Onks montakin jotka kieltää lapseltaan Hello Kittyn? (kaupassa kuultua)

Tytöt pitävät vaaleanpunaisesta, jos joku niitä opettaa pitämään siitä ja jankkaa, että se on tytöille kuuluva väri. Toisinkin voi toimia, eikä siitä taatusti mitään sukupuoli-identiteettikriisiä aiheudu.

Tää meni pieleen. Itse henkilökohtaisesti inhoan pinkkiä, glitteriä ja hörhelöä. Olen aina inhonnut, lapsenakin. Erityisesti sellainen Barbie pinkki on erityisen yök. Päätin että oman tyttöni puen kauniisiin väreihin, keltaiseen ja muuhun iloiseen enkä mihinkään pinkkikammotuksiin. No kuinkas sitten kävikään. Tyttäreni rakastaa juuri noita. Mitä pinkimpi, sen parempi. Aina pitää olla mekko päällä, housut pukee vasta suostuttelun jälkeen. Jos vielä on kimalletta ja rimpsuja ja jotain prinsessaa niin kaikki on täydellistä.
Vaikka itse inhoan niitä niin en henno kieltää niitä tytöltä. Tietenkään kaikki ei pinkkiä ole, mutta miksi ehdoin tahdoin jättäisin ostamatta esim pinkit kengät ja ottaisin ne mustat jos toinen niistä pinkeistä tykkää? En ymmärrä.

Ja silloin kun pojalla oli Hello Kitty kausi hän sai Hello Kittyä. Hänellä oli mm. pinkit Hk verhot huoneessaan. Nyt poika tykkää Star Warsista ja mahdollisuuksien mukaan ostan hänelle jotain järkevää sellaista.

 

Tuli muuten mieleen oma lapsuus josta on jo ikuisuus. Olin kuopus ja sain yleensä vain niitä vanhjoa rutkuja mitä siskoilta oli jäänyt. Erityisesti muistan yhdet tosi rumat neulehaalarit joita inhosin sydämeni pohjasta. Tottakai ihailin kaikkia nättejä tyttöjen juttuja mitä silloin oli, mutta harvoin mä mitään uutta taisin saada jos koskaan.
On se tietynlaista itsetunnon lyttäämistä sekin että koskaan ei osteta mitään uutta, vain isommat saa uutta. Tällaisista tuleekin helposti sitten himoshoppaajia aikuisena kun lapsena ei koskaan saanut mitään. En puhu itsestäni, koska koitan ostaa järkevästi enkä turhaa. Mun yhdeltä siskolta on mennyt taas hiukan överimmäks ja se on myöntänytkin että shoppailee liikaa koska ei vaan voi olla shoppailematta kaikkea kivaa ja se tuo sille onnellisuutta.
Ja oltiin siis aika köyhä perhe.

Lelujakaan ei juuri uusia saanut, piti tulla toimeen ikivanhoilla legoilla joita oli tasan pieni laatikollinen. Meitä oli sentään 4 lasta. Uutta nukkea en saanut ja muistan olleeni hyvin pettynyt koska harvoin uskalsin edes mitään uutta pyytää. Ei ollut pehmoleluja, jotain ite tehtyjä kyllä.

Kyllä mä kadehdin naapurin lapsia joilla oli ihania legoja ja kaikkia ihania leluja. Siellä mä sit kävinkin leikkimässä. Oliko yllätys että meillä ei kukaan kaveri viihtynyt koska ei meillä ollut mitään tekemistä!!!

Että miettikää vanhemmat joskus nenäänne pidemmälle!!!! Niillä pienilläkin on tunteet ja kun saa täystyrmäyksen asiaan joka on sille lapselle itselle tosi tärkeä, niin kyllä se satuttaa!

 

Eli teitä tosiaan on enemmänkin jotka estätte tyttöjänne toteuttamasta tyttömäisyyttään kun ette itse voi sietää prinsessajuttuja jostain kumman syystä. Säälin lapsia

Kaunista ja prinsessamaista voi toteuttaa ilman angryjä ja kittyjä.

