. Päättäväthän he uskonnostakin... Kukin tavallaan! Se on hyvin sanottu.

 

Joskus esikoisella oli se kausi, että kissaa piti olla kaikkialla vaatteissa, sukissa, kengissä, mutta iän myötä se meni ohi. Samoin pinkit prinsessamekot, ei niitä nykyisin huoli päällensä. Kuopus on eri sukupuolta, mutta kovasti tykkää kaikesta, missä on tuon hassun kissan kuva ja mielellään rutistelee hello kitty-pehmoja. Ei siinä ole mitään pahaa. Useimmiten nuo tuotteet vaan tehdään ns. halpatuontimaissa, eivätkä käyttöiältään ole kovin pitkäikäisiä, joten ymmärrän äitejä, jotka jättävät nuo glitter-unelmat kauppaan

 

Mä en olis kieltänyt hellokittyjä mutta lieskat ja pääkallot kielsin - että kaippa sitä on makunsa jokaisella.

 

Niin, kai niitä aika monta löytyy. Itse en jaksa kauhistella kenenkän tapoja toimia vaatteiden oston suhteen. Mitä väliä mitä muut tekee?!

 

Niin, kai niitä aika monta löytyy. Itse en jaksa kauhistella kenenkän tapoja toimia vaatteiden oston suhteen. Mitä väliä mitä muut tekee?!

Aika sellainen evvk-juttu perhe-elämässä mielestäni. Ostelee mitä vaatteita ostelee, aivan se ja sama.

 

Järkkyä :O Kyllä on joillakin pipo pahasti tiukalla. Sääli lapsia Ihankuin ton ikäiset tajuais jostain barbien arvomaailmasta, ei hyvää päivää :headwall:

No siitähän juuri on kyse. Eivät tajua eivätkä siksi osaa kyseenalaistaa. Arvot välittyvät nimittäin kaikkein tehokkaimmin juuri niin ettei niitä tiedosteta vaan ne otetaan vastaan annettuina. Pipa olkoon kireällä tässä asiassa, yleensä ottaen olen aika rento tyyppi. Vihaan myös kaikkia prinsessasatuja juuri niiden välittämää kuvaa naisesta avuttomana mutta kuvankauniina passiivina, odottaen prinssiä joka häikäistyy kauneudestaan ja pelastaa parempaan elämään. Luin niitä kyllä tyttärelleni kun oli pienempi, yritin kestää vaikka välillä tulikin hieman oksennusta suuhun

 

No siitähän juuri on kyse. Eivät tajua eivätkä siksi osaa kyseenalaistaa. Arvot välittyvät nimittäin kaikkein tehokkaimmin juuri niin ettei niitä tiedosteta vaan ne otetaan vastaan annettuina. Pipa olkoon kireällä tässä asiassa, yleensä ottaen olen aika rento tyyppi. Vihaan myös kaikkia prinsessasatuja juuri niiden välittämää kuvaa naisesta avuttomana mutta kuvankauniina passiivina, odottaen prinssiä joka häikäistyy kauneudestaan ja pelastaa parempaan elämään. Luin niitä kyllä tyttärelleni kun oli pienempi, yritin kestää vaikka välillä tulikin hieman oksennusta suuhun

Samaa mieltä tuosta prinsessajutusta. No Belle nyt on ihan jees, toisin kuin vaikka Ariel. Kun tuo tyttö hiukan tuosta kasvaa niin annan Tiina kirjat kouraan, lukekoot niitä Olkoot ja tykätkööt pinkistä ja prinsessoista. Glitteristä ja hörhelöistä. Kuten siskoni mulle sanoi, nauti nyt kun se tykkää pinkistä, odota kun se on murrosiässä ja haluaa kaiken mustaksi, tukkansakin.