 

Tää meni pieleen. Itse henkilökohtaisesti inhoan pinkkiä, glitteriä ja hörhelöä. Olen aina inhonnut, lapsenakin. Erityisesti sellainen Barbie pinkki on erityisen yök. Päätin että oman tyttöni puen kauniisiin väreihin, keltaiseen ja muuhun iloiseen enkä mihinkään pinkkikammotuksiin. No kuinkas sitten kävikään. Tyttäreni rakastaa juuri noita. Mitä pinkimpi, sen parempi. Aina pitää olla mekko päällä, housut pukee vasta suostuttelun jälkeen. Jos vielä on kimalletta ja rimpsuja ja jotain prinsessaa niin kaikki on täydellistä.
Vaikka itse inhoan niitä niin en henno kieltää niitä tytöltä. Tietenkään kaikki ei pinkkiä ole, mutta miksi ehdoin tahdoin jättäisin ostamatta esim pinkit kengät ja ottaisin ne mustat jos toinen niistä pinkeistä tykkää? En ymmärrä.

Ja silloin kun pojalla oli Hello Kitty kausi hän sai Hello Kittyä. Hänellä oli mm. pinkit Hk verhot huoneessaan. Nyt poika tykkää Star Warsista ja mahdollisuuksien mukaan ostan hänelle jotain järkevää sellaista.

Tästä tuli hyvä mieli ja näin se pitäisikin oll Eikös juuri niiden vaatteiden tarkoitus ole tuottaa iloa käyttäjälleen eikä sille vanhemmalle, olkoonkin että vanhemmat saa päättää mitä päälle laitetaan.

 

Mä tykkään kyllä Hello Kittystä. Mutta en ostaisi lapselle kenkiä joissa on Hello Kitty. Ne sellaiset kengät on järjestään kohta rikki enkä usko, että jalallekaan on se paras vaihtoehto.

 

....Mutta miksi hello kitty on niin epämieluisa? Itselleni siksi, että se on vain hahmo, jonka kuvalla myydään tuotteita. Esim. Muumeihin liittyy kuitenkin todella hienot kirjat, joiden hahmot ovat oikeasti syvällisiä.

Ai, mitäs nämä sitten on:
Hello Kitty - A Story Book Adventure - YouTube

 

Mä vihaan ja inhoan hello kittyä, sen näkeminen saa aikaan kylmät väreet missä tahansa. Jos mulla olisi tyttölapsi, niin varmasti yritäisin ehdottaa lapselle toisenlaisia vaatteita/kenkiä kuin ko. kuosia, mutta en mä niin tahditon olisi että kertoisin lapselle ostamattomuuden syynä olevan se etten itse tykkää.

Mun pojalla on paljon kaikkea angry birds-juttua mitä en voi sietää, mutta ymmärrän kuitenkin että lapsen mieliksihän ne on eikä mun. Mä valitsen sitten itse omat tavarani ja vaatteeni.

 

Hello Kitty on Sanrion tuotemerkki, joka on ollut kuvioissa todella kauan. En ole ihan varma, mihin pupuun viittaat tosin.

Hyvä pointti tuosta Barbiesta. Mutta ei mun mielestäni Hello Kitty ole samassa sarjassa Barbien kanssa. Se kun selkeästi on vielä sellainen söpö satuhahmo.

Miffy on pupun nimi englanniksi, ja se on noin 20 vuotta Kittyä vanhempi. Yhdennäköisyys on ainakin melkoinen.

 

Kyllä meillä vanhemmat päättää millaisia vaatteita lapsille ostetaan. En ikinä ostaisi lapselleni hello kittyä/cars vaatteita.

niin mitä sen väliä, mitä mieltä jostain vaatteesta on se, joka sitä joutuu päällään pitämään, kunhan asu on äidin (ja hänen ystäviensä) mielestä edustuskelpoinen. Siis sirkuskoiraako kasvatatte.....