 

Minä en ymmärrä, miksi lapset pitää kyllästää Carseilla ja Hello Kittyillä ennen kuin he edes tietävät, mitä ne. Spiderman, Planes, Angry Birds, blaablaa... minä olen niin natsi, että yleensä en osta näitä ollenkaan. Ihan periaatteesta.

Lapsi liian helposti oppii tykkäämään kun hänelle koko ajan ostetaan jotain samaa. Onko se nyt sitten kiva?

 

Minä en ymmärrä, miksi lapset pitää kyllästää Carseilla ja Hello Kittyillä ennen kuin he edes tietävät, mitä ne. Spiderman, Planes, Angry Birds, blaablaa... minä olen niin natsi, että yleensä en osta näitä ollenkaan. Ihan periaatteesta.

Lapsi liian helposti oppii tykkäämään kun hänelle koko ajan ostetaan jotain samaa. Onko se nyt sitten kiva?

En mäkään ostanut ennenkuin ne itse alkoivat haluamaan. Lapset kun tuppaa päiväkodissa juttelemaan keskenään, kun jollain on joku siisti supersankarijuttu niin äkkiäkös toinen haluaa samanlaisen. Pikkuisen kun käyttää vaivannäköä voi löytää ihan kivojakin.

Carseisa alettiin meillä tykätä kun poika sai sen autot leffan joululahjaksi. Olisiko pitänyt kieltää katsomasta? Samoin toi StarWars villitys tuli päiväkodista, vaikka meillä ei isoveljiä ole niin muilla on ja onhan se hienoa kun joku 10 vuotias sanoo että se on kova juttu. Samoin kuin nuo hirveät suoralippaiset lippikset. En suin surminkaan olisi sellaista haöunnut ostaa pojalle koska mun mielestä ne on naurettavan näköisiä, mutta kun monta kuukautta kinusin ja löytyi edullisesti niin hellyin. Arvaa oliko poika onnellinen? Olihan se.

On periaatteita ja sitten on ns. Pena-periaatteita. Ellei siitä spidrman paidasta jota lapsi niin kiihkeästi haluaa ole suoranaista haittaa lapsen kehitykselle tai se ei vie teidän perhettä vararikkoon, niin onko periaatteesi ihan oikeasti sen arvoinen? Joskus voi jotain pientä ostaa ihan vaan tehdäkseen toisen iloiseksi. Eihän se tarkoita että koko vaatevarasto laitetaan uusiksi.

 

Mä pyrin totuttamaan lapseni erilaisiin vaatteisiin. Välillä printtipaitaa, välillä hillitympää. Jos nuo saisivat aina päättää niin noilla olisi aina kaikki kamppeet täynnä sarjishahmoja, mutta en osta aina niitä.

Poika kinusi tänään uutta polkupyörää. Siinä pitäisi kuulemma olla mahdollisimman paljon kuvia.

 

Voi luoja että mä käytin aikaa ja vaivaa löytääkseni pojalle sopivaa HK vaatetta. Mutta oli se onni vaivan arvoista kun poika sai sukat ja pipon sekä sormikkaat :heart:

 

No johan minä ehdotin. Ehkä äiti ei tykännyt kopio-kittystä vaan halusi lapselleen suomalaista suunnittelua. Ehkä hän ei tykkää pinkistä prinsessabimbo-genrestä noin ylipäätään.

Vanhemmat vastaavat lastensa kasvatuksesta. He valitsevat sopivat ruoat, säänmukaiset vaatteet, kehittävät ja turvalliset ajanvietteet. He pyrkivät kaiken aikaa muokkaamaan lapsilleen muodostuvia arvoja. Joten mitä pahaa siinä on, jos he ilmaisevat tykkäävänsä lapsellaan enemmän Angry Birdsistä kuin Hello Kittystä? Entä saako poikalapsen äiti kieltää ne Hello Kitty -kengät lapseltaan?

Pahaa on juurikin siinä, että jos vanhemmat antavat pienestä asti lapsen ymmärtää, että asioita tehdään ja valitaan äidin, isän tai jonkun muun kuin lapsen itsensä mieliksi, niin sillä on todennäköisesti seurauksia lapsen minäkuvaan ja itsearvostukseen liityen. Itse olen saanut lapsena valita kaupasta haluamanilaiset kengät -tummansiniset lenkkarit poikien puolelta. Sain pottatukan, koska naapurinpojillakin oli (huolimatta siitä, että olin kuitenkin itse tyttö). Nyt aikuisena naisena ja kolmen lapsen äitinä voin vain ihailla oman äitini suvaitsevuutta ja pyrkiä itse samaan; siis arvostamaan lapseni valintoja ja mielipiteitä. Jos haluatte, että lapsestanne kasvaa vahva, tekemisiään (ja myös muiden tekemisiä) arvostava aikuinen, arvostakaa nyt sitten vaikka niitä Hello Kitty -kenkiä, kunhan ne ovat hänen itsensä valitsemat.

Ja älkää ymmärtäkö väärin: en tarkoita, että vanhempien tulisi toteuttaa jokainen lapsensa toive, lapsella tulisi olla vapaus valita kaikki maailman tavarat ja muutenkin päättää elämässään kaikesta. Ei todellakaan!

Lapsi, jonka elämä on kuitenkin aina ja kaikessa muotoutunut äidin (tai jonkun muun) makumieltymysten mukaan, on helposti myöhemmin aikuinen, jolla on suuria vaikeuksia tehdä elämänvalintoja itseään varten. Haluatko tyttösi 25-vuotiaana murehtivan, ettei hän voi elää haluamansalaista elämää onnellisena, koska äiti (tai joku muu) haluaa hänen luultavasti elävän jotenkin toisin? Minä ainakin arvostan nimenomaan niitä nuoria ja aikuisia, jotka tietävät mitä haluavat, toimivat sen mukaan, eivätkä jahkaile joutavia. Olkoon sen itsevarmuuden hintana vaikka itse Hello Kitty... (en minäkään siitä erityisemmin pidä...). Lapsi ei ole mikään "jatke."

 

Satuinpahan kuulemaan kaupassa kun joku äiti etsi lapselleen kenkiä. Tyttö ihasteli jotain Hello Kitty kenkiä mutta äitinsä tyrmäsi heti sen koska "äiti ei oikein ole innostunut Hello Kittystä". Tyttö-parka jatkoi koska olisi halunnut Hello Kittyä mut äiti sit sanoi painokkaasti että "äiti ei tykkää Hello Kittystä".

Ymmärrän kyllä jos kenkiä ei muista syistä haluttu ostaa mutta tuollainen tyrmääminen oli mun mielestä pöyristyttävää! Onko tuollaisia monsteri-äitejä paljonkin jotka eivät voi sietää jotain hahmoa ja siksi lapsikaan ei sitä saa (vaikka vaatehan tulee lapselle eikä äidille!)???

Sitten huomasivat jonkun Angry Birdsin josta äitikin oikein innostui että "nehän ovat kivat". Äidin maku siis sanelee mitä lapselle ostetaan vaikka joku hahmo olisi lapselle selvästi rakas ja mieluinen. Tyttö vielä kysyi että "tykkäätkö äiti Angry Birdsistä".

Onko toi nyt oikein?! Mikä Hello Kittystä tekee joillekin äidille niin epämieluisan että eivät sitä tytöillensä salli?

Mua kyllä suretti tytön puolesta Ei varmaan saa mitään prinsessajuttujakaan kun "äiti ei tykkää"

Tässä pohdin juuri omaa äitiyttäni ja nuo sanat olisivat voineet tulla omasta suustani.