 

Mietin tässä, että kyllähän vanhemmat päättävät paljonkin asioita omien mieltymystensä mukaan. Tänään juuri kaupassa kuuntelin ohimennen keskustelua, jossa tyttö näytti äidilleen suklaamuroja ja olisi ilmeisesti näitä halunut. Äiti sanoi, että yök. Tyttö yritti uudelleen ja äiti sanoi, että hyi ei tuollaisia. Siihen tyttö vielä jatkoi, että näissä lukee, että täysjyvää... Loppuratkaisua en kuullut. Mutta joo vähän meni off topic...

Olimme omalle lapselle ostamassa kenkiä ja hän olisi halunut lentsikka-kengät. Ei ostettu, koska saumat jo repsottivat ja kengät näyttivät siltä, että eivät olisi kauaa kestäneet. Mutta jos laadukas tuote, niin miksipä ei logoja. Paljon saatu vaatteita joissa teemana esim. Autot. Lapsi tykkää, ja se on pääasia.

 

sääliksi käy lasta!! Kyllä meillä lapset saa ostaa sellaisia vaatteita jotka heitä miellyttävät, vaikka ei sitten minua miellyttäisikään, toki tietenkin että ovat asiallisia ja lapsen ikäkauteen sopivaa.. on toki järkevää kierrättää mutta rajansa silläkin. ja jos lasten vaatettaminen on kerran niin kallista jne.. niin helvattuako niitä lapsia on sitten liuta ollut pakko veivata?? Kyllä nyt luulisi kahden lapsen vaatetamiseen rahat riittämään ja varsinkin jos on eri sukupuolta..

 

No johan minä ehdotin. Ehkä äiti ei tykännyt kopio-kittystä vaan halusi lapselleen suomalaista suunnittelua. Ehkä hän ei tykkää pinkistä prinsessabimbo-genrestä noin ylipäätään.

Vanhemmat vastaavat lastensa kasvatuksesta. He valitsevat sopivat ruoat, säänmukaiset vaatteet, kehittävät ja turvalliset ajanvietteet. He pyrkivät kaiken aikaa muokkaamaan lapsilleen muodostuvia arvoja. Joten mitä pahaa siinä on, jos he ilmaisevat tykkäävänsä lapsellaan enemmän Angry Birdsistä kuin Hello Kittystä? Entä saako poikalapsen äiti kieltää ne Hello Kitty -kengät lapseltaan?

Hello Kitty-hahmo lanseerattiin Japanissa ensimmäisen kerran 1974. Vieläkin kiinnostaa, mistä ajattelit Kittyn olevan kopio?

Ja anteeksi, mutta suomalaista disainia... Samalla eetoksella niitä Angry Birdsejä tungetaan joka saumaan ja markkinoidaan kaikkein pienimmille, jotta vanhemmat olisivat vähän pakkosaumassa: pakko ostaa, kun hahmoja tungetaan joka tuutista. Eikä se ole mikään salaisuus, että niillä hahmoilla aiotaankin tahkota rahaa niin paljon, kuin vain irti saadaan. Se suomalaisuus on hutera peruste, kun lisenssejä myydään kansainvälisille yrityksille ja ne yritykset niillä eniten tahkoaa.

Toisekseen "prinsessabimboilut" voivat äidistä olla rasittavia, mutta eivät ne sen pahempi juttu ole, kuin mitä pojille markkinoidaan: samaa sukupuolistereotypiointia joka tapauksessa. Se, että suosii pojille suunnattuja juttuja yli tyttömäisempien asioiden voi purra omaan nilkkaan: tyttölapsi voi saada sen käsityksen, että tyttömäinen, vaaleanpunainen, sievä ja herkkä on huonompaa kuin poikamaisemmiksi mielletyt jutut. Se ei ole sen parempi, kuin yrittää pakottaa tyttöä olemaan prinsessamainen, jos hän ei sitä halua.