 

[QUOTE="Minkali";30116066]Pahaa on juurikin siinä, että jos vanhemmat antavat pienestä asti lapsen ymmärtää, että asioita tehdään ja valitaan äidin, isän tai jonkun muun kuin lapsen itsensä mieliksi, niin sillä on todennäköisesti seurauksia lapsen minäkuvaan ja itsearvostukseen liityen. Itse olen saanut lapsena valita kaupasta haluamanilaiset kengät -tummansiniset lenkkarit poikien puolelta. Sain pottatukan, koska naapurinpojillakin oli (huolimatta siitä, että olin kuitenkin itse tyttö). Nyt aikuisena naisena ja kolmen lapsen äitinä voin vain ihailla oman äitini suvaitsevuutta ja pyrkiä itse samaan; siis arvostamaan lapseni valintoja ja mielipiteitä. Jos haluatte, että lapsestanne kasvaa vahva, tekemisiään (ja myös muiden tekemisiä) arvostava aikuinen, arvostakaa nyt sitten vaikka niitä Hello Kitty -kenkiä, kunhan ne ovat hänen itsensä valitsemat.

Ja älkää ymmärtäkö väärin: en tarkoita, että vanhempien tulisi toteuttaa jokainen lapsensa toive, lapsella tulisi olla vapaus valita kaikki maailman tavarat ja muutenkin päättää elämässään kaikesta. Ei todellakaan!

Lapsi, jonka elämä on kuitenkin aina ja kaikessa muotoutunut äidin (tai jonkun muun) makumieltymysten mukaan, on helposti myöhemmin aikuinen, jolla on suuria vaikeuksia tehdä elämänvalintoja itseään varten. Haluatko tyttösi 25-vuotiaana murehtivan, ettei hän voi elää haluamansalaista elämää onnellisena, koska äiti (tai joku muu) haluaa hänen luultavasti elävän jotenkin toisin? Minä ainakin arvostan nimenomaan niitä nuoria ja aikuisia, jotka tietävät mitä haluavat, toimivat sen mukaan, eivätkä jahkaile joutavia. Olkoon sen itsevarmuuden hintana vaikka itse Hello Kitty... (en minäkään siitä erityisemmin pidä...). Lapsi ei ole mikään "jatke."[/QUOTE]

Minä suhtaudun aika kriittisesti tuohon ajatukseen, että vahvoja ja itsevarmoja aikuisia kasvatetaan Kitty-kengillä tai millään kengillä ylipäätään. Lapsi on kuluttajana vielä alttiimpi vaikutteille kuin aikuinen. Et sinäkään niitä sinisiä lenkkareita ja pottatukkaa halunnut siksi, että olit niin erikoinen ja vahva persoona, vaan siksi, että naapurin pojlla oli samanlaiset.

Toki kausittain vaihtuvat lisenssituotteet luovat lapsille yhteenkuuluvuuden tunnetta ikätovereihin, ja jossakin määrin ymmärrän niiden sosiaalisen tarpeen. Varmasti noilla tuotteilla saadaan osaksi arvostusta omassa ryhmässä, eikä sekään ole vähäinen asia. Mutta on mielestäni aika erikoista väittää, että vanhempien mieltymyksen mukaan valittu vaate heikentäisi itsetuntoa, kun taas kaveriryhmän mieltymyksen mukaan valittu vaate sitä parantaisi.

Ennen kaikkea lapsi tarvitsee rakkautta ja hyväksyntää omana itsenään. Niistä syntyy terve, ulkoisista asioista riippumaton itsetunto.

 

En hemmetissä ostaisi lapselleni mitään kalliita Hello Kitty tms. kenkiä, jos ne eivät itse silmääni miellyttäisi. Niin kauan kuin minä maksan lapsen vaatteet on minulla oikeus vaikuttaa siihen mitä ostetaan.
Aloittajan kuvailemassa tilanteessa olisin ehdottanut, että katsotaan vielä jotain muita kenkiä ja johdatellut tyttöä toiseen suuntaan.

 

Onhan se hienoa että jo taaperokin tietää, että printtipaidat on junttia.