 

Ei kai sentään kaikkien vaatteiden ja kenkien tarvitse olla pinkkiä, vaikka se lempiväri olisikin? Kengät ja ulkoiluvaatteet ovat juuri ne hintavimmat hankinnat, joten jos joku haluaa ne sukupulineutraaleina pienempää sisarustakin ajatellen, niin ei siinä vielä tyrmätä lapsen identiteettiä. Voihan hänellä silti olla paidat, housut, hameet ja sukkikset sen värisiä, mitä itse on halunnut. Minusta sellaiset lapset muuten ovat jotenkin sairaan näköisiä, joilla on joka ikinen vaatekappale samaa kirkuvaa pinkkiä, ihan kuin mitään muita värejä ei olisikaan.

Ei tietenkään kaikkien tarvitse olla pinkkiä. Mä ainakin tykkään ja lapset tykkää myös mm. turkooseista ja monenlaisista muistakin väreistä.
Mut jos haluaa ostaa tytölleen vaattetta väreissä jotka myöhemmin sopii pojalle niin kyllä se useimmin tarkoittaa sitä että ostetaan sitten "poikavärisenä". Suurin osa on kuitenkin suunnattu joko tytöille tai pojille!

 

Miffy on pupun nimi englanniksi, ja se on noin 20 vuotta Kittyä vanhempi. Yhdennäköisyys on ainakin melkoinen.

Kiitos. Juu, näyttää pupu olevan kultaiselta 50-luvulta.

 

Kyllä mua vähän suretti niiden kahden tytön puolesta jotka siellä äitinsä kanssa olivat. Eivät kovin iloisilta näyttäneet syystä että tuskin saavat koskaan ihailla rennosti ihailemiaan juttuja kun äiti tyrmää ne kuitenkin.
Mä olin kaupassa silloin vain 4-vuotiaan kuopustyttöni kanssa ja ihan innoissaan kahdestaan kateltiin vaatteita. Molemmilla oli kivaa ja näytin tytölleni kahta paitaa jotka ajattelin ostaa esikoiselleni. Kysyin että kumpi olis parempi ja päädyttiin molemmat samaan On kiva kysellä lasten mielipiteitä omistakin vaatteista. Kiva kun lapset pääsee osallistumaan valinnan tekoon ja meillä onkin aina mukavat kauppareissut vaikka käytäis vain ruokaa ostamassa

 

kyllä mäki joudun kattomaan HIMPULOITA (miettikää jo hei tota nimeä, tulee aivot korvista) kun kerta tyttö niihin on rakastunut

 

Hello Kitty-hahmo lanseerattiin Japanissa ensimmäisen kerran 1974. Vieläkin kiinnostaa, mistä ajattelit Kittyn olevan kopio?

Ja anteeksi, mutta suomalaista disainia... Samalla eetoksella niitä Angry Birdsejä tungetaan joka saumaan ja markkinoidaan kaikkein pienimmille, jotta vanhemmat olisivat vähän pakkosaumassa: pakko ostaa, kun hahmoja tungetaan joka tuutista. Eikä se ole mikään salaisuus, että niillä hahmoilla aiotaankin tahkota rahaa niin paljon, kuin vain irti saadaan. Se suomalaisuus on hutera peruste, kun lisenssejä myydään kansainvälisille yrityksille ja ne yritykset niillä eniten tahkoaa.

Toisekseen "prinsessabimboilut" voivat äidistä olla rasittavia, mutta eivät ne sen pahempi juttu ole, kuin mitä pojille markkinoidaan: samaa sukupuolistereotypiointia joka tapauksessa. Se, että suosii pojille suunnattuja juttuja yli tyttömäisempien asioiden voi purra omaan nilkkaan: tyttölapsi voi saada sen käsityksen, että tyttömäinen, vaaleanpunainen, sievä ja herkkä on huonompaa kuin poikamaisemmiksi mielletyt jutut. Se ei ole sen parempi, kuin yrittää pakottaa tyttöä olemaan prinsessamainen, jos hän ei sitä halua.

Kamalaa kuraahan niiden änkkärituotteiden laatu on, mutta toistaiseksi Rovio maksaa veronsa Suomeen, ja lisenssien myyjähän se käärii voitot. En sano, että tuossa olisi vielä syy ostaa huonot ja rumat kengät...

En oikein usko, että pinkin voittokulussa on kysymys pelkästään tyttöjen omaehtoisesta voimaantumisesta. Tämä äärimmäisen sukupuolittunut lastenkulttuuri on lähinnä markkinavoimien keino myydä mahdollisimman paljon kaikkea. Ja siinäkin on taustalla sama marssijärjestys kuin koko yhteiskunnassa. Vetureista kiinnostunut tyttö on fiksu ja rohkea, pinkistä tykkäävä poika kauhistus. Eli kyllä ne tyttöjen jutut tietyssä mielessä ovat huonompia, ei minun vaan yhteiskunnan mielestä.

 

Ei tietenkään kaikkien tarvitse olla pinkkiä. Mä ainakin tykkään ja lapset tykkää myös mm. turkooseista ja monenlaisista muistakin väreistä.
Mut jos haluaa ostaa tytölleen vaattetta väreissä jotka myöhemmin sopii pojalle niin kyllä se useimmin tarkoittaa sitä että ostetaan sitten "poikavärisenä". Suurin osa on kuitenkin suunnattu joko tytöille tai pojille!

Olen huomannut asian. Minä nimittäin haluaisin ostaa sukupuolineutraalin värisiä. Mutta eivät minusta mustat tai ruskeat kengät ole "poikaväriset", koska perinteisestihän kengät ovat olleet juuri noita värejä. Ja tuollaiset värit on helppo yhdistää kaikkien vaatteiden kanssa.

Minun on vaikea kuvitella, että sukupuolineutraaleja vaatteita etsivät äidit ostaisivat tytöilleen murrettua tummanvihreää, likaisenkeltaista, harmaata, ruskeaa ja mustaa siksi, että ne "poikavärit" sopivat sitten pikkuveljellekin. Nimittäin tuollaista lian, mudan, armeijan ja liman värejähän pojille tarjoillaan. Sukupuolineutraalilla yleensä tarkoitetaan värikästä, iloisenväristä, jossa kuosit ovat suht neutraaleja. Niitä joutuu etsimään vähän enemmän, mutta kyllä tavallisista kaupoistakin aina jotain löytyy.

 

[QUOTE="Äiti-77";30106889]sääliksi käy lasta!! Kyllä meillä lapset saa ostaa sellaisia vaatteita jotka heitä miellyttävät, vaikka ei sitten minua miellyttäisikään, toki tietenkin että ovat asiallisia ja lapsen ikäkauteen sopivaa.. on toki järkevää kierrättää mutta rajansa silläkin. ja jos lasten vaatettaminen on kerran niin kallista jne.. niin helvattuako niitä lapsia on sitten liuta ollut pakko veivata?? Kyllä nyt luulisi kahden lapsen vaatetamiseen rahat riittämään ja varsinkin jos on eri sukupuolta..[/QUOTE]

Ai, jossain vaiheessa vaatteiden kierrättämisestä sisaruksille on tullut negatiivinen asia - olen luullut että se on vain käytännöllistä ja järkevää. Siksihän nuo kahden värimaailman vaatteet ja lelut on kehiteltykin, että saadaan myytyä enemmän tavaraa.

 

Mulla on yksi vuotias tyttö. Mitä muuta värejä tytöille on kaupoissa kuin vaaleanpunaisen ja pinkin eri variaatioita?? Hä!

Yllätyin todella, kun löysin kaupasta keltaisen bodyn ja vihreän neuletakin.

 

Ai, mitäs nämä sitten on:
Hello Kitty - A Story Book Adventure - YouTube

Katsoin siihen asti, missä oli sateenkaaret. Olen aiemmin nähnyt vain hello kitty -kirjoja, jotka olivat ainakin todella huonoja. Tuosta animaatiosta en osaa sanoa, voihan se olla ihan kivakin. Suomen telkkarissa ei taida olla pyörinyt ainakaan. Mutta ei tuo silti vaikuttanut yhtä hienolta taiteelta kuin vaikka Muumit, minkä otin vertailukohdaksi. Ja toki kaikkea ei tarvitse ostaa vain siksi, että on nähnyt sen telkkarissa En ostaisi mitään Lilli Kukkaistyttö -kenkiäkään.

 

Ai, jossain vaiheessa vaatteiden kierrättämisestä sisaruksille on tullut negatiivinen asia - olen luullut että se on vain käytännöllistä ja järkevää. Siksihän nuo kahden värimaailman vaatteet ja lelut on kehiteltykin, että saadaan myytyä enemmän tavaraa.

Lukemisen ymmärtämisessä jotain häikkää?? Kukaan mistään negatiivisestä oo puhunu vaan siitä että järki käteen siinä kierrättämisessäkin.. Tuskin siltä joka aina saa ne kertaallen pidetyt niin kivalta tuntuu..

 

Eli teitä tosiaan on enemmänkin jotka estätte tyttöjänne toteuttamasta tyttömäisyyttään kun ette itse voi sietää prinsessajuttuja jostain kumman syystä. Säälin lapsia

Olen yrittänyt pakottaa meidän 5-vuotiasta tyttöä pukeutumaan tyttömäisiin hörhelöihin ja ihaniin prinsessamekkoihin. Olen ostanut hänelle monilla sadoilla euroilla ihania mekkoja ja tyttöjen vaatteita. Mutta ei. Ei kelpaa. Hän haluaa pukeutua kuten isoveljensä, poikien vaatteisiin. Suon sen hänelle. Yritän aina ehdottaa tasaisin väliajoin, että laitettaisko tällainen kiva mekko tai rimpsupaita. Aina vastaus on tiukka ei. Suostun siihen.

Mun lapsi on poikatyttö ja itse olin lapsena täys prinsessa. Silti hämmästyksekseni hyväksyn tyttöni poikamaisuuden täysin. En yritä enää pakottaa häntä tyttöjen vaatteisiin enkä enää osta tyttöjen vaatteita. Voinpahan kierrättää kaikki isoveljen vaatteet sitten hänellä. Isoveljellä on tosin aika neutraaleja poikien vaatteita, eli ei mitään monsteri-printtipaitoja.

Myyn huutiksessa käyttämättä jääneet tyttöjen vaateihanuudet sitten.

Meitä on moneen junaan. Jos näette poikamaisesti pukeutuneen tytön, se ei siis välttämättä tarkoita, että äiti pukisi lapsen niin, kuten meidän tapauksessa! Monella pienelläkin lapsella on vahva näkemys, mistä vaatteista tykkää. Meillä siis tyttö tykkää poikien vaatteista.

 

[QUOTE="Äiti-77";30107070]Lukemisen ymmärtämisessä jotain häikkää?? Kukaan mistään negatiivisestä oo puhunu vaan siitä että järki käteen siinä kierrättämisessäkin.. Tuskin siltä joka aina saa ne kertaallen pidetyt niin kivalta tuntuu..[/QUOTE]

Eihän se, että kenkiä, ulkovaatteita ja joita sisävaatteitakin kierrättää, tarkoita asitä, etteikö nuorempikin voisi saada myös jotain uutta. Järki käteen tarkoittaa juuri sitä, että varsinkin ne kalleimmat hankinnat kierrätetään.

 

Mulla on yksi vuotias tyttö. Mitä muuta värejä tytöille on kaupoissa kuin vaaleanpunaisen ja pinkin eri variaatioita?? Hä!

Yllätyin todella, kun löysin kaupasta keltaisen bodyn ja vihreän neuletakin.

Mene poikien osastolle. Sieltä löytyy vaaleansinistä, sinistä, vaaleaa turkoosia, tummaa turkoosia, vihreän eri sävyjä, valkoista, ruskeaa, keltaista.